605 päivää myöhemmin

Nyt se on ohi. Urjalan Palloseuran komea kotivoittoputki helähti poikki viime keskiviikkona, kun Tervakosken Pato poistui Urjalan urheilukentältä voittajana. Tappiota seurasi toinenkin tappio, kun perjantaina väsynyt UrPS hävisi vielä TP-49:lle samaisella alustalla. Siinä ei nyt suurta eroa saa aikaan, että kummasta tappiosta tuon kotitaian laskee murtuneeksi (sarjapelit vai Regions’ Cup), joten otin tuon päivämäärän ennakkotietojen vastaisesti ensimmäisestä vaihtoehdosta.

Mitään murskajaisia Urjalassa ei nähty. Kummatkin tappiot tulivat maalin marginaalilla ja kummassakin väittäisin, että enemmän olisi ollut otettavissa. Patoa vastaan voitto olisi ollut hieman mahdollisempi kuin Topaa, mutta kuitenkin. Tällä kaudella tullaan aivan varmasti näkemään tasaisia pienen marginaalin otteluita Urjalassa useampia, joten tähän on nyt hyvä tottua. Pakko myöntää, että kotitappio maistui pitkästä aikaa hyvin karvaalle, vaikka esitys etenkin Patoa vastaan oli todella hyvä.

Regions’ Cup on tämän kesän osalta ohi. Kolmas kierros koitui toistamiseen kohtaloksi ja jälleen vastassa oli Kolmosen joukkue. Viime vuoden 4-1 tappio muuttui 1-2 jatkoaikatappioksi, joten selvää eteenpäinmenoa on havaittavissa. Voisiko ensi keväänä olla mahdollisuus jo yllättää Kolmosen jengi, jos arpaonni menee samalla tavalla kuin tänä vuonna? Nyt ei ollut kaukana. Patolla tulee olemaan todella kova paikka säilyttää paikkansa Kolmosessa ensi vuodeksi. Melkein kannattaa suunnitella saunailtaa ParVin kanssa, että saadaan sarjapaikat säilytettyä ennallaan.

Palloseura on tällä hetkellä kolmen ottelun tappioputkessa. KaVon vieraana numerot olivat suhteellisen rumat 7-2. Paikalta kuultujen raporttien mukaan silloin ei onnistunut mikään. Eikä oikein noilla numeroilla voi onnistuakaan. Kaikki muu olisi ollut valetta. Kolmen hyvän pelin jälkeen tappio oli ihan hyvä herätys taas todellisuuteen, mutta olisihan numerot voinut olla siedettävämmät.  Ja tuota tappiota olisi voinut seurata uusi nousu tappion jälkeen. Nythän sitä seurasi kaksi tappiota lisää ja vielä kotikentällä.

Onko aihetta painaa paniikkinappulaa? Joko saa viedä nousukuplivat takaisin kauppaan? Voidaanko viiden pelin jälkeen vieläkään tehdä mitään johtopäätöksiä? Viidestä pelistä saadaan kyllä jo jotain irti. Sarjataulukkoa katsoessa viisi ensimmäistä sijoitusta on suunnilleen niillä joukkueilla, joille niitä olisin kauden alkaessa ennakkoon tyrkyttänytkin. Sinällään tässä ei ole yllätyksiä. Marssijärjestys on viiden kierroksen jälkeen suhteellisen oikea. UrPS ja LeKi nyt ovat vielä sen verran hyvillä iskuasemilla, ettei tässä nyt mitään aleta jakamaan etukäteen, mutta olemme kuitenkin saaneet hieman alkumaustelua tulevasta.

Jos taas lähdetäänkin tutkimaan tuloksien takaa tarinoita, niin korjattavaa löytyy myös. Alakerta ei ole vielä päässyt vakuuttamaan. Viime kaudella, kun nousua ratkottiin, niin kuudessa viimeisessä ottelussa Palloseura päästi ainoastaan yhden maalin ja senkin Kasperi Ojala teki omiin Lempäälässä. Tiukka puolustus on tällä kaudella ollut enemmän ja vähemmän hukassa, kun omissa on soinut keskimäärin 2,1 maalia / virallinen ottelu. Tähän en edes laskenut sitä 2-2 tasatulokseen päättynyttä cup-farssia. Alkukaudesta toki yksittäiset pelit nostavat tätä huimasti, mutta tarkoitus on sanoa, että nollat Palloseura on pitänyt vain kerran.

Palloseura kaipaa kovasti Esa Nikkilää Jussi-Pekka Penttisen rinnalle. Jani Hakala epäonnistui Kangasalalla toisen topparin roolissa ja Kasperi Ojalan pudottaminen toppariksi syö hyökkäyspäästä hieman liikaa tehoa. Lauri Helenius on näkemissäni peleissä ollut siinä kunnossa, mitä odottaa sopii, mutta kaipaako Palloseura Nikkilän lisäksi Tolvasta kokoonpanoon? Tolvanen olisi tuonut ainakin Toijalaa vastaan lisää pallovarmuutta keskikentälle, jossa tuo peli varmaan suurimmin hävittiin perjantaina. Lindbäck on kuitenkin hieman erityylinen pelaaja tuohon keskikentälle. Kysymys kuuluukin, että nostaisiko Tolvanen Henri Ojalan pelitasoa keskikentällä, sillä nykyisellä Henri on jäänyt hieman liian näkymättömäksi. Jokainen kuitenkin tietää, että Henrin rooli keskikentällä on erittäin tärkeä Palloseuran menestymisen kannalta.

