Proud to be UrPSupporter

Lauantainen stadionavaus jätti hautumaan kirjoitusideaa. UrPSupporters aloittaa jo seitsemännen kauden Palloseuran tukena. 2007 alkanut toiminta, jossa itse olen ollut mukana 2008 kesästä lähtien. Päivääkään en vaihtaisi. Koitan saada johdonmukaisen tarinan siitä, miten olen itse kokenut tuon kasvun oman mukanaoloaikani aikana.

Muistan joutuneeni mukaan hämyisen Juhannuksen 2008 seurauksena. UrPSupporters oli aloitellut toimintaansa, mutta noin muuten homma ei ollut tuttua. Porukassa oli muutama parempi tuttu ja suurin osa nimituttuja. Lähtökohtaisesti olin suurinta osaa porukasta aikalailla vanhempi, mutta näin myöhemmin mietittynä se ei ole koskaan vaikuttanut mihinkään. Lähinnä siitä, että nuorimmat oli alussa aika junnuja, on tullut kuittia vastustajilta. Kylmäkoskelaisten mopopoikajutut taisi olla nerokkaimpia keksintöjä, joten jokainen voi miettiä millä tasolla noissa kuiteissa mentiin. Ei ne ole kovasti sattunut.

Nyt on pakko myöntää, että ihan ensimmäistä peliä en edes muista. Muutenkin kun katsoo tuota 2008 kesää, niin mieleen ei muistu kuin syyskuun viides päivä ja suhteellisen legendaarinen FC Futarit -matsi. Periaatteessa sanoisin, että UrPSupporters syntyi silloin ihan tosissaan. Silloin oli vierailevia tähtiä Mylsästä, soihtuja ja huikea voittomeininki. Tuosta illasta homma lähti sille tasolle mihin on nyt ylletty.

Laulukirja on elänyt noista hetkistä lähtien. UrPSin foorumia ja laulutopikkia selatessa löytyi, että 2010 kesällä noista meidän lauluista on tullut sanomista. Onhan niistä aina jotain nupinaa tullut. Milloin on vedetty vaan samoja lauluja, milloin on kiroiltu, milloin mitäkin. Kerran sain suoraa palautetta Rodeo Barin tiskillä meidän laulujen paskuudesta, mutta onneksi palaute on aina jätetty tietyllä tavalla omaan arvoonsa. Toki se kuunnellaan ja huomioidaan, mutta eipä niihin palautteisiin lopulta ole ollut oikeaa tarvetta reagoida. Tärkeintä on ollut uskoa omaan toimintaan ja se tätä hommaa on varmasti kantanut.

Valmennusjohto on muistikuvieni mukaan ollut aina meidän puolella. On ollut hienoa tutustua Eskoon ja Petteriin tämän toiminnan kautta ja kumpikin on aina pitänyt meidän puolta. Joskus muistan, että saatiin palautetta kiroilusta ja jostain muusta suhteellisen turhasta, kun Esko oli vieressä kuuntelemassa. Käydyn keskustelun jälkeen Esko kuiskasi ”Mitään ei tartte muuttaa.” Esko tietää, että pelin mukana eletään ja ylilyöntejä tulee. Yleensähän ne ylilyönnit ovat harkitsemattomia sanomisia, jotka nyt usein kuittaantuvat vaan pelin mukana.

Ylilyönneistä pahin on tainnut olla pulloepisodi KylVeä vastaan käydystä kotipelistä kesältä 2010. KylVen 1-3 vierasvoittoon päättynyt ottelu päättyi siihen, että katsomosta lensi kaksi pulloa kohti KylVen penkkiä. Toinen tuli meidän joukosta ja toinen taaempaa. Sieltä osattiin kyllä loistavasti provosoida valmentajaa myöden. Niissä peleissä oli kyllä huikea tunnelataus. Pullonheitot tuomitsen ehdottomasti, mutta en sitä, että pelissä elää mukana. Näitä tulee ja onneksi nyt ei käynyt mitään.

