Taistelu peliajasta kiristyy

Viikolla päästiin vihdoinkin julkistamaan uusien UrPS-miesten esittelyhaastattelua. Vahvistusta tuli kentän jokaiselle osa-alueelle, joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että taistelu peliajasta tiukentuu useamman kaverin kohdalla. Kilpailu ei missään nimessä ole haitallista, kunhan se osataan ottaa oikealla tavalla. Toiselle kilpailu saattaa tarkoittaa vähentyvää peliaikaa ja toiselle peliajan hakemista kakkosjoukkueen riveistä.

Juho Laineen saapuminen täydentää maalivahtiosaston. Lähtökohtaisesti näkisin Laineen nousevan ykkösmaalivahdiksi, sillä kahdella viime kaudella valtavasti kehittynyt Tomi Koivula tarvitsee ehdottomasti lisäkokemusta Mikko Niemisen opissa. Koivulan tuleva varusmiespalvelu sotkee muutenkin tulevan kesän ohjelmaa, joten maalivahtiosastolle vahvistusta oli pakko tulla. Tiedän, että Tomi pystyy ottamaan ykköstorjujan paikan tarvittaessa, mutta parempaa tekisi haastajan rooli ja taustalla kehittyminen. Tomi oli oma valintani viime vuoden miespelaajaksi kehittymisen, aktiivisuuden ja asenteen puolesta, joten mistään arvostuksen puutteesta ei ole kyse.

Kenttäpelaajien kanssa tilanne ei ole lähimainkaan niin yksinkertainen. Luulin, että saan istutella kavereita kuvitteelliseen kokoonpanoon viime kauden 4-3-3-taktiikkaan. Tai vaihtoehtoisesti 4-5-1-taktiikka, riippuu paljon katsojan silmistä. Käytännössä siis yksi keskushyökkääjä ja vastustajasta riippuen laitakaverit laskettiin sitten hyökkääjiksi tai keskikenttämiehiksi.

Tämän taktiikan päälle rakentaminen kuitenkin kaatui toisessa harjoituspelissä, kun valmennusjohto juoksutti kentälle avaukseen 3-5-2-taktiikalla varustetun kentällisen. En edes muista, koska UrPS olisi viimeksi pelannut puhtaasti kahdella kärjellä. Tuo kolme hyökkäyskolmanneksen pelaajaa on ollut tavanomaisempi viime kesinä.

Penkki ei anna mitään aihetta olettaa, että taktiikkamuutos olisi tehty pakosta. Kyseessä on aivan varmasti kokeilu, jota onnistuessaan voidaan soveltaa tulevana kesänä. Minun maailmassani Harri Helenius ei jää avauksen ulkopuolelle ilman hyvää syytä. Harri sopii tuossa taktiikassa kolmen puolustuslinjaan hyvin. Enkä näin nopeasti keksi muutenkaan edustuksen pakkia, jolle tuo kolmen linjassa pelaaminen ei sopisi.

3-5-2-taktiikassa omasta mielestäni oleellisinta on laitamiesten rooli. Kolmen puolustuslinjalla rooli korostuu sen takia, että tarvetta on koko ajan niin hyökkäyksissä kuin puolustuksessa. Vasemmalla tuossa roolissa voi pelata Henri Ojala. Silloin ei ole mitään huolta. Ojala on varma 90-minuutin suorittaja ja suoritustaso on kova. Enemmän olen huolissani tässä taktiikassa oikeasta laidasta. Käsittääkseni uusista miehistä Janne Huttunen pelasi oikealla samassa roolissa. En ole vielä nähnyt Jannea pelaamassa, joten en uskalla ottaa siihen paikkaan vielä kantaa. Jos Janne ei siinä onnistu, niin pahoin pelkään, ettei kokoonpanosta löydy sopivaa kaveria oikealle siihen rooliin. Löytyy sinne laidalle hyviä puolustajia ja hyökkääjiä, mutta ei oikein molempia.

Silloin on palattava 4-3-3, joka tosin lienee kyllä muutenkin se normaalisti käytettävä taktiikka. Keskikentälle UrPSilla on ehdottomasti paras tilanne. Lauri Helenius, Janne Ahtosaari, Henri Ojala, Juho Tolvanen, Atte Lindbäck ja tarvittaessa myös Esa Nikkilä. Jos keskikenttää miehittää kolme miestä ja vaihtoja on vain viisi, niin tuon miehistön pitäisi normaalisti riittää. Keskikentällä tullaan varmasti normaalisti näkemään vähintään kaksi kolmesta pelaamassa täydet minuutit. Voi olla jopa, että kaikki pelaavat ysikymppisen pelaajista riippuen.

