UrPS vs. KylVe – derbyn muutos

Derby on erityisesti jalkapallossa käytetty termi, jolla tarkoitetaan ottelua, jossa kohtaavat perinteikkäät vastustajajoukkueet ja joka herättää suurempaa mielenkiintoa kuin tavallinen sarjaottelu. -Wikipedia

Sanotaan Kylmäkoskella mitä tahansa, niin kyllä jalkapallossa Urjalan ja Kylmäkosken välillä on jännitettä. Ihan erilaista jännitettä kuin on missään muussa pelissä. Forssa saattaa ainoana päästä edes lähelle, joskaan kauden ensimmäinen peli ei siihen suuntaan viitannut. Viialan ja Toijalan kanssa on kuitenkin huomannut, että muu Akaa ei säväytä samalla tavalla kuin naapurit Millerin nurkilta.

Otetaan KylVe-ottelut käsittelyyn sieltä asti mitä itse niitä muistan (ja mistä asti löydän UrPSin sivuilta tulokset peleihin) eli kaudesta 2008. Samalla saadaan periaatteessa se aika mikä on ollut UrPSupporters vs. K*lVe -hommissa. Jonkinlainen kaari tulee näihin peleihin, kun katsoo noiden tulosten osalta tilannetta. Toki taustalla on tapahtunut valtavaa nousua kylmäkoskelaisessa futsalissa, joka omalta osaltaan selvittää kesävoimien vähentymistä.

2008 oli muutenkin kesä jolloin KylVe palasi Nelosen vuosien jälkeen takaisin Vitoseen. Siitä kesästä lähti oikeastaan sellainen pienimuotoinen herätys näihin peleihin. 2-2 tasapeli Taipaleella jätti nälkäisen kuva, kun enemmänkin oli otettavissa. Pelistä jotenkin jäänyt vaan mieleen Aki Kanniston visiitti sen kesän osalta UrPSin paidassa, joten mitään älytöntä draamaa ei ollut mieleen jäänyt tästä reissusta.

Varmaan se suurempi rakkaus lähti sen kauden päätöskierrokselta. KylVe oli putoamistaistelussa tiukasti mukana, kun päätöskierros pelattiin syyskuisena lauantaina täysin epäinhimilliseen aikaan kello 11. KylVe marssi lopulta 0-3 vierasvoittoon ja säilytti sarjapaikkansa tulevallekin kesälle. Tuo ottelu jäi kylmäkoskelaisten mieleen Paul Välimaan viimeisenä otteluna Leijonien paidassa. Siinä on sellainen persoona, joka olisi suurella todennäköisyydellä tullut nousemaan UrPSupportersin pihteihin, joten siinä mielessä lopettaminen tuli hieman harmilliseen paikkaan. Mieleen on jäänyt Paulin taputukset meidän nurkkaan katsomoon, joten pakko uskoa hänen arvostaneen uuden futiskulttuurin syntyä Urjalassa.

Seuraavalle kesälle tarjottiin ensimmäinen voitokas kohtaaminen Urjalassa. 2-1 voitossa Jussi-Pekka Penttinen ja Jyri Kurikka vastasivat UrPSin maaleista, kun taas KylVen kavennuksen teki vähemmän yllättäen Juha Vedenpää, joka on saanut aina UrPSupportersin huomion itseensä. Vedenpää on aina ollut niin hyvä, että eihän häntä ole urjalalaisen jalkapallon ystävänä voinut muuta kuin vihata. Harva vastustajan pelaaja on historian saatossa saanut omaa lauluaan meidän porukalta, mutta Vedenpää kuuluu tähän ainutlaatuiseen joukkoon.

Kauden toisessa kohtaamisessa, jälleen päätöskierroksella, panokset olivat aivan toiset. Muistelisin tämän olleen ensimmäinen pikkubussi-vierasmatkoista fanien toimesta. Taipale on aina katsomossa ollut hallussa, mutta kentällä olimme pitkään ongelmissa. UrPS tarvitsi päätöskierroksella voiton, jotta putoamiselta vältyttäisiin. KylVe voitti lopulta tylysti 2-0 numeroin ja vain ristiin pelaaminen muualla piti UrPSin Vitosessa. Lähellä oli siis joskus Kutonenkin.

