Lohkojaot selvillä - mitä kesällä on luvassa?

Aurinkoiset kevätiltapäivät aiheuttavat väkisinkin positiivisia fiiliksiä tulevaan.  Helmikuu on pian muisto vain ja luvassa on maaliskuu, jolloin Palloseuran osalta alkavat harjoitusottelut. Siitähän tietää, että kesä ja kausi 2013 ovat tulossa. Harjoitusotteluohjelma hakee vielä muotoaan kummankin miesjoukkueen joukkueen osalta, joten tässä välissä on hyvä hieman katsoa millaisissa lohkoissa tulevana kesänä pelataan ja fiilistellä hyvin yleisellä tasolla niitä. Edustusjoukkueen lohko Nelosessa on ollut jo tovin aikaa selvillä, mutta Kutosessa porskuttavan kakkosjoukkueen lohkojako saatiin aikaan viime viikon lopulla.

Tampereen Nelonen

NePa, Tampere

LeKi-futis, Lempäälä

PP-70, Tampere

VaKP, Valkeakoski

FJK, Forssa

FC Teivo, Tampere

UrPS, Urjala

ParVi, Parola

Jags, Hämeenlinna

KaVo, Kangasala

TP-49, Akaa

SW, Sastamala

Jo nopea vilkaisu kertoo, että luvassa on erittäin mielenkiintoinen kesä edustusjoukkueen osalta. Vain kolme Tampereen joukkuetta ja loppuihin pääsekin sitten matkustelemaan pitäjää ympäri. Urjalalaiselle tuosta esiin iskee varmasti Toijalan Pallo-49 ja Forssan Jalkapalloklubi kaikkein eniten. Näiden kahden kohtaamisen rinnalle uskoisin ensi kesän suurimmat pelit rakennettavan.

Vanhoja tuttuja muutaman viime vuoden takaa tuossa on useampia. NePa kävi keväällä 2009 katkaisemassa UrPSin Suomen Cup –taipaleen ennen kuin se ehti oikein alkaakaan. Onneksi pelistä saatiin videokooste, jotta tuo tuskallinen hetki voidaan elää yhä uudelleen.

LeKi-futis tuli viime kaudella tutuksi joukkueena, joka hävisi koko kesän aikana ainoastaan kaksi peliä, kummatkin Palloseuralle. LeKi pääsi Neloseen karsinnan kautta, jossa se kaatoi FC Teivon. Teivo tosin pääsi myös Neloseen, kun ylempänä nähtiin aina yhtä harmillisia sarjapaikoista luopumisia.

Hämeenlinnalainen Jags pelasi useamman vuoden Palloseuran kanssa samassa lohkossa. Erittäin tiukat ja vähämaaliset kohtaamiset huipentuivat Urjalassa kaupunginjohtotason perseilyyn sanan täydessä kuvassa. Jagsista viimeisin kosketus on viime vuoden keväältä, jolloin UrPS voitti harjoituspelin Parolan pallokentällä niukasti 1-0. Jagsin kanssa saman kauden päätteeksi noussut VaKP on ollut aina Palloseuralle hankala vastus.  VaKP pelasi viime kaudella oikein kelpo kauden Nelosessa ja hätyytteli alkukaudesta muistaakseni ihan kärkisijoituksiakin.

Sastamalan ylpeys, SW, kävi piirinmestaruusfinaalin puitteissa vierailemassa Urjalassa syksyllä 2012. UrPS taisteli urheasti yhden vajaalla 0-0 tilanteessa rankkareihin, mutta siellä SW:llä oli vähemmän sontaa puntissa ja Vitosen mestaruus matkasi kakkoslohkon voittajille.

Parolan Visa tippui jo toisen kerran putkeen Nelosesta Vitoseen vain noustakseen kabineteissa takaisin Neloseen. ParVi on ollut muiden luopumisten kanssa kieltämättä hieman onnekas, mutta Parolassa on aina ollut ikävä vihreäpaitainen kotijoukkue. ParVin kanssa ensitanssit käydään Pullerin hallissa sunnuntaina 3.3. ja jammailu jatkuu 20.4. pelattavassa Wanha Apteekki –turnauksessa, jossa Palloseura on useampana vuonna ollut mukana.