Eniten pelivaraa nähdään tuolla viimeisellä kolmanneksella. Otto Drude on huippukunnossa, Mikko Alahäivälä lupailee hyvää, Arttu Reunanen tulee mukaan kuin uusi pelaaja, samoin Otso Lepomäki. Vesa Silvasti lisää syvyyttä tälle pelipaikalle. Laitamiesten rooli UrPSin taktiikassa on todella raskas, joten normaaleissa peleissä kaksi vaihtoa menee varmaan ihan poikkeuksetta tälle pelipaikalle. Viime kauteen suurin erotus tulee tällä paikalla, koska miehiä ei voi enää kierrättää hetken huilauttamisilla. Nyt on nähtävä hieman päivän kuntoa pidemmälle.

Viime kaudesta joukkue ei ole merkittävästi heikentynyt. Arttu Partasen kiireet estävät pelaamisen tulevalla kaudella. Viime kausina hieman vähemmän pelaamaan ehtineet Jori Nurmi ja Ville Pasanen jättävät joukkueen myös. Perhekiireet ja loukkaantuminen vievät mehut pelaamisesta. Ilari Ojala käy pelaamassa jälleen satunnaisesti ja Turo Rytkyn pelaamista säätelevät edellisvuosien tapaan musiikkiharrastus. Turon kohdalla on väläytelty myös pelaamista kakkosjoukkueen mukana, mutta kesä näyttää, mikä kuvio tulee toteutumaan.

Tarvittaessa apua antaa kakkosjoukkue, josta todennäköisimmin mukana ovat harjoitusotteluissakin esiintynyt Markus Suominen, Ari Helenius, Eemeli Tilli ja Eero Lepistö, jotka kaikki kävivät edustuksen mukana viime kaudella pelaten enemmän ja vähemmän. Suunta voi olla myös toinen. Edustuksen osalta kilpailu on kovaa ja tietenkin kaikkia tarvitaan. Silti ennakkoon näyttää, että toppari- ja sentteriosastolla tarjontaa voi olla liikaa. Toppareiden kanssa paljon riippuu kuinka hyvää osallistuminen on. Ville Pollari ja Jani Hakala olivat viime kaudella suhteellisen paljon pois. Sentteriosastolla Mikko Alahäivän tulo saattaa vaikuttaa ratkaisevasti esimerkiksi Juho Kraftin peliaikaan. En osaa yhtään sanoa mikä on valmennusjohdon kuvio keskushyökkääjien suhteen, mutta kovin harvoin Juho kuului Vitosessakaan ykkösvaihtoehdoksi hyökkääjän rooliin. Tässä tapauksessa on ehdottomasti mietittävä onko mukavampaa pelata jämäminuutteja Nelosessa vai suuremmalla peliajalla ja vastuulla Kutosessa?

Tässä vaiheessa kaikki arviot peliajoista perustuvat ihan vanhoihin näyttöihin ja kuulopuheisiin harjoituspeleistä. Kilpailun koventumisen voi kuitenkin hyvin esittää paperilla pelejä näkemättä. Omalta osaltani olen huomattavasti fiksumpi näiden asioiden suhteen, kun 20.4. Parolassa pelattava Wanha Apteekki -turnaus on ohi.  Sen jälkeen osaan hieman paremmin arvioida mitkä ovat lähtökohdat kauteen mentäessä. Edustuksen osalta kausi käynnistyy perjantaina 26.4. Sastamalassa toisen sarjanousijan, SW:n vieraana. Otteluohjelma on muutenkin pitkälti valmiina ja se kannattaa käydä tarkastamassa kotisivuilta.

Eniten pettymystä aiheuttaa tietenkin se, ettei kumpikaan isoista kohtaamisista (FJK tai TP-49) osunut lauantaille. TP-49 sentään on perjantaina. Peliohjelman helmiin voidaan kuitenkin palata vielä lähempänä kauden alkua. Luvassa ennen kauden alkua myös huikea superhaastattelusarja, kun käsittelyyn otetaan Esa Nikkilä, Juho Tolvanen ja Kasperi Ojala. Ei siis ihan vielä kannata lopettaa tämän blogin lukemista.

