UrPS/2 – Nuori ja nälkäinen joukkue

Lyhyesti tiivistettynä UrPS/2 on toista kauttaan Tampereen Kutosessa pelaava miesjoukkue. UrPSin omista junnuista pääosin koostuva joukkue, jota on vahvistettu tarpeen tullen hieman vanhemmilla pelaajilla. Tarkoitus kuitenkin oli alun perin, että aktiivinen junnuporukka ei vaan loppuisi ja kyseessä oli varmasti yksi Palloseuran viime vuosien fiksuimmista päätöksistä. Kakkosjoukkueesta tulee säännöllisesti raportit peleistä, mutta joukkueen pelaamiseen harvoin paneudutaan sen tarkemmin. Nyt on aika hieman katsoa tuota reilun vuoden kestänyttä projektia. Mitä joukkue on tuonut lisää? Missä se on avustanut?

Sen verran omaan historiaani joukkueeseen liittyen, että 14.2.2012 olen saanut joukkueen valmentajalta Henri Ojalalta viestiä, että olisi tarjolla paikkaa joukkueessa Lepistön Eeron kanssa. Sopimukset mallia 2+1. Muistaakseni tuo vaati yhden puhelun Lepistölle ja lupaus tulla auttamaan joukkuetta. Muistan, että aluksi oma tarkoitukseni oli olla lähinnä ringinleventäjä, mutta pakko myöntää, että nälkä on kasvanut syödessä. Kyllä sitä vaan veri vetää pelaamaan.

Avauskausi Tampereen Kutosessa meni enemmän ja vähemmän harjoitellessa ja totutellessa miesten peleihin. 14 ottelun saldona oli lopulta 8 voittoa ja 6 tappiota. Maalisuhde oli plussalla viiden maalin verran. Jos ottaa huomioon, että alkukausi meni tosiaan oppirahoja maksellessa, niin hyvä tulos tuosta tuli. Loppusijoitus oli lopulta neljäs tasapisteissä Toijalan kanssa. Vitoseen noussut ja kauden aikana 79 maalia tehnyt JanPa kaatui Punkalaitumen urheilukentällä 4-2. JanPa hävisi koko kesän aikana ainoastaan kaksi peliä. Tuota peliä voi pitää kauden ehdottomana huippuhetkenä.

Jos verrataan nyt kausien alkuja puhtaasti numeroilla, niin kesä 2013 on lopulta alkanut hieman paremmin kuin viime kesä, vaikka samanlaisuuksiakin löytyy.

Kesä 2012: 6 ottelua, 2 voittoa, 4 tappiota. Maalisuhde 15-22. Pisteet 6.

Kesä 2013: 6 ottelua, 3 voittoa, 3 tappiota. Maalisuhde 19-14. Pisteet 9.

Edelleen kausi aloitettiin kolmella tappiolla ja neljännessä ottelussa tuli voitto, kummassakin tapauksessa vieraskentällä. Erotuksena on ollut lähinnä se, että viime kesänä UrPS/2 hävisi ainoastaan kerran kotikentällä, mutta nyt tappioita on kertynyt jo lähes häpeällisesti kaksi.

Edustusjoukkue nousi viime kauden päätteeksi Neloseen ja kakkosjoukkueen nuorukaisten nouseminen ykkösen mukaan hankaloitui hieman, kun Nelosessa käytössä on seitsemän vaihtoa, eikä edestakainen vaihtaminen Vitosen tapaan ole sallittua. On selvää, että jos sarjatasot olisivat samat kuin viime kesänä, niin liike olisi vielä rajumpaa mitä se on nyt. Silti edustus on saanut kakkosjoukkueesta hyvin tukea kauden peleihin. Markus Suominen kävi jo viime kesänä useasti edustuksen mukana, mutta hänen kanssaan Eemeli Tilli on noussut vakiokasvoksi edustuksen miehistössä. Kummatkin ovat peliaikaa saadessaan pelanneet erittäin hyvin. Tomi Koivulaa pidän jo niin edustuksen miehenä, ettei häntä tarvitse tässä mainita. Hienoa, että Tomin otteista saadaan nauttia kakkosessakin, maalissa tai kentällä.

Kakkosjoukkueen todellinen arvo urjalalaiselle miesjalkapallolle on näkynyt oikeastaan kunnolla vasta tällä kaudella. Kun vaihtopenkkiä on täytetty kakkosen miehillä, niin herää pakostakin ajatus mitä olisi tapahtunut, jos kakkosjoukkuetta ei olisi koskaan tullut. Veikataan ihan mutulla, että noin puolet noista pelaajista olisi lopettanut suoraan ja loput lähteneet edustuksen mukaan. Siitä sitten puolet olisi saanut peliaikaa enemmän ja vähemmän, mutta toinen puolikas olisi lopettanut, kun ei kiinnosta ja kun ei pääse pelaamaan ja kun kaljakin on hyvää.

Melkein sanoisin, että lupaavista nuorista ¾ olisi lopettanut vuoden sisällä jalkapallon. Nyt ei taida montaa olla lopettanut. Kakkosen mukaan on jopa tullut uusia miehiä, joten suunta on ollut melkeinpä päinvastainen. Aina puhutaan nuorten aktivoimisesta urheilun pariin, mutta kyllä hieman vanhempaa sydäntä lämmittää tämä aikuisiällä hyppääminen mukaan. Varmaan osalta siksikin, että itse on tehnyt samoin.

Hedelmällinen yhteistyö syntyy kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun liike toimii kumpaankin suuntaan. Tosin niin se on toiminutkin. Aikaisemmin tekstissä sanoin, että kakkonen on täyttänyt edustusta tällä kaudella tarvittavan määrän, mutta tilanne oli vähän aikaa sitten toinen. Kakkosjoukkueella oli hankaluuksia saada pelaajia Harvialaan Jags 2:n vieraaksi. Edustusjoukkueen pelitahti sattui siinä vaiheessa sopimaan täydellisesti tähän tilanteeseen, kun edestakaiset pelaamisoikeudet olivat suosiollisia. Janne Ahtosaari sai samalla arvokasta pelikokemusta ennen omaa peliään. Markus Rautiolta jäi saman viikon edustuksen peli väliin, joten hän sai pidettyä pelituntumaa yllä. Mikko Niemistä, Arttu Reunasta ja Henri Ojalaa unohtamatta. Kaikki apu oli silloin tarpeen ja voitto tuli.

Urjalalainen yleisö on hyvin löytänyt kakkosjoukkueen pelit. Mututuntumalla sanoisin, että näissä peleissä ei ole ollut kovin paljoa vähempää porukkaa kuin edustuksen peleissä. Olen tehnyt tästä oman johtopäätöksen, että jalkapallo Urjalassa kiinnostaa. Enkä usko olevani ainakaan kovin paljoa väärässä.

Suosittelen ihmisiä jatkamaan myös kakkosjoukkueen seuraamista. Pelit ovat olleet viihdyttäviä ja tässä on mahdollista nähdä tulevia edustuksen pelaajia aikaisemmassa ympäristössä. Kakkosjoukkueen tulevaisuus lienee joka vuosi tarkasteltava asia. Nuoret miehet suuntaavat opiskelemaan maailmalle ja juniorituotannossa on pieni tauko, eikä aivan lähiaikoina miesjoukkueisiin ole omaa juniorituotantoapua. Täytyy kuitenkin toivoa, että Urjalassa toimii vielä pitkään kaksi miesjoukkuetta toisiensa tukena. Tällä hetkellä uskallan väittää, että tilanne on erittäin hyvä.