Onhan tässä oltu mukana hyvässäkin. Ensimmäiset UrPS-huivit tulivat aikoinaan meidän tilauksesta. 2009 huivitilaus sujui lopulta niin hyvin, että tehtiin vielä toinenkin tilaus UrPSin kanssa, jotta saivat noita myyntiin. Huiveja kestikin kauan, kun vasta nyt tuli uusi erä. Tälläkin kertaa alkuperäinen äänestys tehtiin UrPSupportersin toimesta foorumilla. Uudet hienot huivit ovat muuten saatavilla nyt.

Tämän fanitoiminnan varmaankin suurin hedelmä ulkopuoliselle on ollut loistavat kotisivut ja aktiivinen sosiaalinen media. Nämä on toteutettu täysin talkoovoimin omalla ajalla ja pakko myöntää, että työ on ollut erinomaista. Olen kyllä suunnitellut palaavani näihin asioihin myöhemmin omalla tekstillä. Kunnia sille, jolle se kuuluu. Lauri naksnaks.

Takaisin kannattamiseen. Jossain vaiheessa mukaan tulivat kannattamisen lieveilmiöt kuten savut, soihdut ja strobot. Nämä kielletyt hauskanpitovälineet olivat mukana noin neljän kesän ajan, enemmän ja vähemmän. Itse olen sitä mieltä, että oikein ja huolella käytettyinä kaikki edellä mainitut tuotteet ovat hyvä tapa nostaa kiimaa katsomossa entisestään. En sano, että niitä on pakko olla hyvän tunnelman luomiseksi, mutta kyllä niistä apua on. Useamman kerran Urjalassa on revitty porukasta pientä lisäenergiaa valoisilla ja savuisilla ystävillä.

Mikään tunnelman nostatus ei kuitenkaan poista sitä, että nuo ovat kiellettyjä. Tästä saatiin konkreettisin esimerkki viime kesänä, kun LeKi – UrPS -matsissa toinen linjatuomari oli Tampereen piirin erotuomarivalvoja. Pelin alussa tuli uhkaukset, että peli keskeytetään, jos vielä soihdutetaan. No, UrPS voitti ja säästeltiin soihdut pelin jälkeen. Sakoille tuosta kuitenkin päästiin, kun piiri huomioi meidän toiminnan. Muistaakseni sakoista kuultuani laitoin Eskolle viestin, että hoidetaan sakot. Olimme joskus aiemmin puhuneet, että me hoidetaan kaikki mahdolliset sakot mitä tästä toiminnasta voi tulla. Asia oli siinä. Niin yksinkertaista. Kerättiin kolehdilla sakkokassa muutamassa tunnissa täyteen, joten kyllä kaikki ovat olleet sitoutuneita tähän.

Joukkue on aina ollut meidän puolella ja ainakin itselleni on jäänyt fiilis, että joukkue on arvostanut meidän toimintaa. Osa pelaajista oli tietenkin entuudestaan tuttuja, mutta myöhemmin sieltäkin on saanut monia hyviä tuttuja ja kavereita, joten kyllä nämä tapahtuman yhdistävät. Ei tätä tunnetta saa kansainvälisellä jalkapallolla mitenkään, että ensin kannatat omaa joukkuettasi ja pelin jälkeen käydään yhdessä kaljalla analysoimassa peliä. Yhteiset saunaillat joukkueen kanssa ja tietenkin myös päätösristeilyt ovat mielestäni syventäneet taustoista, joukkueesta ja kannattajista todellisen seuran.

UrPSupportersin asema suomalaisessa kannattajaskenessä on nähdäkseni ihan hyvä. Sarjatasoon nähden tunnettavuutta löytyy yllättävistäkin paikoista ja kyllä näillä jalkapallotouhuilla on joskus saanut hyviä keskustelun aiheita erikoisemmissa paikoissa. Muutamissa analyyseissä ja äänestyksissä ollaan pärjätty kohtuullisen hyvin ja YouTube-videoissa, koskien suomalaista futiskulttuuria, ollaan vilahdettu. Kelpo suorituksia ex-vitosdivarijengille.

