Puolivälin pohdintaa

Kausi eteni kuin yllättäen puoleen väliin heinäkuun alussa. Olen kirjoitusten suhteen mennyt koko ajan lähes kuukauden perässä, joten ei ole poikkeuksellista, että tämäkin tarina on myöhässä jo reilun viikon. Tässä postauksessa ei käytetä kuin sivuhuomiona perjantain voitollista FC Teivo -ottelua. Yritetään paneutua enemmänkin kauden ensimmäiseen puolikkaaseen.

Kausi on ollut vaikea, erittäin vaikea. Vaikka viimeksi kirjoitinkin, että UrPS on tuomittuna putoamaan, niin en keväällä missään nimessä uskonut, että Palloseura olisi tauolla viimeisenä. Bottom 4 -sijan olisin vielä uskonut. Mistä tämä kurimus sitten on johtunut? Siitä yritin ottaa jollain tapaa selvää.

"Meillä on ollut niin paha loukkaantumissuma, etten ole tällaista aiemmin kokenut. Olemme joutuneet peluuttamaan loukkaantuneitakin pelaajia."

UrPS-valmentaja Esko Ojala Forssan Lehdessä 31.5.2015

Kauden varmasti suurin vitsaus on ollut loukkaantumiset. Ojalan väite kuulosti hurjalta, mutta siinä on kyllä totuutta, kun asiaa tutki tarkemmin. En minä varmasti ihan jokaista loukkaantuneena pelaamista tiedä, mutta isoimman osan todennäköisesti. Ringin kapeudesta kertoi kyllä alkukaudesta huolestuttavasti se, että loukkaantuneitakin pelaajia jouduttiin käyttämään kentällä.

Olen pitänyt kirjaa siitä kuinka monta ukkoa on vaihtunut avauksessa pelistä toiseen. Lukema on ollut tasaisesti 2-4, mutta yleisimmin avauksessa on vaihtunut kolme miestä. Jos taas katsotaan vielä sitä, että moniko kaveri on jatkanut seuraavassa pelissä samalla pelipaikalla, niin lukema muuttuu hieman. 4-8 pelaajaa on jatkanut kauden peleissä samalla pelipaikalla, mutta yleisimmin jatkannneita on ollut 6-7 pelaajaa.

Tässä kun ottaa huomioon, että Tomi Koivula ja Henri Ojala ovat vetäneet täydet minuutit. Henri tosin välillä pelannut eripaikoilla keskikentällä, laidassa ja laitapakkina, niin hän muuttaa tuota saman pelipaikan pelaamista. Kauden ensimmäistä voittoa edeltäneestä NePa -pelistä vain kaksi pelaajaa vaihtui avauskokoonpanosta ja tuloksena oli voitto. Ihan turha kuvitella etteikö se vaikuta, että pelaajat ympärillä vaihtuu jatkuvasti.

Puolustuslinja on pysynyt suht hyvin kasassa tämän kauden ja varmaan isoimmin on kiertänyt hyökkäyskolmanneksen paikat, jossa loukkaantumiset ja pelikielto ovat sotkeneet valintoja. Melkein sanoisin, että (Eero) Lepistö - (Pekka) Porttikivi parivaljakko on laidoille ykkösvaihtoehto. Varalla sitten (Arttu) Reunanen ja (Eemeli) Tilli. Tuossa nelikossa huomioitavaa on, että vain Tilli on selvinnyt ilman loukkaantumisia, mutta hänellä sotki intti alkukautta. 

Kärkipelaajien suhteen ongelma on ollut suurin. Kauden avauspuolikkaalla UrPSilla kokeilemassa kävi kuusi pelaajaa, jotka tekivät yhteensä kaksi maalia. Molemmat Kasperi Ojalan toimesta. Määrä olisi toki suurempi, jos Ojalan Ilari ehtisi peleihin useammin, mutta hänen työtilanteensa ei anna kovin paljoa periksi.

Karkealla laskutoimituksella sain tämän kauden ringin kooksi 22 pelimiestä. Tampereen Nelosen topikissa Futisforumilla oli laskettu, että UrPSilla on tällä kaudella ollut 32 pelaajaa. Näistä yksi on lähtenyt jo ulkomaille, kaksi oli mukana yhdessä pelissä vain rinkiä laajentamassa ja jos nyt laskin oikein, niin viisi on ollut mukana farmikuvioiden myötä. Eli ei tuo määräni varmaan hirvesti edes heitä.

Näistä 22 pelaajasta 11 on ollut loukkaantuneena ja heistä vielä pidempiaikaisia (yli puolet peleistä) on ollut kuusi. Jos nyt oikein muistan, niin Penttisen Jupe, Reunasen Arttu, Suomisen Markus, Ojalan Kasperi ja Lepistön Eero ovat tehneet paluun pelikentille jossain hieman liian aikaisin juuri sen vuoksi, että on ollut liian vähän ukkoja.