Harjoitusotteluiden oma maailma

Jalkapallon harjoitusottelut ovat yhtä varma kevään merkki kuin -23 astetta auton mittarissa maaliskuun puolivälissä aamuisella työmatkalla. Ei tämä maaliskuu nyt vielä mikään älyttömän kiireellinen aika ole pelaajille, mutta ensikosketuksia otetaan useammassakin paikassa ja eri sarjatasoilla.

UrPS ehti harjoitusotteludebyyttinsä tehdä Hämeenlinnassa, kun Pullerin hallissa pelattiin sunnuntai-iltavuorolla ParVin kanssa. Vuosi sitten päädyttiin 3-3 tasapeliin ja pari viikkoa sitten 2-2 tasapeliin. Mikään eeppinen taisto tuo Palloseuran kauden ensimmäinen peli ei tälläkään kertaa kuulopuheiden mukaan ollut, mutta kaksi maalia ja tasatulos lämmittää mieltä. Otto Drude nappasi henkisen yliotteen maalipörssin voittoon, sillä kahtena vuotena aiemmin kauden avausmaalin tehnyt urjalalainen on vienyt koko kauden sisäisen maalipörssin. Otolla on siihen ehdottomasti edellytyksiä, mutta se vaatisi ehjää kesää. Sitä hieman pelonsekaisin tuntein jännitän ja toivon.

Tästä harjoitusottelut jatkuvat 23.3. ottelulla FJK:ta vastaan, 20.4. Parolan Wanha apteekki -turnauksella ja alustavasti on suunnitelmissa 12.4. ottelu FC Raumaa vastaan. Tässä on varmasti vain osa peleistä. Aikaisempina keväinä on kohtaamisissa löytynyt myös Jags-peli, joka löytyy toivottavasti jossain vaiheessa tämänkin kevään harkkapeliohjelmasta. Mahdollisuus olisi ollut pelailla PP-70:n kanssa, mutta tuo aika päätettiin joukkueen kesken käyttää omiin harjoituksiin.

Mutta se riittää informaatio-osuudesta.  On aiheellisempaa paneutua harjoitusotteluiden omaan maailmaan. Oma maailma tulee siitä, että harjoituskaudella tarkoitus on kokeilla. On se sitten pelaajia eri paikalla tai erilaisia pelisysteemejä. Harjoituskaudella on tarkoitus sisäänajaa. On se sitten keskenkuntoisia pelaajia tai uutta pelitapaa. Pisteitä ei ole jaossa, syksyllä ei enää harjoitusotteluita muistella, mutta silti puhutaan paljon tärkeästä vaiheesta. Harjoitusotteluiden yhteydessä käytetään usein kahta kliseetä: ”Lopputuloksella ei ole merkitystä” ja ”Tarkoitus on saada oma peli valmiiksi”, jotka ymmärtää hyvin kun tietää lähtökohdat.

Voidaanko hyvä harjoitusottelu siis määrittää? Onko joku harjoituspeli tärkeämpi kuin toinen vai ovatko kaikki pelit samanarvoisia?

Hyvä harjoitusottelu on joukkuetta hyödyttävä. Siinä vastassa on omalle tasolle sopivan haastava vastustaja, jotta pelissä pysyy tarpeeksi otetta. Vastus ei ole liian vaikea, jotta voidaan todella kokeilla hieman rohkeampiakin vaihtoehtoja kokoonpanossa ja pelissä pysyy silti jonkinlainen järki. Vastus ei ole liian helppo, jotta paremmatkin pelaajat motivoituvat koko ajan tekemään parhaansa. Melkein voisi yleistää, että hyvä harjoitusottelu on tasainen ja mahdollisuus kääntyä kumpaankin suuntaan hyödyttää joukkueita eniten.

Oman lohkon joukkueet esimerkiksi ovat mielestäni hyviä vastustajia harjoituspeleihin. Näkee lohkon tasoa, näkee hieman tulevan kesän vastustajia ja pelit ovat mahdollisesti lähellä sitä mitä kesällä voi odottaa.