Ollaan aina oltu aika yksin peleissä. Kertaalleen on tullut vastusta, kun kesällä 2010 samassa lohkossa oli Soho SS ja Mustat. Sinä kesänä nähtiin kaksi loistavan tunnelman Vitosen peliä. UrPS voitti molemmat ja Soho valitettavasti putosi, mutta silloin tämä homma oli todella mielekästä, kun ainoa möly pelissä ei tullut meidän kautta. Nuo pelit ovat jääneet erittäin positiivisesti mieleen. Jos ihan totta puhutaan, niin olihan Sohon faneja enemmän kummassakin pelissä paikalla ja kyllä heistä perushuutamisessa selvästi kovempi ääni lähti, mutta en saa heistä silti millään voittajia katsomossa. Arvostan tamperelaisia kuitenkin suuresti.

Mitä tästä toiminnasta on jäänyt noin muuten mieleen? Tästä on saanut ison kasan hyviä kavereita. On tutustunut moniin hienoihin miehiin ja päässyt auttamaan urjalalaista jalkapalloa eteenpäin. Olen saanut kokea upeita hetkiä futiksen parissa. On ollut hyvin ristiriitaisia tunteita, välillä on vituttanut pelin jälkeen oikein kunnolla ja välillä on ollut hyvästä pelistä täpinöissä vielä useita tunteja pelin jälkeen. Kovana eurofutisfanina voin kertoa, että nuo tunteet tuolla kentänlaidalla ja katsomossa, mitä olen kokenut UrPSin kanssa, ovat aivan omaa luokkaansa.

Paljon puhutaan kotipeleistä, mutta yksi tämän fanitouhun parhaita puolia on ollut vierasreissu tai muutama kauteen. Eihän tässä kauaksi ole päässyt, mutta kyllä noista lähikunnista ja -kaupungeista on saanut hienoja reissuja muistoihin. Forssa, Tampere, Lempäälä, Kylmäkoski ja tietenkin Toejoki tulevat ensimmäisenä mieleen. Vierasreissut ovat aina erilaisia, niitä on mahdotonta laittaa järjestykseen. Suurimmasta osasta on mukaan napsunut voittojakin, mutta ”vaikka tulis turpaan 100-0”, niin silti on selkä suorana voitu sanoa, että annettiin kaikkemme.

UrPSupporters on aika vakiintunut porukka. Iso osa on ollut mukana alusta asti ja edelleen kiinnostusta riittää. Olemme saaneet vahvistettua omia rivejämme ajan myötä, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että mukaan mahtuu paljon enemmän porukkaa. Olen saanut palautetta, että ryhmään on hankala ”liittyä” mukaan, mutta todellisuudessa mitään kynnystä ei ole. Kaikki ovat tervetulleita hengaamaan siihen lähimaastoon ja lähtemään siitä omalla halutulla panoksella mukaan. Aluksi voi olla vaikka pelkästään seisomassa siinä lähistöllä, kyllä siinä mukaan pääsee, kun on aktiivinen juttelemaan. Aivan varmasti löydät samanhenkisiä kavereita meidänkin porukasta. Toivottavasti tätä fanikulttuuria päästään jakamaan nuoremmille sukupolville ja saadaan kannatukselle jatkumoa.

Olen useasti miettinyt, että pitäisikö tätä toimintaa jotenkin hävetä tai vähintään salata uusilta tuttavuuksilta. Joka kerta olen tullut siihen päätelmään, että tästä on oikein olla ylpeä. Tässä on tehty vuosien ajan suurta palvelusta suomalaiselle futiskulttuurille, alasarjafutikselle ja Urjalalle, että olisi jotenkin hölmöä edes ajatella, ettei pitäisi olla ylpeä. Paljon on hienoja kokemuksia tullut futiskatsomossa niin Pohjoiskaarteessa kuin Råsundalla AIK-päädyssä, mutta ei noita fiiliksiä voi kuitenkaan verrata siihen, kun UrPS pelaa. Silloin sen tietää, että on todella sydän mukana. Edelleen sanon sen, että päivääkään en vaihtaisi. Toivottavasti UrPSupporters-kollegani ovat samaa mieltä kanssani.