Tuon FutisForumin tilaston mukaan UrPSilla on ollut keskimäärin noin 15 pelaajaa kokoonpanossa joka pelissä. Tämä kuitenkin on hyvin vääristynyt tilasto, sillä alkukaudesta oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että lähes kaikki vaihtomiehet olivat loukkaantuneina mukana lähinnä seuraamassa peliä ja tarjoamassa tukea, jos tulisi vielä pahempi loukkaantuminen. Alkukaudesta pelaavassa kokoonpanossa oli lähes aina 12-13 tervettä pelaajaa.

Kaiken loukkaantumisselittelyn lisäksi kun otetaan se huomioon, ettei aina kaikki pääse kuitenkaan paikalle. On töitä, lomamatkoja ja pakollisia menoja, niin pakko myöntää, että rinki on joutunut koville tällä kaudella. Mutta en nyt sano, että tämä on UrPSin ainutlaatuinen ongelma. Tästä kärsii varmasti jokainen Nelosen jengi, enemmän tai vähemmän.

Kaikkien aikojen loukkaantumissumasta en tiedä, mutta toivottavasti aiemmin ei ole ollut vastaavaa. Ainakaan minun aktiivisen seurantani aikana ei ole ihan vastaavaa ollut. Ehkä yksittäisiä vaikeita pelejä, mutta ei mitään näin systemaattista.

Kauden puoliväli tilastoiden valossa on seuraavanlainen:

Ottelut 11 (1-2-8) 

Pisteet 5

Pisteitä / ottelu 0,45

Maalisuhde 16-34

Kotona 1-0-3

Pisteitä / ottelu 0,75

Maalisuhde 5-12

Vieraissa 0-2-5

Pisteitä / ottelu 0,28

Maalisuhde 11-22

Tarkoittaen siis yli 3 päästetyä maalia per peli ja vain hieman reilu 1 tehty maali per peli. On vaikea voittaa otteluita näillä tilastoilla. Vain kerran UrPS on päästänyt vain yhden maalin (saldona voitto). Kolmesti UrPS on päästänyt kaksi maalia (saldona yksi tasapeli). Silti joka kerta kun kuulen peleistä raporttia, niin muistetaan mainita, että Koivulan Tomi tarjosi kolmellakin päästetyllä maalilla saumat voittoon.

Kaiken tämän surkeuden keskellä meillä jäi mielestäni paljon jossiteltavaa. Pisteitä olisi voinut ottaa silti paljon enemmän kuin viisi. FC Teivo ja Pelikassit olisi pitänyt pystyä voittamaan vieraissa. TamU-K:ltakin oli tarjolla harvinainen vieraspiste. PP-70 -kotipelistä olisi voinut saada jotain. Parhaimmillaan siis olisi voinut tulla jopa 9 pistettä lisää, jolloin UrPS olisi viivan päällä taistelussa mukana. Erot viivan tuntumassa ovat aika marginaalisia ja varmasti kaikilla muillakin on jossiteltavaa.

Tauon jälkeinen ottelu FC Teivoa vastaan vaikutti juuri oikealta suunnalta. Ilman vaihtomiehiä vieraillut ylöjärveläisnippu tosin ei ole nyt paras mahdollinen mittari. En olisi joka tapauksessa hyväksynyt missään olosuhteissa kotitappiota Teivolle. Sen verran kuitenkin pidän seuraani kilpailukykyisenä. Hyviä onnistumisia kuitenkin Ilarilta (Ojala) ja Lepistöltä (Eero). Oikein mukava nähdä myös Otto (Drude) maalinteossa pitkästä aikaa ja se, ettei Ahtosaaren (Janne) maalivireelle näy nyt loppua.

Ei Palloseura ehkä enää ole kovinkaan uskottavasti putoamistaistelussa mukana. Teoreettisesti mahdollisuudet toki on, mutta vaatisi aikamoisia urotöitä säilyminen. Itse olen vähän asioiden edelle menijä. Oli tilanne syksyllä mikä tahansa, niin tiedän, että tämä joukkue on silloin antanut kaikkensa. Esko Ojala antoi toisen fiksun lainauksen toukokuisessa Forssan Lehden haastattelussa, johon on hyvä tämä päättää. Käykäähän peleissä.

"Katsotaan syksyllä sarjan lopussa mikä on tilanteemme. Pisteitä on silloin varmasti enemmän kuin yksi, mutta onko riittävästi säilymisen suhteen, se on toinen asia."

Tuomittuna putoamaan

Urjalan Palloseuran kausi on ehtinyt edetä jo kahden sarjaottelun verran, joista saldona urjalalaisille on tasan nolla pistettä. Kaksi niukkaa maalin tappiota. Kaksi tapahtumaa, joihin on ollut hieman työtä ja tuskaa hankkia pelimiehiä. Sen verran mitä olen veikkauksia nähnyt alan foorumeilla, niin UrPS on jokaisessa rankattu vähintään putoamistaisteluun, suurimmassa osassa ihan putoamaankin.

