Kausi on ollut vaikea, erittäin vaikea. Vaikka viimeksi kirjoitinkin, että UrPS on tuomittuna putoamaan, niin en keväällä missään nimessä uskonut, että Palloseura olisi tauolla viimeisenä. Bottom 4 -sijan olisin vielä uskonut. Mistä tämä kurimus sitten on johtunut? Siitä yritin ottaa jollain tapaa selvää.
"Meillä on ollut niin paha loukkaantumissuma, etten ole tällaista aiemmin kokenut. Olemme joutuneet peluuttamaan loukkaantuneitakin pelaajia."
UrPS-valmentaja Esko Ojala Forssan Lehdessä 31.5.2015
Kauden varmasti suurin vitsaus on ollut loukkaantumiset. Ojalan väite kuulosti hurjalta, mutta siinä on kyllä totuutta, kun asiaa tutki tarkemmin. En minä varmasti ihan jokaista loukkaantuneena pelaamista tiedä, mutta isoimman osan todennäköisesti. Ringin kapeudesta kertoi kyllä alkukaudesta huolestuttavasti se, että loukkaantuneitakin pelaajia jouduttiin käyttämään kentällä.
Olen pitänyt kirjaa siitä kuinka monta ukkoa on vaihtunut avauksessa pelistä toiseen. Lukema on ollut tasaisesti 2-4, mutta yleisimmin avauksessa on vaihtunut kolme miestä. Jos taas katsotaan vielä sitä, että moniko kaveri on jatkanut seuraavassa pelissä samalla pelipaikalla, niin lukema muuttuu hieman. 4-8 pelaajaa on jatkanut kauden peleissä samalla pelipaikalla, mutta yleisimmin jatkannneita on ollut 6-7 pelaajaa.
Tässä kun ottaa huomioon, että Tomi Koivula ja Henri Ojala ovat vetäneet täydet minuutit. Henri tosin välillä pelannut eripaikoilla keskikentällä, laidassa ja laitapakkina, niin hän muuttaa tuota saman pelipaikan pelaamista. Kauden ensimmäistä voittoa edeltäneestä NePa -pelistä vain kaksi pelaajaa vaihtui avauskokoonpanosta ja tuloksena oli voitto. Ihan turha kuvitella etteikö se vaikuta, että pelaajat ympärillä vaihtuu jatkuvasti.
Puolustuslinja on pysynyt suht hyvin kasassa tämän kauden ja varmaan isoimmin on kiertänyt hyökkäyskolmanneksen paikat, jossa loukkaantumiset ja pelikielto ovat sotkeneet valintoja. Melkein sanoisin, että (Eero) Lepistö - (Pekka) Porttikivi parivaljakko on laidoille ykkösvaihtoehto. Varalla sitten (Arttu) Reunanen ja (Eemeli) Tilli. Tuossa nelikossa huomioitavaa on, että vain Tilli on selvinnyt ilman loukkaantumisia, mutta hänellä sotki intti alkukautta.
Kärkipelaajien suhteen ongelma on ollut suurin. Kauden avauspuolikkaalla UrPSilla kokeilemassa kävi kuusi pelaajaa, jotka tekivät yhteensä kaksi maalia. Molemmat Kasperi Ojalan toimesta. Määrä olisi toki suurempi, jos Ojalan Ilari ehtisi peleihin useammin, mutta hänen työtilanteensa ei anna kovin paljoa periksi.
Karkealla laskutoimituksella sain tämän kauden ringin kooksi 22 pelimiestä. Tampereen Nelosen topikissa Futisforumilla oli laskettu, että UrPSilla on tällä kaudella ollut 32 pelaajaa. Näistä yksi on lähtenyt jo ulkomaille, kaksi oli mukana yhdessä pelissä vain rinkiä laajentamassa ja jos nyt laskin oikein, niin viisi on ollut mukana farmikuvioiden myötä. Eli ei tuo määräni varmaan hirvesti edes heitä.
Näistä 22 pelaajasta 11 on ollut loukkaantuneena ja heistä vielä pidempiaikaisia (yli puolet peleistä) on ollut kuusi. Jos nyt oikein muistan, niin Penttisen Jupe, Reunasen Arttu, Suomisen Markus, Ojalan Kasperi ja Lepistön Eero ovat tehneet paluun pelikentille jossain hieman liian aikaisin juuri sen vuoksi, että on ollut liian vähän ukkoja.