Nopealla vilkaisulla ainoastaan PP-70, FC Teivo ja KaVo jättävät hieman kylmäksi lähivuosimuistojen suhteen. Viime vuosien historia ei tunne yhteisiä kohtaamisia, mutta on erittäin tervetullutta nähdä uusia joukkueita. Harmillisesti kovasti odottamani Tervakosken Pato sai paikan Kolmosesta takaisin, joten päivälippu Puuhamaahan jää lunastamatta.

12 joukkuetta tekee laskutavasta riippumatta 22 ottelua tulevalle kesälle. Täsmälleen saman verran oli pelejä myös viime kesänä sarjakaudella, joten kauden voi olettaa menevän suunnilleen viime vuoden kaavalla aikataulullisesti.

Tampereen Kutonen (1. lohko)

KylVe, Akaa

FC Pisa, Valkeakoski

UrPS/2, Urjala

KaVo/2, Kangasala

Loiske Toivot, Lempäälä

FC Kaveriporukka, Tampere

ParVi 2, Parola

FC Loppi, Loppi

Jags 2, Hämeenlinna

VesVi 2, Vesilahti

Kakkosjoukkueen osalta vaihtuvuus oli suurta viime kesään nähden. Ainoastaan ParVi 2, FC Loppi ja Jags 2 ovat tuttuja viime kesän peleistä, joten paljon on uutta ja hienoa. Uusina paikkakuntina mukaan tulevat Valkeakoski, Kangasala, Lempäälä, Tampere ja Vesilahti. Akaa oli viime vuonna Toijalan kautta katettu, mutta nyt derbyherkku tarjoillaan Kylmäkosken ja KylVen kautta.

Kakkosjoukkueiden kohdalla on aina hyvin vaikea odottaa mitään. Viime kesältä on muistissa kuinka FJK 2 oli kuin kesy kissimirri hävitessään Urjalassa 6-1 numeroilla ja kummasti saman joukkueen paidassa viiletti Forssassa huomattavasti kovempia pelimiehiä ja pisteet jäivät Forssaan 3-2 numeroilla. Toki kierrättäminen ja taktikointi kuuluvat lajiin, joten ei tuosta nyt mitään syviä arpia sentään jäänyt. Kunhan sanoin.

Joukkueita lohkossa on kymmenen, joten pelejä kertyy kesälle kaksi enemmän kuin vuosi sitten. Ei tarvitse olla mitenkään erityinen velho nähdäkseen, että mielenkiintoisin peli on luvassa rakasta Kylmäkosken Veikkoja vastaan. Täksi kaudeksi Kutoseen pudonnut nippu on varmasti erittäin rutinoinut ja kova, jos kentälle saadaan edes suunnilleen viime kaudella Vitosta pelannut joukkue. Hienoa nähdä, että kovassa futsal-buumissa matkusteleva seura sai kesäisille viheriöille porukan kasaan.

Harjoitusottelut alkavat siis edustuksen kohdalla tulevana sunnuntaina ParVin vieraana. Siitä lähtee matka pienillä askelilla kohti kesää. Tässä vaiheessa ei joukkueiden voimasuhteissa ole mitään mainittavaa. Harjoituskaudella nähdään hieman Nelosen joukkueiden valmistautumista, mutta Kutosen porukat pysyvät varmasti suurilta osin mysteereinä.

Tuleva kesä näyttää kyllä tässä vaiheessa oikein hyvältä. Luvassa on paljon mielenkiintoisia kohtaamisia. Kummankin joukkueen osalta on muutama ns. iso peli. On mahdollisuus cup-glooriaan. Kannattaa siis ottaa Palloseuran osalta seurantaan (uudistuvat) kotisivut, Facebook ja Twitter, jotta on valmiina kun kausi huhtikuussa käynnistyy todenteolla.  Minä odotan jo (jalkapallo)kesää! Odota sinäkin.

Tulevana sunnuntaina reissu vie Estadio La Rosaledalle ja Málaga FC – Atlético Madrid -peliin. Jos saan edes pienenkin vainun paikallisesta futiskulttuurista, niin luvassa on reissun jälkeen poikkeuskuulumisia ulkomaailmoista. Jalkapallo kun tuppaa aina olemaan hieman maansa näköinen tapahtuma. Palloseuran puoleen palaan loman jälkeen, kun harjoituskausi on saatu käyntiin ja otteluohjelma sen suhteen on varmasti valmiimpi kuin nyt.