2010 kesällä kylmäkoskelainen ylivoima taisi näkyä kaikkein selvimmin. Ari ”Allu” Kurki tuli KylVen valmentajaksi ja omien muistikuvien mukaan vastassa oli yksi kovimpia KylVe-nippuja mitä noiden viiden vuoden aikana on ollut. Vedenpää paukutti 28 sarjamaalia ja KylVe voitti UrPSin kauden kummassakin kohtaamisessa lopulta 3-1 numeroilla. Taipaleella pelattu ottelu juhlisti 20-vuotista taivalta jalkapallon puolella. Silloin olisi voitto maistunut, mutta viimeistely oli juhlajoukkueella askeleen edellä.

Kauden toiseksi viimeisessä ottelussa kotifaneja koeteltiin kunnolla. 1-3 tilanteessa KylVe-penkki osasi provosoinnin villeillä tuuletuksilla meidän suuntaan ja ylilyönteinä tölkki sekä pullo lensivät kohti KylVen penkkiä. Tölkki tuli UrPSupportersilta ja jäi juoksuradoille, mutta takaa tullut pullo lensi penkille asti ja vaikka isoa vahinkoa ei sattunut, niin episodi lämmitti vierailijoita. Kaikki saatiin onneksi sovittua, mutta kyllä sitä kovasti jäi odottamaan tulevaa kesää ja revanssia. Olen muistaakseni aikaisemmin jo käsitellyt tätä episodia blogissani, joten en ota sen tuomittavuutta uudelleenkäsittelyyn.

Tulihan se revanssi sieltä kesällä 2011 ja makeasti tulikin. KylVellä taisi olla yksi sarjan kovimpia nippuja sen kesän osalta ja lopulta Leijonat olivat aivan kärkitaisteluissa mukana, mutta derbyissä homma kääntyi. Urjalassa paluumuuttaja Henri Ojala johdatti kapteenin ominaisuudessa UrPSin komeaan 5-1 voittoon neljällä maalilla. Kahden tappion kauden jälkeen se maistui. Maistui todella hyvälle.

Taipaleella homma ei mennyt niin hienosti. Neljäs matkustusreissu fanien toimesta sai vihdoinkin arvoisensa palkinnon. 0-2 johto muuttui pelin myötä 3-2 tappioasemaan ja pakko myöntää, että silloin Taipaleen kirous alkoi herätä mieleen. UrPS oli kuitenkin kasvanut edellisistä kesistä ja hankala tappioasema käännettiin vielä 3-5 voitoksi ja ensimmäisen kerran UrPSupporters sai poistua paikalta voitto mukanaan. Sekin maistui todella hyvällä. Etenkin kun tiesi KylVen olevan sillä kaudella valtavan kova nippu. Pelistä varmaan parhaiten on jäänyt mieleen Arttu Partasen debyytti UrPS-paidassa ja se upea maali KylVen verkkoon.

Siitä homma kääntyikin täysin.

Futsal-menestys vei voimia kesäpallolta ja 2012 kesällä tämä konkretisoitui rajusti. KylVellä ei onnistunut mikään ja UrPS eli vahvassa myötätuulessa. Kauden päätteeksi sarjatasot vaihtuivat kummankin joukkueen osalta, kun Palloseura nousi lohkovoittajana Neloseen ja KylVe tippui ansaitusti Kutoseen. Tilanne oli samaan aikaan erittäin onnellinen ja hieman haikea. Silloin tiesi, että tovi tulee kulumaan ennen kuin joukkueet kohtaavat jälleen.

Kaksi UrPSin murskavoittoa, molemmat 7-3 numeroin. Otso Lepomäki viimeisteli derbydebyytissään kotikentällä hattutempun, Kasperi Ojala Taipaleella kolmesti. Kasperi onnistui yhteensä viidesti näiden kahden pelin aikana. Suhteellisen selviä pelejä ja mitä olen myöhemmin jutellut pelaajien kanssa, niin ei niistä enää kukaan suunnattomasti nauttinut. Kyllä nuo tasaiset pelit muutaman vuoden takaa ovat varmasti olleet enemmän jokaisen tahon mieleen.