Tapahtumat kahden niukan tappion takana ovat kuitenkin olleet lupauksia herättäviä. Teivoa vastaan peli kääntyi viimeisellä vartilla, kun vierailijoiden polttoaine loppui täysin koneesta. Siitä pelistä olisi toki pitänyt jotain tuliaisia olla, mutta tällä kertaa näin. TamU-K:n vieraana en olisi uskonut maalin tappioon mitenkään. UrPS oli jopa lähellä tulla tasoihin ottelun lopussa. Olisin odottanut, että tamperelaiset rökittävät UrPSin miten haluavat. Kummassakaan pelissä piste tai kolme ei olisi ollut vääryys, mutta viimeinen silaus urjalalaisilta kuitenkin puuttui.

Jos vertaillaan kauden alkuja Nelosen ajanlta, niin 2013 vuonna UrPS voitti kauden kolme ensimmäistä ottelua. SW kaatui vieraissa 1-2 ja samoilla lukemilla kaatui myös PP-70 Tampereella. Jags kaatui kotona 5-2.

2014 kausi alkoi 6-2 voitolla SW:stä vieraissa ja sitä seurasi kaksi murskatappiota. TamU-K:lle 6-0 ja PP-70:lle 8-2. Voidaan siis olettaa, että tämän kauden alku mennään ainakin ilman murskatappioita. En nimittäin usko, että reissulta Pelikasseja vastaan ihan murskatappiota on luvassa. Tappio toki voi siitäkin olla ihan mahdollinen. Pelikassit on ymmärtääkseni ollut oikein hyvä jengi.

Jos nollalle pisteelle haluaa jotain selvitystä miettiä, niin kokoonpanossa voi olla yksi syy. UrPS ei suoranaisesti vahvistunut talven aikana, etenkin kun kovalla kohulla joukkueeseen liittynyt Antonio Valenzuela joutui jo jatkamaan matkaansa toisaalle. Kakkosjoukkueen potentiaalisimmat pelaajat nostettiin edustukseen ja lisäksi muutama hyvä pelimies saadaan farmisopimuksen myötä KylVestä lainalle. Mutta jos nyt verrataan vaikka vuoteen 2012 tai 2013, niin onhan tämä joukkue niitä heikompi. Sarjasijoituksen radikaali parantaminen viime vuodesta olisi siis todella kova suoritus. Sen ennallaan pitäminenkin aika kova.

Positiivista on, että kokoonpanon ulkopuolelle on muiden kiireiden tai loukkaantumisten takia jäänyt useita avauksen tason pelaajia, joten ei näihin kahteen peliin pidä liikaa uskoa. Etenkin hyökkäysosastolla (kärki ja laiturit) on operoitu todella kapealla materiaalilla alkukausi. Ojalan (Kasperi), Porttikiven (Pekka), Lepistön (Eero) ja Tillin (Eemeli) paluu kokoonpanoon helpottaa siellä paljon. Harmillista on, että Ilaria (Ojala) ei tulla näkemään kentällä yhtään niin paljoa kuin olisin toivonut.

Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että UrPSin tulee olla kova jengi kotikentällä pelatakseen ensi kaudellakin Nelosta. Vieraissa pisteitä tulee putoamaan joka tapauksessa, sen verran kovia kotiporukoita tässä sarjassa on.

Sarjan alku on näyttänyt erittäin tasaiselta. Tampereen Nelosesta povattiin viime vuonna ennätystasaista, mutta sitä se ei lopulta ollut. Tälle kesälle edellytykset voisivat olla paremmat, joskin ainakin TamU-K ja ParVi ovat monessa vertailussa omaa luokkaansa. On kuitenkin erittäin hankala sanoa mitään suurempia linjauksia, sillä varmasti muillakin joukkueilla kuin UrPSilla on ollut tuskaa kokoonpanonsa kanssa. Kunnollisia veikkauksia voinee esittää aikaisintaan kesäkuun puolella, kun pelejä on enemmän takana. Siis muitakin kuin pelkästään kärkijengien takana olevia sijoituksia.

UrPS avaa oman kotiurakkansa ensi viikon lauantaina 9.5. VaKPia vastaan. Kyseessä on samalla viime talvena menehtyneen Taneli Pirhosen muisto-ottelu. Mielestäni hieno tapa muistaa pitkäaikaista pelaajaa. Itse sain kunnina pelata UrPS/2:n riveissä kolme vuotta Tanelin kanssa. Lahjakas huippupelaaja, jolla halutessaan (ja ehtiessään) olisi ollut jalkapallonkin puolella mahdollisuudet vaikka mihin. Kunnioitettavaa, että pyöri kakkosjoukkueessa meidän kanssa, vaikka taidot olisi riittäneet heittämällä myös edustuksen avaukseen. Kaiken lisäksi vielä upea persoona, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Toivottavasti ensi lauantaina nähdään runsaasti ihmisiä katsomossa ja ottelun kahdeksannella peliminuutilla kuullaan suuret ja ansaitut aplodit Tanelille.