Aikaisemmin kirjoitin, että lopputuloksella ei ole merkitystä. Siinä käytiin hieman rajoilla, sillä vaikka joukkueelle tuloksella ei todella ole merkitystä, niin pelaajien henkisellä tasolla tulokset käsitellään täysin eri tavoilla. Joku saattaa syttyä suuresta murskavoitosta ja samaan aikaan toinen ei koe peliä mielekkääksi. Joku saattaa ottaa itseensä suurinumeroisesta tappiosta ja mahdollisesti pelätä tehtyjä virheitä, kun taas toinen saa pelistä paljon uutta motivaatiota omaan tekemiseensä ja tietoa mitä osa-alueita täytyy kohentaa tosipeleihin mennessä. Tässä mielessä harjoitusottelut ovat todellisuudessa kuin sarjapelit, sillä edellinen peli pitää pystyä käymään läpi ja siitä on jatkettava eteenpäin. Meneekö liian syvälliseksi, kun puhutaan Nelosen ja Kutosen joukkueista? Ei minunkaan mielestä.

Palloseuran viime kevään monipuolinen harjoitusottelukiertue on jäänyt mieleen hyvänä esimerkkinä. Seitsemästä harjoitusottelusta neljä pelattiin Nelosen joukkueita vastaan, yksi Vitosen joukkuetta ja kaksi Kutosen porukoita vastaan. Sarjatasoa korkeammalla olleet vastustajat eivät missään nimessä olleet ylivoimaisia ja erot olivat korkeintaan yhden maalin luokkaa. Kutosen joukkueita vastaan pelit päättyivät 3-0 ja 8-1, joten näissä hyöty oli enemmänkin maalinteon harjoittelua kuin mitään muuta. En tarkoita, että tänä keväänä pitäisi pelata Kolmosen joukkueita vastaan, mutta periaatteessa Vitosta alempaa ei peliseuraa ole tarpeellista hakea.

Harjoitusotteluiden toinen puoli on pelata sellaisia joukkueita vastaan, joita ei normaalisti kohdata. TamU-K oli käsitykseni mukaan kysellyt reenipeliä jo viime vuoden puolella, mutta UrPS vietteli silloin talvilomaa. TamU-K olisi ehdottomasti mielenkiintoinen kohdattava, sillä Tampereen piirin yksi kiinnostavimmista alasarjaporukoista on tuonut nopeasti uutta virtaa niin kentälle kuin katsomoonkin. Oikealle viikonpäivälle osuessaan kyseessä saattaisi olla hyvinkin eeppinen harjoitusmatsi.

Tämän kolikon kääntöpuoli voi olla esimerkiksi perjantai-iltainen erikoispeli FC Raumaa vastaan. Kello 19 pelattavassa pelissä on muutamia kohtia, jotka eivät täysin mahdu oman ajatusmaailmaani. Ei tietysti tarvitsekaan, kun pelaaminen tuossa ei minua koske, mutta avaudun silti. Pelissä pitää normaalisti olla tuntia aiemmin eli klo 18. Helsingistä Raumalle lähdettäessä Googlen kartta kertoo matka-ajaksi 3 h. Tampereelta suoraan 2 h ja Urjalan kautta 2 h 30 min. Pitkällä matematiikalla siis Helsingistä pitäisi lähteä n. klo 15 Raumalle tai mielellään vähän aiemminkin. Miten se sitten onnistuu työssäkäyvälle, on toinen asia. Eikä tuo tamperelaisenkaan urjalalaisen lähtöaika kovin hääppöinen ole.

Paluu pelistä Urjalaan on noin klo 23 ja todennäköisesti yhden pysähdyksen taktiikalla lähempänä puoltayötä. Pelipäivää seuraavana lauantaina on saunailta Urjalassa, mutta Helsinkiin tai Tampereelle yöksi matkustavat pelimiehet miettivät varmasti kahdesti lähtöä Urjalaan seuraavana päivänä, vaikka saunaillat (harjoitus)kauden kohokohtia ovatkin. En siis ymmärrä mikä ”win-situation” tuossa pelissä on. Etenkin kun FC Rauma, kaikella kunnioituksella, ei nyt herätä alapäässä erityisiä kovuudentunteita. Tätä vertaa helposti viime kesän Toejoen reissuun, mutta tämä kuin kävisi TOVEn pikkuserkulla kylässä – ei todellakaan sama asia.

Harjoitusottelut ovat siis joka tapauksessa täysin oma maailmansa. Ne ovat omalla tavallaan tärkeitä tapahtumia, mutta tosipelien alkaessa ne unohtuvat hiljalleen ja syksyn koittaessa tuloksia ei muista kuin hyvin harvat. Harjoituspelit eivät ole mikään pärjäämisen erityisehto sarjapelien alkaessa, mutta jo pelkästään se tunne kevään ensimmäisistä peleistä on upea tunne. Sitä tunnetta on hyvin sääli säästellä sarjakauden alkuun huhtikuun loppuun tai toukokuun alkuun.