Fanien toimesta päästiin kuitenkin lanseeraamaan näiden selkäsaunojen nojalla 13-kirjaminen sana, joka alkaa p:llä ja loppuu s:ään. Tuo sana on kuitenkin tätä nykyä kiellettyjen termien listalla, joten siitä on turha jatkaa sen enempää. Olen kuitenkin hyvin pitkälti tuon termin nojalla, koska kyllähän se kuvasi sitä tilannetta, joka kentällä tavallaan noiden pelien osalta käynnissä oli. On siellä katsomossa laulettu huomattavasti kyseenalaisempia lauluja Juha Vedenpäälle, Maru Grönroosille ja Allu Kurjelle. Näissä tekstit ovat käyneet erittäin lähellä hyvänmaun rajoja.

Täksi kesäksi oli pitkään epäselvää tuleeko Kylmäkoskelle joukkuetta ollenkaan. Joukkueen rinki on käsittääkseni suhteellisen pieni ja otteet Kutosessa ovat jättäneet toiveen paremmasta. Futsal-joukkueen tähtiä ei taida alkukaudesta ollut ketään mukana, vaan rinki on koostunut pitkälti viime vuodelta jatkaneista karpaaseista.

Ottelu Urjalassa oli kuitenkin kuin jatkoa viime kauden peleistä edustuksen kanssa. Lopputulos 9-3 ei jättänyt epäselvyyttä voittajasta, mutta rehellisyyden nimissä olen suhteellisen varma, että syksyllä nähdään aivan toisenlainen KylVe Taipaleella. Silloin toivon, että KylVe saa kilpailukykyisen joukkueen liikkeelle ja omalta kohdaltani kohtaisin erittäin mielelläni Juha Vedenpään kentällä.

Kuten tarinasta näkyy, niin tilanne on viiden vuoden aikana muuttunut aivan täysin. Silloin kun UrPSupporters-toiminta alkoi, oli KylVe edellä näiden pelien osalta. Nyt tilanne on kääntynyt niin hurjasti, että Veikot eivät alkukauden kohtaamisessa pärjänneet edes UrPSin kakkosjoukkueelle. Siitä ajasta, kun UrPSupporters oli KylVen keskuudessa vain mopopoikien porukka, niin on kasvettu eri suuntaan. Viha-rakkaussuhde muuttui pienen porukan Anty-K*lveksi ja joku soitti 2011 ensimmäinen paikallisvoiton jälkeen Allu Kurjelle keskellä yötä. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole saanut selville, että kuka se oli. Tunteita on siis herätetty.

 Jalkapalloon kuuluu tietenkin nousu- ja laskusuhdanteet. Joka tapauksessa sydän toivoo KylVen nousua jaloille ja että nämä hienot pelit vuosien takaa palautettaisiin tulevaisuudessa ennalleen. Niissä peleissä tunnelataus on aina ollut hieman normaalia korkeammalla.

Positiivisten ongelmien äärellä

Kausi lähenee uhkaavasti puoliväliä. Kaksi peliä vielä jäljellä ennen kuin otteluohjelma kääntyy miesjoukkueiden osalta toiselle puolikkaalle, jolloin erotellaan jyvät akanoista. Viime kauden osalta nimenomaan tuo syyspuolikas oli valtaisa menestys. Hieman hankala uskoa, että Palloseura ihan vastaavalla tasolla (pelkillä voitoilla) menee tätä kautta loppuun asti.

Viime otteluissa merkille pantavaa on ollut erinomainen osallistuminen. Forssassa osallistuminen oli jopa niin hyvää, että yksi paikalle saapuneista jouduttiin jättämään kokoonpanon ulkopuolelle. Tämä mies oli Juho Kraft. Ilari Ojala olisi ollut luonnollisin vaihtoehto, mutta Turusta matkustettuaan hänelle annettiin pelipaikka, kun sunnuntainen kakkosen ottelu olisi jäänyt väliin. Juhon kohdalla tämän uskottiin olevan mahdollista. Markus Suomisen paikan perustelisin sillä, että puolustusosastolle vaihtoehtoja oli huomattavasti vähemmän. Hieman huonosti laskettu homma silti, sillä Juho sai kuulla jäävänsä kokoonpanon ulkopuolelle vasta ennen alkuverryttelyä.