Kuva urps.fi (c) Lauri Vuori

Ylijäämää Regions´ Cupista

Raportti - check. Jäikö vielä lisättävää? No jäi vielä ihan vähän. Palataan siis kylmään sunnuntai-iltaan vielä pieneksi hetkeksi.

Pakko myöntää, ettei ollut kovat odotukset sunnuntain suhteen. Yhdet puolivillaiset reenit alla ja vastassa koko talven reenannut ja pelannut ParVi. Kauden ensimmäinen peli ja suoraan tosipeli kyseessä. Tulos tai ulos, kunnon cup-henkeä.

Regions´ Cup on tarjonnut viime vuosina ihan hienoja kokemuksia, mutta parin viime kauden osalta avauskierroksen vastus on osoittautunut vähän turhan kovaksi. Sunnuntaina ei ollut liian kova, mutta oli riittävän kova.

Palloseurasta näki, etä pelituntuma puuttui. Etenkin avausjaksolla kosketukset olivat huolimattomia, syötöt huonoja ja pelinrakentelussa ei uskallettu pelata keskelle taitaville kavereille palloa, jotka olisivat siitä voineet jotain tehdä. Ihan selviä kevään merkkejä. Jännitys näkyi ehkä pahiten Otto Nissin otteista, sillä pallo poltteli muutaman kerran pahasti jaloissa ja mieheen ei uskallettu mennä kunnolla kiinni. Ei missään nimessä se Nissi, jonka minä tunnen. Se, jonka toppariparina pelasin suurimman osan viime kaudesta ja joka pelasteli minua pulasta. Sitä miestä vähän jännitti, mutta ymmärtäähän sen.

Ensimmäisellä puoliajalla peli kuitenkin ehdittiin häviämään. Kaksi maalia omiin, joista kumpikin olisi ollut estettävissä paremmalla pelillä. Ei ehkä tässä pelissä estettävissä, mutta myöhemmin kaudella ParVi tuskin tekee vastaavia.

Toisella jaksolla peli lähti rullaamaan paremmin. ParVi joko vetäytyi fiksusti tai väsyi, meidän asiantuntijaraati ei oikein saanut tätä selville. Kuitenkin, peli parani Palloseuralla huomattavasti. Pelattiin rohkeammin, pelattiin fiksummin ja pelattiin melkein sitä peliä mitä tullaan myöhemminkin näkemään. Laitajuoksut olivat paremmin ajoitettuja ja niihin saatiin syöttöjäkin osumaan. Ei se lopulta kovin kaukana ollut, että jostain olisi se maali tullut aiemmin, mutta Santarannan Samppa siihen vaadittiin. Aivan mahtava maali ja loistava onnistuminen Sampalle heti kauden alkuun. Toivottavasti motivaatiota riittää ja pääsee kokeilemaan jatkossakin. 

Tourun Riku oli kärjessä hyvä, ehdottomasti puhtaat paperit. Jäi avausjaksolla liian monesti yksin, mutta teki hyvää duunia ja oli valppaana hyökkäyksissä. Tekee tällä kaudella todennäköisesti kunnon läpimurron, niin ainakin uskon.

Toinen onnistuja oli ehdottomasti Tillin Eemeli. Teki hyviä nousuja vasemmalta. Paremmalla onnella niistä jostain nousuista olisi tullut maali. Eilen ei ollut vielä se päivä. Rooli alkaa vakiintua edustuksessa laitalinkin paikalle ja se alkaa tuntua luontevalta. Eemeli tekee edelleen ratkaisuja liikaa sen mukaan, että miten joku muu haluaa tai voisi oletettavasti haluta. Sen sijaan, että tekisi edes sen väärän ratkaisun itse. Toinen läpimurto, saa ottaa talteen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun intti on ohi.

Muuten taso oli odotettua. No ehkä Koivulan Tomi oli taas parempi mitä muistinkaan. Jannet (Ahtosaari & Huttunen), Otto (Drude), Hepe (Ojala), Ilpo (Ojala), Eero (Lepistö) suorittivat sillö hyvällä tasolla mikä jo tiedettiinkin. Mielenkiinto kohdistui tietenkin keskikentän espanjalaiseen taituriin, Xaviin, kuten valmentaja Ojala oli kaverin nimennyt. Pelin jälkeen juttelin Eskon kanssa ja sanoi, että Antonio oli ollut yllättynyt pelin kovuudesta ja suoraviivaisuudesta. Ei tuo pakkaskeli ja tekonurmikaan ihan luonnollista ympäristöä olleet, joten vielä ei nähty parasta Valenzuelaa mitä tullaan näkemään.