Edustusjoukkueen alustava sarjaohjelma oli julkaistu jo ResultCodeen, mutta siihen tulee vielä ainakin kotipelien osalta muutoksia. Siihen palataan myöhemmin. Ensi viikolla uskoisin, että saadaan puskettua haastattelua ulos UrPSin uusien pelaajien osalta kotisivuille ja vähän varmaan jää puitavaa bloginkin puolelle. Yritän saada vanhempiakin karjuja haastateltavaksi blogin puolelle huhtikuun aikana, mutta kaikki aikanaan. Ensi viikolla esitellään siis uusia vahvistuksia Palloseuran puolelle, huikeaa. Kyllähän tää päivisin näyttää ihan siltä, että kesä voisi jossain vaiheessa tullakin.

Terveiset Malagasta

Viime sunnuntaina tuli ensimmäinen livekosketus Espanjan pääsarjaan, La Ligaan. Malaga C.F. - Atletico Madrid oli matsina Estadio La Rosaledalla. Ennakkoon toki ihan huippuluokan peli. Nyt siis pieni hypähdys sivuun Palloseuran asioista loman kunniaksi.

Etenen kuvaesityksellä ja toivon tämän toimivan, kun käytössä on iPad + iPhone -yhdistelmä ja vaihtelevasti toiminut Bloggerin oma sovellus.

Paikalliset suomalaiset Malagafanit järjestivät peliin kahden bussin reissun, joten helpommaksi ei omalta osalta voisi peli tulla. Seuraa ohjeita ja kaikki on hyvin.

Ensimmäinen tehtävä tietenkin on hommata matkamuistoksi paikallinen huivi. 10 euroa oli sopuhinta hyvin keskinkertaisenlaatuisesta huivista, jossa painatus on vain toisella puolella.

Nettiosoite tutustuttavaksi, jos alkoi kiinnostaa enemmän.

Kiima oli valtaisa kunnes... Espanjan tieliikennelain mukaan bussissa ei saa juoda alkoholia, joten meille salakaupattiin Karhua. Tätä varten ei olisi ehkä ihan Espanjaan asti tarvinnut lähteä.

Tässä vaiheessa uskalsi odottaa stadionin olevan lähellä.

La Rosaleda

Suomilippu esillä, jotta eksyminen olisi vaikeampaa.

Lippujärjestelyssä sai tuntea noin kymmenen sekuntia olevansa kausikorttiomistaja. Juuri sopivan aikaa, että ehti ottaa kuvan.

Paikallista seinätaidetta stadionilla. Muuten todella mukava ja oikealla tavalla kolkko futisstadion. Tykkäsin paljon. Tunnelmalta hyvin samankaltainen kuin esimerkiksi Bremenin stadikka tai Tukholman Råsunda.

Kenttä näytti hyväkuntoiselta..

..ja katsomo toistaiseksi tyhjältä.

Alkuveryttelyhommia.

Peli tulille!

Mahdollisesti jonkinasteinen tifo-viritelmä. Malagalla vaikutti olevan katsomon kummassakin päässä fanikatsomo, mutta syytä tähän ei selvinnyt.

Meidän pääty oli hyvin täytetty. Alhaalla maalin takana siis tuo toinen fanikatsomo.

Frente Bokeron eli Ultras Malaga. Kuvan edessä oli ennen peliä myynnissä jotain ultras-kamaa.

Taukoeväs oli hyvä ja palvelu nopeaa. Hirveä kaaos se oli ja jonottamiseen tottunut suomalainen oli ihmeissään, kun kaikki toimi ilman särmää jonoa.

Peli itsessään oli pienoinen pettymys. Atletico vei avausjaksoa, mutta Malaga pääsi toisella peliin paremmin mukaan. Huippupaikat oli vähissä, ennakkoon odottamani kaverit hieman jäissä ja tunnelma jäi odottavaksi. Kotimaali olisi ollut fantastista kokea, sillä tunnelma yleisesti oli hyvä.

Malaga on nyt kuitenkin UrPSupportersin ja UrPSin hallussa.

Reissulle kokonaisuudessa voi antaa hyvän arvosanan. Kaikki oli järjestetty asiallisella kokemuksella hyvin ja voin suositella, jos on käymässä Fuengirolassa ja osuu peli samaan aikaan, niin tähän völjyyn on hyvä hypätä, jos haluaa peliin helpolla.