Kraft oli mukana viime keskiviikon kohtaamisessa ParVia vastaan ja mukana oli kakkosjoukkueesta myös Eero Lepistö ja kun kokoonpano noin muuten muistutti paljon Forssassa nähtyä, niin tiedossa oli vaihtopenkin olevan vieläkin hyökkäysvoimaisempi kuin FJK:ta vastaan. Tämä ehkä toimi FJK:n ja ParVin kanssa tällä erää, mutta kovempaa vastusta vastaan tässä olisi voinut olla kompastuskivi. Penkki ei tarjonnut puolustuslinjaan kuin yhden vaihtomiehen ja tiukassa pelissä Kasperi Ojalan tiputtaminen topparin tontille ei voi tulla kysymykseen. Etenkään, jos maaleja tarvitaan.

Ennen ParVi-ottelua valmennusjohto oli ottanut esille, että tällä sarjatasolla ja edestakaisten vaihtojen puuttuessa jokaiselle ei voida luvata peliaikaa. Se on aivan oikein. Viime kaudella oli Vitosessa teema, että peliaika ansaitaan kilpailun ollessa koventumaan päin, niin Nelosessa tämän pitää jatkua kovempana. Vapaamatkusteluun ei vaan ole varaa. Urjalasta löytyy hyvä kakkosjoukkue, jonka riveissä kuka tahansa voi käydä hakemassa pelituntumaa. Nähdäkseni tässä ei ole mitään ongelmaa. Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö käynti kakkosjoukkueen mukana tarvittaessa auttaisi.

Osallistumisaktiivisuutta koetellaan heti Juhannuksen jälkeen, kun sekä edustus että kakkonen pelaavat vierasmatseissa samaan aikaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos edustuksella on ongelmia joukkueen kokoamisen kanssa, niin ongelmat siirtyvät kakkosjoukkueeseen, josta täytetään edustusta tarpeen mukaan.

Otteet viime aikoina ovat olleet kummankin joukkueen osalta hyviä. Edustuksen puolella voittoja on kerääntynyt jo kolme peräjälkeen, mutta niissä on huomioitava se, että ne ovat kaikki tulleet pudotusviivan alapuolella olevia joukkueita vastaan. Jokaisen pelin nähneenä voin sanoa, että jokaiselle joukkueelle tuo on aivan oikea sijoitus. Toki kyseessä saattoi olla millä tahansa joukkueella normaalia huonompi peli, mutta on niitä pelejä kertynyt tähän alkukauteen vähän liikaa. Tässä saattavat hyvin olla tämän kauden putoajat, joskin ParVin tapauksessa jätetään aina ovi auki kabinettipäätöksille. Teivon kuitenkin näkisin alun perustella olevan varmin putoajaehdokas. Pelejä on jäljellä toki vielä ihan riittävän paljon, mutta nolla pistettä on huolestuttava suoritus tähän asti kautta.

Kakkosjoukkue on kääntänyt kolmen tappion jälkeen suuntansa voittoisaksi neljän ottelun verran. Peli luistaa nyt hyvin ja uskoisin joukkueen pystyvät toisella kierroksella haastamaan avauskierroksen tappiolliset joukkueet tasapäisesti. Erot noissa kolmessa avauspelissäkin olivat lähinnä viimeistelyn puolella.

Palatakseni kuitenkin tuohon positiiviseen ongelmaan, joka ei siis ole tietenkään se, että kummatkin joukkueet voittavat. Alasarjafutiksessa on ihan normaalia, että kokoonpano elää pelien välillä ja että jossain vaiheessa on ongelmallista saada kokoonpanoa edes kasaan. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellisempää on Palloseuran toiminnassa tällä kaudella ollut hyvä tilanne, että miehiä on peleihin riittänyt. Alkukaudesta oli toki omia hankaluuksia, kun Regions’ Cupin pelejä tuli lyhyellä varoitusajalla eteen. Silloin on hankaluuksia kenellä tahansa.

Ongelmallisinta valmennusjohdon puolesta on ollut kokoonpanojen hyökkäysvoima. Lähinnä se, että kokoonpanossa on ollut monta laitapelaajaa. Vesa Silvasti, Otto Drude, Arttu Reunanen ovat kaikki aloittaneet penkillä viimeiset kaksi peliä. Viime peliin voidaan vielä ottaa mukaan Eero Lepistö. Sitten kun peleissä on ollut vielä penkillä FJK:ta vastaan Ilari Ojala ja ParVia vastaan Juho Kraft. niin kentän ylimmälle kolmannekselle vaihtoehtoja on piisannut.