Arvokas pelikokemus, positiviinen peliesitys ja hyvä taistelu. Ei niillä jatkoon menty, mutta niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin ei oikein kuulunutkaan mennä. Tämä kävi kuitenkin kovasta harjoituspelistä ja antoi sen mittarin missä tässä vaiheessa mennään. Nyt ei ole mitään hätää, mutta kyllähän tästä on vain parannettava, jotta Urjalassa pelataan Nelosta vielä kesällä 2016. Kaikki on kuitenkin ihan omissa käsissä.

On kuitenkin otettava huomioon, että nopealla mietinnällä tuosta puuttui vielä Penttisen Jupe, Porttikiven Pekka, Ojalan Kasperi, Heleniuksen veljekset kaikki, Suomisen Markus, Reunasen Arttu, joten siellä on vielä ihan kovaa massaa sivussakin. Osa loukkaantumisten takia, osa vielä muuten. Kyllä tässä vielä hyvällä preaseasonilla voidaan saada kovakin kilpailu pelipaikoista.

ParVista sanottakoon sen verran, että ensimmäisen puoliajan pelillä joukkueella ei ole hätää tulevana kesänä. Taistelee todennäköisesti kärkipaikoista kyllä. Jussi Länsimaa ei jää miksikään Vitosen tähdeksi. Tulee tekemään maaleja myös Nelosessa. Ei varmaan 33 kaappia, mutta parikymmentä voisi olla mahdollinen, jos pysyy ehjänä. Sitä en vielä tiedä onko ParVista haastamaan TamU-K:n nousujunaa, mutta kyllä siihen mahdollisuudet voisi olla. Parolassa on tehty monta juttua talven aikana oikein. Enää ei tarvita kabinettinousuja.

Eiköhän se sunnuntain paras opetus kuitenkin ollut, että oli keli mikä tahansa, niin jalkapallo on aina parasta paikanpäällä. 250 kilometriä oli silkkaa nautintoa, kun sai olla taas rakkaan Palloseuran rinnalla.

Kiireisenä kohti tulevaa kesää

Paljon on ehtinyt tapahtua kevään aikana ja erityisen paljon on tapahtunut ihan viime viikkojen aikana, joten luvassa on hieman kertausta ja sen jälkeen katsausta tulevaan.

Yksi mielenkiintoisimmista uutispommeista pudotettiin ihan viime päivinä suurelle yleisölle, kun Kylmäkosken Veikoista tuli Urjalan Palloseuran farmijoukkue. Tähän kuvioon nyt vielä sen suuremmin ottamatta kantaa, niin ainakin positiivisena asiana on, että viime kaudella UrPS/2:ssa pelanneet, jotka eivät vielä mahdu Nelosen jengiin, niin voivat päästä KylVessä hankkimaan arvokasta pelikokemusta. Tällä hetkellä kyllä näyttäisi myös, että sieltä KylVen suunnalta tarvitaan kyllä apuja ainakin tähän ihan alkukauteen, kun puurot ja vellit ovat vielä sekaisin.

Uutinen tähän yhteistyöhön:

http://www.urps.fi/tiedote/urjalan-palloseura-seurayhteistyohon/

Toinen tämän viikon merkittävä uutinen ja hyvää some-pöhinää aiheuttanut uutinen oli espanjalaisen Antonio Valenzuelan liittyminen Palloseuran riveihin toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Itse en ole vielä miestä tavannut tai pelikentillä nähnyt, mutta kuullut erittäin paljon hyvää. Pitäisi olla keskikentän keskustaan oikein hyvä vahvistus.

Kuva: Lauri Vuori

Uutinen tähän siirtoon liityen:

http://www.urps.fi/edustus/espanjalaisvahvistus-palloseuraan/

Tulevana sunnuntaina pelataan UrPSin kauden ensimmäinen virallinen ottelu. Samalla toki kyseessä on ihan ensimmäinen ottelu noin muutenkin, kun Forssan kenttämestarit puuhastelivat aiemmin sovitun FJK-ottelun pois pelikartalta. Nyt viikonloput ovat sen verran täysiö, ettei peliä onnistuttu järjestämään enää pääsiäsviikonlopuksi, jolloin vapaata vielä olisi ollut.

Vastaan sunnuntaina asettuu saman lohkon Parolan Visa. Peli pelataan Pullerin tekonurmella klo 19.30 alkaen. Heti JanPan Suomen Cupin pelin jälkeen. ParVi lähtee otteluun valtaisana ennakkosuosikkina, sillä joukkue on viime kaudesta vahvistunut kovalla kädellä ja pelannut jo 7 matsia tämän alkuvuoden aikana. Kaiken järjen mukaan kyseessä pitäisi olla isäntien osalta aikamoinen ylijuoksu.