Tuon FutisForumin tilaston mukaan UrPSilla on ollut keskimäärin noin 15 pelaajaa kokoonpanossa joka pelissä. Tämä kuitenkin on hyvin vääristynyt tilasto, sillä alkukaudesta oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että lähes kaikki vaihtomiehet olivat loukkaantuneina mukana lähinnä seuraamassa peliä ja tarjoamassa tukea, jos tulisi vielä pahempi loukkaantuminen. Alkukaudesta pelaavassa kokoonpanossa oli lähes aina 12-13 tervettä pelaajaa.
Kaiken loukkaantumisselittelyn lisäksi kun otetaan se huomioon, ettei aina kaikki pääse kuitenkaan paikalle. On töitä, lomamatkoja ja pakollisia menoja, niin pakko myöntää, että rinki on joutunut koville tällä kaudella. Mutta en nyt sano, että tämä on UrPSin ainutlaatuinen ongelma. Tästä kärsii varmasti jokainen Nelosen jengi, enemmän tai vähemmän.
Kaikkien aikojen loukkaantumissumasta en tiedä, mutta toivottavasti aiemmin ei ole ollut vastaavaa. Ainakaan minun aktiivisen seurantani aikana ei ole ihan vastaavaa ollut. Ehkä yksittäisiä vaikeita pelejä, mutta ei mitään näin systemaattista.
Kauden puoliväli tilastoiden valossa on seuraavanlainen:
Ottelut 11 (1-2-8)
Pisteet 5
Pisteitä / ottelu 0,45
Maalisuhde 16-34
Kotona 1-0-3
Pisteitä / ottelu 0,75
Maalisuhde 5-12
Vieraissa 0-2-5
Pisteitä / ottelu 0,28
Maalisuhde 11-22
Tarkoittaen siis yli 3 päästetyä maalia per peli ja vain hieman reilu 1 tehty maali per peli. On vaikea voittaa otteluita näillä tilastoilla. Vain kerran UrPS on päästänyt vain yhden maalin (saldona voitto). Kolmesti UrPS on päästänyt kaksi maalia (saldona yksi tasapeli). Silti joka kerta kun kuulen peleistä raporttia, niin muistetaan mainita, että Koivulan Tomi tarjosi kolmellakin päästetyllä maalilla saumat voittoon.
Kaiken tämän surkeuden keskellä meillä jäi mielestäni paljon jossiteltavaa. Pisteitä olisi voinut ottaa silti paljon enemmän kuin viisi. FC Teivo ja Pelikassit olisi pitänyt pystyä voittamaan vieraissa. TamU-K:ltakin oli tarjolla harvinainen vieraspiste. PP-70 -kotipelistä olisi voinut saada jotain. Parhaimmillaan siis olisi voinut tulla jopa 9 pistettä lisää, jolloin UrPS olisi viivan päällä taistelussa mukana. Erot viivan tuntumassa ovat aika marginaalisia ja varmasti kaikilla muillakin on jossiteltavaa.
Tauon jälkeinen ottelu FC Teivoa vastaan vaikutti juuri oikealta suunnalta. Ilman vaihtomiehiä vieraillut ylöjärveläisnippu tosin ei ole nyt paras mahdollinen mittari. En olisi joka tapauksessa hyväksynyt missään olosuhteissa kotitappiota Teivolle. Sen verran kuitenkin pidän seuraani kilpailukykyisenä. Hyviä onnistumisia kuitenkin Ilarilta (Ojala) ja Lepistöltä (Eero). Oikein mukava nähdä myös Otto (Drude) maalinteossa pitkästä aikaa ja se, ettei Ahtosaaren (Janne) maalivireelle näy nyt loppua.
Ei Palloseura ehkä enää ole kovinkaan uskottavasti putoamistaistelussa mukana. Teoreettisesti mahdollisuudet toki on, mutta vaatisi aikamoisia urotöitä säilyminen. Itse olen vähän asioiden edelle menijä. Oli tilanne syksyllä mikä tahansa, niin tiedän, että tämä joukkue on silloin antanut kaikkensa. Esko Ojala antoi toisen fiksun lainauksen toukokuisessa Forssan Lehden haastattelussa, johon on hyvä tämä päättää. Käykäähän peleissä.
"Katsotaan syksyllä sarjan lopussa mikä on tilanteemme. Pisteitä on silloin varmasti enemmän kuin yksi, mutta onko riittävästi säilymisen suhteen, se on toinen asia."