Regions’ Cup – tie Eurooppaan

Palloliitto lanseerasi viime kesäksi Suomen Cupin rinnalle Suomen Regions’ Cupin. Erotuksena Suomen Cupiin kyseessä on kesäisellä kilpailukaudella pelattava kilpailu, joka on tarkoitettu kolmosesta alaspäin oleville joukkueille. Regions’ Cupin finaali pelataan Suomen Cupin finaalin kanssa samana päivänä ja voittajalle on tänä vuonna tiedossa 5000 euron lisäksi paikka UEFA Regions’ Cupiin kesälle 2014. Tarkoitus ei ole kuitenkaan esitellä Regions’ Cupia sen enempää vaan jokainen voi käydä tarkastamassa tarkemmat speksit Palloliiton sivuilta.

Suomen Cupin muututtua niin, että ensimmäiset kierrokset pelataan joulu-helmikuussa, putosi monta alasarjajoukkuetta pois. Vuoroja on hankala (etenkin Tampereen seudulla) saada ja jos niitä saa, niin osallistuminen tulee turhan kalliiksi pienellä budjetilla pyöritettäville joukkueille. Regions’ Cup alkaa sarjakauden avauksen tienoilla ja palvelee näin ollen vähintään harjoituspelitasolla, jos tie nousee avauskierroksilla vastaan.

Hieman huolestuttavana kohtana pidän sitä, että Tampereen piirissä alasarjajoukkueita osallistui vain kymmenen Suomen Cupiin, kun Regions’ Cup keräsi 19 osallistujaa. Kokonaisuudessaan Regions’ Cup sai osallistujia 177, kun Suomen Cupin oli tyytyminen 154 osanottajaan. Huolestuttavia lukemia, kun pitäisi ajatella Suomen Cupin olevan se Palloliiton lippulaiva. Toki se sitä edelleen onkin, kun mukana ovat isommat jengit, mutta suuresta cup-huumasta ei päästä nauttimaan, kun tuhkimotarinoiden synty lytätään jo alkuvaiheessa aloittamalla lähes mahdottomaan ajankohtaan.

Knoppitietoni 2012 vuoden Regions Cupin voitti Turun Pallokerho, joka voitti finaalissa jännittävien vaiheiden jälkeen SJK reservit 4-2 jatkoajan jälkeen. TPK pelaa Turun piirissä Kolmosta ja tänäkin vuonna mukana kisassa.

UrPS osallistui jo viime kaudella Regions’ Cupiin. Kolmannelle kierrokselle asti jatkunut järjetön urjalalainen cup-kiima katkesi, kun Kolmosen Toejoen Veikot pudotti UrPSin tylysti 4-1 voitolla kotikentällään. Todellisuudessa UrPS voitti katsomossa 1000-0 ja teki pelin viimeisen maalin, joten jos sattui tulemaan pelin loppuun paikalle, niin saattoi luulla Palloseuran jatkavan.

Pääsin itsekin osallistumaan cup-talkoisiin, kun toisella kierroksella Valkeakosken Saharassa vastassa oli Kutosta pelaava Hirsilän Pyrkivä. Olimme jo aiemmin harjoituskaudella kohdanneet UrPS/2:n paidassa HirPyn A-junnut (8-3 voitto), joten hieman tiesi mitä olettaa. Pakko myöntää, että sarjaporrasta ylempänä pelaavana joukkueena olimme kovilla, mutta nihkeä 0-2 voitto riitti. Itsekin pääsin lopussa keskikentän pohjalle jakamaan kymmenkunta alibisyöttöä 100 % tarkkuudella omille, joten hieman on Barcan peliä katsellessa hajua miltä Xavista tuntuu.

Avauskierros meni hyvinkin harjoitusottelumaisesti, kun vastaan asettuneella saman sarjatason FC Futareilla oli takana muistaakseni vain yksi harjoituspeli. 7-0 lopputulos ei jättänyt jossittelulle sijaa. Kolme harjoituspeliä UrPSilla näkyi siinä vaiheessa selvästi.

Mitä Regions’ Cup sitten antoi? Oliko Cupista hyötyä? Haittaa? Vai oliko tässä vain turhanpäiväinen ja näennäinen kilpailu, jolla saatiin alasarjafutis näyttämään hyvältä ja tärkeältä?