ParVin kotisivujen ja Facebookin kautta löytyi tällaisia otteluita tuloksineen helmikuulta.

ParVi - Härmä/A 2-4

ParVi - JanPa 0-2 (Suomen Cup)

ParVi - FJK 2-0 (VISA-turnaus)

ParVi - JÄPS 0-0 (VISA-turnaus)

ParVi - NePa 2-2 (VISA-turnaus)

ParVi - LaVe 6-1

ParVi - Härmä/A 3-4

Vahvistusten osalta tilanne on ainakin ennakkoon mielenkiintoinen. Kalervon veljesten sopimusten yhteydessä olleessa valmentajien haastattelussa kerrottiin, että peräti 80% joukkueesta on vaihtunut talven aikana. Löysin ParVin Twitteristä viime kauden päätöksen jälkeen 14 uuden kaverin nimet tätä väitettä tukemaan. Näistä kavereista kaiketi puolet oli pelannut viimeisen kahden vuoden aikana FC Hämeenlinnassa. Yritin tähänkin kerätä jotain listaa alle ParVin tiedotteiden mukaan, mutta kaikki tiedot eivät olleet ihan selkeitä.

Jere Saarinen (Härmä)

Otto Ojala (Härmä?)

Mikko Kalervo (FC HML)

Ville Kalervo (FC HML)

Eppu Kallio (FC HML, kesällä 2013 - viime kaudella ainakin armeijassa)

Jesse Järvinen (Härmä)

Joonas Helen (Härmä)

Jaakko Puronaho (FC HML)

Sakari Sulonen (FC HML)

Lauri Lepola (ei seuraa, viime kesät ymmärtääkseni loukkaantuneena)

Juuso Nieminen (JanPa)

Niko Mikkonen (FC HML)

Jarkko Riihimäki (JanPa)

Toivo Peltoniemi (FC HML)

Kyseessä ei siis ole välttämättä 100% totuuden mukainen lista, mutta siitä saa kuitenkin jotain kuvaa tilanteesta. Tässä vaiheessa on hyvä peukutella ainakin ParVin Facebookin toimivuudelle. Hyviä juttuja olleet nuo uudet sopimusjulkistukset, vaikka niissä valitettavan samaa kaavaa kaikki siirrot olivatkin (HJS, Härmä ja/tai FC HML). No, eiköhän se tuolla seudulla ole ihan normaalia.

ParVista puhuttaessa ei tule suinkaan unohtaa viime kaudella Vitosessa 33 maalia iskenyttä Jussi Länsimaata. ParVi kokonaisuudessaan iski kesällä 72 maalia, joten kovinkaan paljoa alle puoleen ei Jussi jäänyt.

Ennakoidaan sunnuntain peliä kuitenkin vielä hieman tarkemmin lähempänä tuota ajankohtaa ja kotisivujen puolella. Annetaan vielä UrPSillekin aikaa kerätä rivinsä ennen kuin nähdään edes ketä sinne on pelaamaan lähdössä.

Harjoituskausi jatkuu cupin pelin jälkeen heti seuraavana viikonloppuna, kun UrPS matkustaa Sastamalaan. Samaisessa turnauksessa UrPS/2 oli kahtena viime vuotena ja itsekin tuona ensimmäisenä. Ellen väärin muista, niin Otto Druden ensimmäiset onnistuneet topparikokeilut tehtiin juuri Sastamalassa, joten kyseisestä turnauksesta voisi sanoa olevan ihan hyvät muistot. Sen verran on jäänyt itsellä mieleen, että turnaus on ajankohtansa vuoksi ollut aina niin aikaisin, että keli on saattanut olla hyvinkin kylmä.

UrPS on saanut turnaukseen ihan kelpo lohkon. Vastassa on Nelosesta tuttu PP-70 ja lähellä nousua viime kaudella käynyt FC Vapsi. Taitaapa Vapsi olla nyt Sastamalan ykkösjengi, kun SW:llä meni kausi alakanttiin.

Lohko A

FC Vapsi

UrPS

PP-70

Lohko B

IkU

PoPa

FC Melody

12:00 PP-70 - UrPS

14:00 UrPS - FC Vapsi

Sijoitusottelut

16:00 A3 - B3

17:00 A2 - B2

18:00 A1 - B1

Luvassa pitäisi siis olla ihan hyvätasoinen turnaus. Vielä ei tosin ole tiedossa onko FC Melody lähdössä ihan ykkösnipulla vai onko mukana tulevaksi kesäksi kasatun kakkosporukan miehistöä vai jokin sekoitus. UrPS tuskin lähtee paljoa stressaamaan sijoituksen perään, kun nyt on tarjolla arvokasta peliaikaa ja vielä tekonurmella.