Kokoonpanoa on kahden viime pelin osalta kuitenkin pyöritetty niin, että kentällä on ollut käytännössä viisi keskikenttäpelaajaa, eikä tälle pelipaikalle ole jätetty penkille ollenkaan apuja. Toki esimerkiksi Mikko Alahäivälä voi laskea ylempää keskikentälle, mutta voisi kuvitella olevan helpompaa jättää joku keskikenttämies penkille varoiksi.

Laitamiehiä löytyy penkiltä, mutta silti Alahäivälä ja Henri Ojala pelaavat tätä roolia edellisissä peleissä. Etenkin Alahäivälä oli hieman eri roolissa missä hän on parhaimmillaan. Jälleen herää kysymys olisiko helpompi napata joku laitamies penkiltä ja muuttaa hieman tuota kokoonpanoa? Henri Ojalan kohdalla tuntuu kyllä, että roolitus tuossa ylempänä on tuonut lisätehoja Henrin peliin. Hän pääsee laidalla käyttämään omia vahvuuksia paljon paremmin hyväkseen.

Atte Lindbäckin pelikunto ei ole täydellinen ja Janne Ahtosaaren loukkaantumishistoria on surullinen. Lähinnä pelottaa, että aivan alkukauden tapaan keskikenttämiehiä hävitään yhdessä pelissä kaksin kappalein, kuten kävi ensimmäisessä HirPy-pelissä. Kumpikaan tosin ei ole näissä kahdessa viime pelissä pelannut täysiä minuutteja, joten ehkä huoleni on aiheetonta.

Keskikentän tilanne on sinällään mielenkiintoinen, että tällä hetkellä kaikki miehet tuntuvat mahtuvan avaukseen ja edelleen Juho Tolvanen ei ole ehtinyt käydä yhdessäkään pelissä. Mielenkiintoista olisi nähdä tilanne keskikentällä, jos Tolvanen pääsisi peleihin käymään.

En nyt lähde sen enempää tässä vaiheessa kritisoimaan tuota peluutusta, koska sillä taktiikalla on napattu kaksi selvää voittoa. Odotellaan kuitenkin ne kovat pelit ja mietitään sitten lähteekö valmennusjohto enää tällä samaisella taktiikalla pelaamaan. Tämähän saattoi kritisoinnistani huolimatta olla hyvinkin nerokasta välitaktiikkaa isolla kokoonpanolla.

Keskikentän tilanteen lisäksi mielenkiintoista taistelua käydään maalivahtiosastolla. Viime blogissa, jossa kirjoitin edustuksen tilanteesta, niin olin lähellä laittaa, että tilanne maalivahtiosastolla on ratkennut. Tomi Koivula oli pelaamassa muut veskat täysin statisteiksi siinä vaiheessa kautta, mutta sitten Tomi koki kovia NePan vieraana.

Tämä avasi saumaa Mikko Niemiselle ja Juho Laineelle. Nieminen on torjunut Tomin loukkaantumisen jälkeen kolme voittoa, yhden edustuksen ja kaksi kakkosjoukkueen mukana. Laine sen sijaan on napannut voitot kahdesta edustuksen viime pelistä. Ei hän ole joutunut sinällään koville, mutta on torjunut aikalailla kaikki mitä on ollut torjuttavissa. Ehkä ParVi-pelin vapaapotku olisi ollut otettavissa, jos ei olisi hengaillut muurin takana, mutta ei tuo mitään ratkaissut.

Nyt tilanne on avoinna. Omissa papereissa Tomi on edelleen ykkönen, mutta hienoa huomata muiden maalivahtien olevan suunnilleen samalla tasolla. Ensi kuun aikana käynnistyvä asepalvelus syö Tomin osallistumista jonkin verran, joten laadukasta tuurausta tarvitaan jatkossa. Tomi poissaolot satuttavat todennäköisesti enemmän kakkosjoukkuetta, jossa Jussi Rantanen on kaukana parhaasta pelikunnosta. Maalivahtitilanteissa hyvää on kuitenkin se, että vaihtoehtoja pitäisi olla riittävästi, vaikka poissaoloja kesän mittaan tulee.

Paljon nähdään tulevien kierrosten aikana. Kaksi kierrosta on kummankin joukkueen osalta ennen syyspuolikkaan alkamista.