Yritin jopa kaivaa tuekseni tilastoja, joilla olisi voinut osoittaa, että cupin aiheuttamat rasitukset olisivat näkyneet jossain vaiheessa sarjan alkua.

Harjoitusotteluita: 1-2-0

1.  kierros: UrPS – FC Futarit 7-0 (4-0)

Harjoitusotteluita: 3-0-1

Sarjaotteluita: 2-0-0 
 2. kierros: HirPy – UrPS 0-2 (0-1)

Sarjaotteluita: 2-0-1
3. kierros: TOVE – UrPS 4-1 (2-0)

Sarjaotteluita: 2-0-2

Suoraa linjaa on täysin mahdotonta vetää. Kauden huonoin vaihe kesäkuun puolivälissä Pirkkalassa ja Tampereella kärsittyjen tappioiden muodossa tuli lähes kuukausi sen jälkeen, kun TOVE tiputti Palloseuran cupista pihalle. Kauden avaustappiolla Viialassa ei ollut mitään tekemistä cupin kanssa, koska ryhtiliike tapahtui heti seuraavaan sarjapeliin, jossa LaPro kaatui. Paljon siis hienoja numeroita, joilla ei päästä todistamaan mitään.

Henkisellä puolella merkitys oli suurempi. Futarit ja HirPy kaatuivat enemmän ja vähemmän ruutiinilla, mutta kovin puristus tuli Toejoella. TOVE pelasi viime kaudella Kolmosta, joten Vitosessa pelaavalle Palloseuralle kyseessä oli erinomainen tasonmittaus. 4-1 lopputulos ei anna todellista kuvaa pelistä. UrPS oli hyvin pelissä mukana, mutta viimeistelyssä kotijoukkue oli palautuspullojen verran parempi.

Haluan uskoa, että tuosta tappiosta jokainen Palloseuran mies näki, että unelma noususta Neloseen ei ole täysin mahdotonta. Henkinen vahvuus tiukkoihin paikkoihin saatettiin kylvää juuri tältä Porin reissulta, jota itse faninäkökulmasta muistelen erittäin lämpimästi. Joukkueenjohto, pelaajat ja kannattajat – koko seura oli tuolloin matkalla mukana. Lopulta UrPS nousi Neloseen ja toisaalla TOVE putosi Neloseen. Joukkueet olivat siis koko ajan matkalla samaan suuntaan, vaikka TOVE tällä hetkellä Tampereen sijaan Satakunnassa vaikuttaakin.

Regions Cup 2013 tarjoaa tätä samaa uudestaan. Palloseuran avauskierroksen vastustajaksi arpa toi vanhan tutun HirPyn. Lähtöasetelma on varmasti hyvin samanlainen kuin viime keväänä. Otteluparin voittaja etenee toiselle kierrokselle, jossa isännän roolin ottaa perinteinen tamperelaisseura Ikurin Vire, joka pelaa tulevana kesänä Tampereen Kutosessa. Ikurin Vire osallistui myös Suomen Cupiin, joten siellä on ainakin pelaaminen aloitettu tätä kautta ajatellen ajoissa.

Regions’ Cupille toivoo kaikkea hyvää. Kaikenmuotoinen cup-kilpaileminen on aina enemmän ja vähemmän yllätysvalmista. Suomen Cupin kaltaisiin mammuttiyllätyksiin ei tietenkään kyetä, kun kaikki joukkueet ovat kolmen-viiden sarjatason sisällä, mutta jokainen pelaaja tietää, että Kutosen joukkueena on suunnaton haaste (ja mahdollisuus) kohdata Kolmosta pelaava joukkue. Regions’ Cup onnistui mielestäni jo vuodessa täyttämään sitä tyhjiötä, mitä Suomen Cupin muuttuminen aiheutti. Nämä ovat hienoja pelejä, sillä vastakkain asettuvat joukkueet eivät välttämättä kohtaa toisiaan vuosikausiin tai pahimmillaan jopa koskaan enää. Yllätykset, haasteet, kunnia – siitä on hyvä cup tehty. Palataan cup-asioihin, kun saadaan pelipäiviä ensimmäisille kierroksille.