Sastamalan jälkeen palautellaan pari viikkoa ennen Parolan turnausta. Tähän turnaukseen UrPS onkin osallistunut useamman kerran. Viime vuonna turnauksen ajankohta meni päällekäin sarja-avauksen kanssa, joten viimeisin osallistuminen on vuodelta 2013. Tämä on yleensä ollut oikein mukava turnaus. Tällä kertaa mukana on peräti kahdeksan (8) joukkuetta ja pitkä päivä luvassa muutenkin.

Lohko A

ParVi

Härmä/2

TP-49

KU-68

Lohko B

ParVi/2

LaVe

UrPS

HirPy

10:45 UrPS - HirPy

13:00 LaVe - UrPS

16:00 UrPS - Parvi/2

Sijoitusottelut

17:00 A2 - B2

17:30 A1 - B1

Pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet aina lohkovoittoon asti, joten luvassa on mielenkiintoinen päivä. Tuohon täytyy kyllä tähdätä, että pääsisi itsekin osallistumaan. Keväinen aurinko, viileä tuuli, palanut naama ja tuntematon sotilas -olut ovat ainakin aiemmin kuuluneet turnauspäivään.

Parolan turnauksesta ei tarvitsekaan hypätä kuin viikko eteenpäin, niin kausi starttaa. Ennakoinnit sinne tulee sitten näiden turnausten jälkeen, kun on jotain ns. kättä pidempää tarjolla. Laitetaan kuitenkin varmistunutta otteluohjelmaa ainakin esille.

La 18.4. klo 12:00 FC Teivo - UrPS

Su 26.4. klo 15:00 TamU-K - UrPS

xx xx.x. klo xx:xx Pelikassit - UrPS

La 9.5. klo 15:00 UrPS - VaKP

Eli tuttuun keväiseen tyyliin aloitetaan vieraskiertueella ennen kotiin saapumista. Huh, nyt tajuaa, että kausi alkaa ihan oikeasti olla todella lähellä.

Mikä on futsal-UrPS?

Kävin tänään elämäni toisen kerran futsal-pelissä. Ensimmäinen kerta oli Espoossa pari vuotta sitten, kun kävin katsomassa Ojalan veljesten (Henrin ja Kasperin) visiittiä GFT - KylVe -liigapelissä. Siitä ei nyt futsal-kärpänen sen kummemmin purrut, kun seuraava käynti tuli vasta tänään.

UrPS-futsal on ollut itselleni hieman mystinen homma. Kun en ole lajista ymmärtänyt juuri mitään, niin on ollut hieman hankalaa olla kiinnostunut tästä enempää. Muutaman vuoden ajan olen pyrkinyt järjestämään aikaa niin, että pääsisin johonkin turnaukseen katsomaan peliä tai kahta. Tänään se tilanne aukesi, kun hommat järkkäiltiin kotona niin, että ehti kauden viimeiseen peliin.

Futsal on ollut UrPSin jaostona hieman kapeampi. Vain murto-osa nurmikentillä punapaidassa taistelevista käy säännöllisesti näissä tapahtumissa, mutta onneksi joukkue on elellyt kuitenkin ihan kelvollisesti.

Edelleenkään en pidä itseäni millään tasolla futsalin asiantuntijana, mutta kyllä sitä taas lajista jotain oppi. Kun ei oikein tiedä miltä futsalin pitäisi näyttää, niin oli ihan mukavaa olla katsomossa. Peli oli kuitenkin aika vauhdikas, erilailla taktinen kuin tavallinen jalkapallopeli ja lopulta aika jännittävä.

Ei ollut paha arvata, että futsal on sellainen peli joka sopii Janne Ahtosaaren hyvälle tekniikalle. Kolme maalia oli loistava suoritus, mutta muutamassa paikassa suuremmalla itsekkyydellä olisi voinut tehdä jopa enemmän. Harmillista oli, että Ilari Ojala joutui olemaan maalissa, koska siltä paikalta kaksi tehtyä maalia osoitti, että kentälläkin olisi todennäköisesti kulkenut hyvin. 

Janne Huttunen moukutti aikamoisella kanuunalla UrPSin seitsemännen maalin. Hauskasti maalivahti koitti hieman piiloutua muurin taakse. Kotijoukkueen veskari oli kyllä ongelmissa muutenkin Huttusen kovien vetojen kanssa.

Kahdella kentällisellä pelannut UrPS oli selvästi panostanut "ykköskenttään" hieman enemmän, mutta tilanne huomoiden se oli ihan ymmärrettävää. Ykköskenttä teki seitsemästä maalista viisi (Ilarin maalit huomoitu sen mukaan kumpi kenttä oli kentällä hänen maaliensa aikana). Kakkoskentässä yksi mies kiersi hyökkääjien osalta. 9 kenttäpelaajaa oli todennäköisesti ihan kelvollinen määrä. Olisi antanut ainakin yhden loukkaantumisen anteeksi, kun olisi pystynyt edelleen pelaamaan kahdella kentällisellä.