28/06 VaKP – UrPS

28/06 KaVo 2 – UrPS/2

05/07 UrPS – LeKi-futis

06/07 UrPS/2 – FC Kaveriporukka

VaKP tulee olemaan todella hankala kotijoukkue voitettavaksi. LeKi sen sijaan pitäisi pystyä kotona hoitamaan. Kakkosella tulee kova haaste KaVo 2:n vieraana, mutta kyllä kakkosenkin pitäisi kotona Kaveriporukalle pärjätä. Täydet pisteet vaatisivat kummaltakin venymistä, mutta ei se nyt mitenkään totaalisen mahdotonta ole. Toivotaan, että positiivinen ongelma pelaajamäärien kanssa jatkuu kauden loppuun asti. Näiden pelien jälkeen panokset kovenevat, kun mielenkiintoinen syyskierros lähtee käyntiin ja aletaan oikeasti ratkoa niitä todellisia sijoituksia.

UrPS/2 – Nuori ja nälkäinen joukkue

Lyhyesti tiivistettynä UrPS/2 on toista kauttaan Tampereen Kutosessa pelaava miesjoukkue. UrPSin omista junnuista pääosin koostuva joukkue, jota on vahvistettu tarpeen tullen hieman vanhemmilla pelaajilla. Tarkoitus kuitenkin oli alun perin, että aktiivinen junnuporukka ei vaan loppuisi ja kyseessä oli varmasti yksi Palloseuran viime vuosien fiksuimmista päätöksistä. Kakkosjoukkueesta tulee säännöllisesti raportit peleistä, mutta joukkueen pelaamiseen harvoin paneudutaan sen tarkemmin. Nyt on aika hieman katsoa tuota reilun vuoden kestänyttä projektia. Mitä joukkue on tuonut lisää? Missä se on avustanut?

Sen verran omaan historiaani joukkueeseen liittyen, että 14.2.2012 olen saanut joukkueen valmentajalta Henri Ojalalta viestiä, että olisi tarjolla paikkaa joukkueessa Lepistön Eeron kanssa. Sopimukset mallia 2+1. Muistaakseni tuo vaati yhden puhelun Lepistölle ja lupaus tulla auttamaan joukkuetta. Muistan, että aluksi oma tarkoitukseni oli olla lähinnä ringinleventäjä, mutta pakko myöntää, että nälkä on kasvanut syödessä. Kyllä sitä vaan veri vetää pelaamaan.

Avauskausi Tampereen Kutosessa meni enemmän ja vähemmän harjoitellessa ja totutellessa miesten peleihin. 14 ottelun saldona oli lopulta 8 voittoa ja 6 tappiota. Maalisuhde oli plussalla viiden maalin verran. Jos ottaa huomioon, että alkukausi meni tosiaan oppirahoja maksellessa, niin hyvä tulos tuosta tuli. Loppusijoitus oli lopulta neljäs tasapisteissä Toijalan kanssa. Vitoseen noussut ja kauden aikana 79 maalia tehnyt JanPa kaatui Punkalaitumen urheilukentällä 4-2. JanPa hävisi koko kesän aikana ainoastaan kaksi peliä. Tuota peliä voi pitää kauden ehdottomana huippuhetkenä.

Jos verrataan nyt kausien alkuja puhtaasti numeroilla, niin kesä 2013 on lopulta alkanut hieman paremmin kuin viime kesä, vaikka samanlaisuuksiakin löytyy.

Kesä 2012: 6 ottelua, 2 voittoa, 4 tappiota. Maalisuhde 15-22. Pisteet 6.

Kesä 2013: 6 ottelua, 3 voittoa, 3 tappiota. Maalisuhde 19-14. Pisteet 9.

Edelleen kausi aloitettiin kolmella tappiolla ja neljännessä ottelussa tuli voitto, kummassakin tapauksessa vieraskentällä. Erotuksena on ollut lähinnä se, että viime kesänä UrPS/2 hävisi ainoastaan kerran kotikentällä, mutta nyt tappioita on kertynyt jo lähes häpeällisesti kaksi.