Kynä, pallo ja Jussi

Suunnittelin aloittavani tämän blogin kertomalla ensin hieman itsestäni ja miten olen kasvanut tähän nykyiseen tilanteeseen. Olisi niin mukava kertoa, että olen pelannut vuosikaudet Urjalan Palloseuran junnujoukkueissa ja kasvanut sitä kautta joukkueeseen mukaan, mutta tämä reitti on ollut hieman erilainen.

Jonkinlaista junnutaustaa tietenkin löytyy. Muistikuvat on kuitenkin erittäin hatarat, enkä saa millään mieleen kuinka vanha olisin ollut tai ketä ylipäätään pelasi edes kanssani. Se kiinnostus loppui aika lyhyeen, kun muistelisin olleeni suhteellisen kehno pelimies. Isoveljen kiinnostuksen kautta kävin enemmänkin yleisurheilupiireissä, joissa olin myös enemmän vaihtomies kuin avauksen vakiokasvo. Huhujen mukaan piirin mestaruusmitali löytyy aitaviestistä, mutta en ole ilmeisesti pitänyt tuota kovinkaan suurena saavutuksena, koska minulle vain kerrottiin siitä viime kesänä.

Jalkapallo pysyi kuitenkin koko ajan mukana. Kyllä me kaveriporukalla käytiin joka kesä pelaamassa muutaman kerran viikossa, joten ei laji missään nimessä unohtunut. Useampana vuonna on osallistuttu jopa joihin höntsyturnauksiin. Kilpaurheiluna jalkapallo oli nuoruudessa vähissä.

Kirjoittaminen on jostain kumman syystä kiinnostanut myös vuosikausia. Yläasteelta lähtien on tullut tekstiä suollettua, mutta silloin aiheena oli useammin jääkiekko. Muistelinkin olleeni parissa kiekkoaiheisessa proggiksessa mukana. Sami Helenius fan pagen kautta pääsin lukiolaisena kerran jopa haastattelemaan isoa Samia puhelimen välityksellä. Toinen projekti oli Jatkoajan kevyenä kopiona toiminut Kiekkoareena, mutta tuo nimi taitaa olla toisella sivulla nykyään käytössä. Eivät nämä mitään isoja projekteja omalle kohdalle olleet, mutta hienoa, että silloinen spämmiminen jokerifanit.netin keskusteluun tuotti tulosta.

Jossain vaiheessa kiekko alkoi jäädä taakse, kun jalkapallon kiinnostus nousi. Vuonna 2007 tehtiin ensimmäiset kilpadebyytit jalkapallon puolella, kun Tampereen puistofutisura FC Toosan riveissä lähti käyntiin. FC Toosan kanssa hienoin muisto liittyy ehdottomasti kesään 2010, jolloin lohkovoittajana matkattiin lopputurnaukseen, josta mukaan tarttui pronssimitali. Oman suoritukseni merkittävin osuus taisi olla oma maali pronssipelissä, mutta ”ei kautta ilman maalia” sanotaan. 2012 kesä tuli vielä hoidettua manageritehtäviä kyseisessä joukkueessa pelaamisen lisäksi.

Todellinen jalkapalloura taisi kuitenkin alkaa vasta viime kesänä, kun UrPS/2 starttasi pelinsä. Nuorten pelimiesten lisäksi muutamia vanhempia kavereita kaivettiin tueksi ja viime kesän oli pelillisesti oikein mukava. Hankalan alkukauden jälkeen lopullinen sijoitus omassa lohkossa Tampereen Kutosessa oli neljäs. Kaksi maalia täplältä, mutta jostain syystä kaikki silti muistivat vaan sen epäonnistumisen 6-1 voitossa Forssaa vastaan. Elämä on julmaa, mutta paikka tulevan kauden kapteenistossa lievittää tuskaa hieman.

Pelaajaurasta kuitenkin takaisin lähtökohtiin.

Todellinen herätys urjalalaiseen jalkapalloon tapahtui vuoden 2008 aikana. Vietimme koulun kautta kansainvälistä viikkoa Hollannin Alkmaarissa, jossa englantilainen Kit sai minut laittamaan asiat oikeaan järjestykseen. Oma englantilainen futissuosikkini on Manchester United. Kit nimesi seurakseen Arsenalin. Kit ihmetteli miten voin kannattaa seuraa, jota en ole koskaan edes nähnyt livenä.  ”Eikö minulla ole omaa seuraa?” minulta kysyttiin.