Erittäin mukava tapahtuma ja varmasti hyödyllinen tapa pitää talvella jonkinlaista pallokontrollia yllä. En usko, että itse pärjäisin lajissa kovinkaan kummoisesti, joten arvostan näitä kavereita suuresti. Tarjosivat ainakin minulle oikein hienon iltapäivän tämän lajin parissa. Otsikon kysymykseen en vieläkään tiedä ihan tarkkaa vastausta, mutta jos teillä tulevina talvina on mahdollista käydä katsomassa näitä pelejä, niin käykää ihmeessä. Kaikki apu futsal-puolelle on varmasti tarpeen.

Uusi vuosi, uusi yritys

Kausi 2015 lähenee päivä päivältä. Kuten oma seurani UrPS, niin myös minä suunnittelen maltillista heräämistä kohti tulevaa kesää. Tampereen Nelosen kilpailijat ovat harjoitelleet ja iso osa jo pelannutkin harjoitus- tai cup-pelejä, mutta Urjalassa ei ole kiirehditty. Osa pitää kuntoa yllä futsalin puolella, osa jääkiekolla ja osa ihan omatoimisesti. Tilanne Urjalassa ei ole mitenkään poikkeuksellinen.

Tampereen Nelosen vaatimustaso tuntuu koko ajan nousevan ja kun seuraa sosiaalisen median ja futisforumin kautta porukoiden valmistautumista kauteen, niin väkisinkin tulee hieman epäilevälle kannalle, että miten Palloseura tulevasta kaudesta selviää. Uskoisin, että monissa tulevan kauden ennakoissa Palloseura rankataan putoamisviivan alapuolelle. Mutta se sopii Urjalassa oikein hyvin.

Megaluokan vahvistuksista ei ole hiiskuttu, mutta runko pysynee pääosin kasassa. Ensi kaudelta poisjäävä UrPS/2 tuo edustusjoukkueelle kaivattua laajuutta. Viime kausi meni kummankin joukkueen osalta hieman siinä rajoilla. En nyt epäile yhtään etteikö vahvistuksia löytyisi myös tulevalle kesälle, mutta vielä helmikuussa tai edes maaliskuussa ei ole niiden aika.

Muutaman vuoden ajan Palloseuran kausi on alkanut tässä helmikuun lopussa ParVin vieraana sunnuntai-illan lepakkovuorolla. Ukkoja on ollut hieman hankala saada paikalle, mutta jonkinlainen kauden avaus on kuitenkin saatu aikaan. Alkuvuoden aikana on ollut hieman samaa ongelmaa, sillä harjoituspelejä on ehditty tarjoamaan sekä Tampereelta että Forssasta, mutta niihin ei ole ehditty lyhyellä varoajalla kokoamaan pelaajia tarpeeksi. Ehkä parempi vielä niin. Mahdollisuuksia kuitenkin tulee vielä ihan riittävästi, sillä vuoroja tuntuu löytyvän. Nyt on ehdottomasti otettava oikeat ottelut valmistautumiseen eikä mentävä vain joka paikkaan, koska on pakko.

UrPS arvottiin Suomen Regions´ Cupissa suoraan toiselle kierrokselle takaisin Neloseen nousseen Parolan Visan vieraaksi. Rajusti UrPSin viime kohtaamisesta muuttunut ParVi tippui Suomen Cupissa Janakkalan Palloseuralle 0-2 numeroin, eikä harjoitusottelut ole muutenkaan sujuneet ihan ongelmitta. ParVi on kuitenkin varmasti paljon valmiimpi nippu, kun jossain välissä tälle pelille löydetään peliajankohta.

Blogin osalta olisi varovaisa toivetta heräilystä. Kaikki kirjoittaminen on ollut enemmän tai vähemmän taka-alalla, muttta pakko taas yrittää. Heinäkuussa syntyvä toinen lapsi sotkenee kirjoitusaikatauluja taas hieman, mutta nyt vaan mennään sillä mihin pystytään. Ehkä tulevaksi kesäksi yritän tinkiä kirjoitusten pituudesta hieman, jotta saisin useammin materiaalia ulos. 

Lisäksi minun on tarkoitus olla hieman aktiivisempi Tampereen alasarjoja koskien Twitterin puolella. Pakko myöntää, etten osaa nyt näin iPadilla kirjoittaessa lisätä linkkejä tai mitään muutakaan hienoa, mutta muistaakseni blogin sivuilla on linkki twitter-profiiliini. Pre-seasonia, ennen UrPSin pelejä, seuraillaan todennäköisesti enemmän sieltä puolelta.