Edustusjoukkue nousi viime kauden päätteeksi Neloseen ja kakkosjoukkueen nuorukaisten nouseminen ykkösen mukaan hankaloitui hieman, kun Nelosessa käytössä on seitsemän vaihtoa, eikä edestakainen vaihtaminen Vitosen tapaan ole sallittua. On selvää, että jos sarjatasot olisivat samat kuin viime kesänä, niin liike olisi vielä rajumpaa mitä se on nyt. Silti edustus on saanut kakkosjoukkueesta hyvin tukea kauden peleihin. Markus Suominen kävi jo viime kesänä useasti edustuksen mukana, mutta hänen kanssaan Eemeli Tilli on noussut vakiokasvoksi edustuksen miehistössä. Kummatkin ovat peliaikaa saadessaan pelanneet erittäin hyvin. Tomi Koivulaa pidän jo niin edustuksen miehenä, ettei häntä tarvitse tässä mainita. Hienoa, että Tomin otteista saadaan nauttia kakkosessakin, maalissa tai kentällä.

Kakkosjoukkueen todellinen arvo urjalalaiselle miesjalkapallolle on näkynyt oikeastaan kunnolla vasta tällä kaudella. Kun vaihtopenkkiä on täytetty kakkosen miehillä, niin herää pakostakin ajatus mitä olisi tapahtunut, jos kakkosjoukkuetta ei olisi koskaan tullut. Veikataan ihan mutulla, että noin puolet noista pelaajista olisi lopettanut suoraan ja loput lähteneet edustuksen mukaan. Siitä sitten puolet olisi saanut peliaikaa enemmän ja vähemmän, mutta toinen puolikas olisi lopettanut, kun ei kiinnosta ja kun ei pääse pelaamaan ja kun kaljakin on hyvää.

Melkein sanoisin, että lupaavista nuorista ¾ olisi lopettanut vuoden sisällä jalkapallon. Nyt ei taida montaa olla lopettanut. Kakkosen mukaan on jopa tullut uusia miehiä, joten suunta on ollut melkeinpä päinvastainen. Aina puhutaan nuorten aktivoimisesta urheilun pariin, mutta kyllä hieman vanhempaa sydäntä lämmittää tämä aikuisiällä hyppääminen mukaan. Varmaan osalta siksikin, että itse on tehnyt samoin.

Hedelmällinen yhteistyö syntyy kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun liike toimii kumpaankin suuntaan. Tosin niin se on toiminutkin. Aikaisemmin tekstissä sanoin, että kakkonen on täyttänyt edustusta tällä kaudella tarvittavan määrän, mutta tilanne oli vähän aikaa sitten toinen. Kakkosjoukkueella oli hankaluuksia saada pelaajia Harvialaan Jags 2:n vieraaksi. Edustusjoukkueen pelitahti sattui siinä vaiheessa sopimaan täydellisesti tähän tilanteeseen, kun edestakaiset pelaamisoikeudet olivat suosiollisia. Janne Ahtosaari sai samalla arvokasta pelikokemusta ennen omaa peliään. Markus Rautiolta jäi saman viikon edustuksen peli väliin, joten hän sai pidettyä pelituntumaa yllä. Mikko Niemistä, Arttu Reunasta ja Henri Ojalaa unohtamatta. Kaikki apu oli silloin tarpeen ja voitto tuli.

Urjalalainen yleisö on hyvin löytänyt kakkosjoukkueen pelit. Mututuntumalla sanoisin, että näissä peleissä ei ole ollut kovin paljoa vähempää porukkaa kuin edustuksen peleissä. Olen tehnyt tästä oman johtopäätöksen, että jalkapallo Urjalassa kiinnostaa. Enkä usko olevani ainakaan kovin paljoa väärässä.

Suosittelen ihmisiä jatkamaan myös kakkosjoukkueen seuraamista. Pelit ovat olleet viihdyttäviä ja tässä on mahdollista nähdä tulevia edustuksen pelaajia aikaisemmassa ympäristössä. Kakkosjoukkueen tulevaisuus lienee joka vuosi tarkasteltava asia. Nuoret miehet suuntaavat opiskelemaan maailmalle ja juniorituotannossa on pieni tauko, eikä aivan lähiaikoina miesjoukkueisiin ole omaa juniorituotantoapua. Täytyy kuitenkin toivoa, että Urjalassa toimii vielä pitkään kaksi miesjoukkuetta toisiensa tukena. Tällä hetkellä uskallan väittää, että tilanne on erittäin hyvä.