 Silloin tajusin, että on koko ajan ollut. Tukholman AIK:n olen nähnyt livenä useammankin kerran, mutta samalle tasolle ei ole tunteessa päästy kuin viime vuosina Palloseuran kanssa.

2007 vuoden aikana urjalalainen futiskulttuuri oli saanut ensimmäisen piristysruiskeensa UrPSupporters kannattajaryhmän myötä. Tunsin ryhmästä muutaman kaverin paremmin ja suurin osa oli nimituttuja. Pääsin kesällä 2008 mukaan tähän touhuun ja sen jälkeen voin myöntää, että UrPSupporters on tehnyt erinomaista jälkeä suomalaisen kannattajakulttuurin edesauttamiseksi.  Sarjatasolla ei ole minkäänlaista merkitystä, kun joukkue on sinun oma. En ollut koskaan kokenut muuta suomalaista futisjoukkuetta omaksi, vaikka olen kuinka yrittänyt. UrPS sopi tähän muottiin täydellisesti.

Tutkiskeltuani UrPSin kotisivuja tarkemmin, niin 2009 vuoden aikana kirjoittelu alkoi siellä ennakoilla kotipeleihin. 2010 kesällä ennakot kaikkiin peleihin sekä raportit nähdyistä peleistä. Tästä kehityttiin 2011 kauteen niin paljon, että saatiin jo kaikista peleistä ennakot ja raportit aikaan.  Tiukan otteluohjelman aikaan tuo kirjoittelu on päässyt hieman rasittamaan, mutta pääasiassa on ollut mukavaa kirjoittaa sisältöä hyvin tehdyille kotisivuille.  UrPSin foorumilta olen saanut kirjoitusapua ja tarvittavaa kritiikkiä kirjoittamiseen. Tosin edelleen raportit ja ennakot ovat liian sanomalehtimäisiä tai ainakin niin on eräs jallupullon hävinnyt kaveri sanonut.

Näkisin urjalalaisen jalkapallon kehittyneen hienosti viimeisten vuosien aikana. Kyse ei ole pelkästään edustusjoukkueen viime kauden noususta Vitosesta Neloseen. Kyse on myös siitä, että Urjalassa on kaksi miesten joukkuetta, useampia junnujoukkueita, toimivat nettisivut, joilla on hyvin kävijöitä, suuri fanimäärä Facebookissa ja oikeasti hyvänoloinen visio tulevaisuudesta. Seuran ympärillä on toimijoita, jotka oikeasti kuluttavat vapaa-aikaansa seuran hyväksi ja arvostavat tätä hienoa seuraa.

Uskoisin tänä vuonna pääseväni vielä paremmin seuran tilanteesta kartalle johtokunnan paikan myötä. Toivottavasti tänä vuonna saadaan paljon hyvää aikaan ja ensi vuonna Palloseuran juhlistaa 50-vuotista taivalta, joten silloin saadaan hyvät juhlat aikaan. Paljon on omalta osalta tapahtunut, kun matkalla on menty fanista toimittajaksi, pelaajasta johtokunnan jäseneksi.

Vähän tällaiseen sekavaan sillisalaattiin tämä nyt päättyi. Hyvin tehdyistä muistiinpanoista ei näemmä ole apua, jos niitä noudattaa vain vähän sinnepäin. Tässä nyt jotain tarinaa mistä lähtökohdista näitä juttuja kirjoitetaan. Ei siinä tutuille ihmisille välttämättä paljoa uutta infoa ollut, mutta toivotaan lukijoista löytyvän jokunen myös tuttavapiirin ulkopuolelta.

Tulen pyrkimään siihen, että kesällä uutta sisältöä tulisi noin kerran viikossa. Kotisivuille kirjoitellaan edelleen ennakoita ja raportteja, mutta nyt on oma kanava jossa paneutua asioihin syvemmin. On mahdollista tehdä tarkempia pelillisiä havaintoja, esitellä pelaajia haastattelujen kautta tai hakea jotain historia-aspektia jonkun vanhemman jutun perusteella. Ensi viikolla otetaan katsaus Regions’ Cupin ihmeelliseen maailmaan.