Joukkue ja roolit hakevat vielä hienosäätöä kauden edetessä. Sen verran kokoonpanot vielä Nelosessakin elävät, ettei ihan absoluuttista linjaa kokoonpanoon saada. Janne Huttunen ja Mikko Alahäivälä ovat roolinsa jo löytäneet, mutta kummankin kohdalla on vielä hieman epäselvää miten noita rooleja pystyisi vielä hienosäätämään, jotta täysi hyöty saataisiin irti. Janne on pelannut erinomaisesti sekä laitapakin paikalla että laidalla hyökkäyksessä. Tuloksena on hienosti kaksi maalia, vaikka itse en esimerkiksi maaleja kovasti odottanutkaan. Mikon rooli on vaihdellut hyökkäyspäässä ihan puhtaan kärjen ja hyökkäävän keskikentän välillä. En ainakaan itse osaa vielä sanoa, että missä paikalla hyöty maksimoitaisiin, jos otetaan huomioon, että Kasperikin on ylhäällä.

No, pelilliset asiat selviävät varmasti tulevien kierrosten aikana. Ei nyt keskitytä ja pelätä niitä ihan liikaa. Otetaan mieluummin kantaa siihen, että miksi perjantainen Toijala-peli ei tuntunut yhtään derbyltä. Kylmäkosken Veikot jätti Palloseuralle suuren tyhjiön vastustajia ajatellen ja täksi kaudeksi ehdolla oli oikeastaan Toijala ja Forssa. Vaaka on vahvasti kallistumassa Forssan puolelle, sillä perjantainen matsi oli kaiken kaikkiaan aika hajuton ja mauton kohtaaminen. Toijala oli hyvin tyylikäs vastustaja. Siellä oli penkki täynnä ukkoja, mutta silti yhtään ei lähdetty keulimaan ja annettu mitään provoa meidän suuntaan. Yleisössä oli paljon porukkaa Toijalan puolella, mutta hekin käyttäytyivät hyvin. Jotenkin jäi fiilis, että tappiosta huolimatta sen isompia ei jäänyt hampaankoloon. Silti näkisin, että elokuun lauantaipeli Toijalassa olisi erinomainen vierasreissumahdollisuus UrPSupportersille.

Kysymyksiä on ilmassa, mutta kausi on alussa. Vielä on paljon nautittavaa, paljon mietittävää ennen kuin ratkaisun hetket sarjassa on luvassa. Ensi viikon perjantaina Urjalassa pelataan UrPS/2 ja KylVen välillä hyvin mielenkiintoinen peli, mutta palataan niihin ennakkotunnelmiin omalla tekstillä, kun muistellaan viime vuosien UrPS vs. KylVe matseja ja mikä on johtanut tähän tilanteeseen. Jännitettä joukkueiden välillä on ollut viime vuosina riittämiin, mutta tällä hetkellä samaa kiimaa ei missään nimessä ole.

Tässä vaiheessa on selvää, että 605 päivää kestänyt kotitaika on murtunut. Nyt on aika katkaista kahden ottelun mittaiseksi kertynyt tappioputki ja aloittaa uusi voittoputki, joka on vielä pidempi kuin edellinen. Urjala on syytä pitää hankalana paikkana vierailla vastustajille. Nyt jäädään jännityksellä odottamaan mitä tulevat pelit (NePa [v] ja FC Teivo [k]) tuovat tullessaan ja mikä on kauden suunta jatkoa ajatellen. Vielä ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon, sillä mitään ei ole menetetty mihinkään suuntaan.

Proud to be UrPSupporter

Lauantainen stadionavaus jätti hautumaan kirjoitusideaa. UrPSupporters aloittaa jo seitsemännen kauden Palloseuran tukena. 2007 alkanut toiminta, jossa itse olen ollut mukana 2008 kesästä lähtien. Päivääkään en vaihtaisi. Koitan saada johdonmukaisen tarinan siitä, miten olen itse kokenut tuon kasvun oman mukanaoloaikani aikana.

Muistan joutuneeni mukaan hämyisen Juhannuksen 2008 seurauksena. UrPSupporters oli aloitellut toimintaansa, mutta noin muuten homma ei ollut tuttua. Porukassa oli muutama parempi tuttu ja suurin osa nimituttuja. Lähtökohtaisesti olin suurinta osaa porukasta aikalailla vanhempi, mutta näin myöhemmin mietittynä se ei ole koskaan vaikuttanut mihinkään. Lähinnä siitä, että nuorimmat oli alussa aika junnuja, on tullut kuittia vastustajilta. Kylmäkoskelaisten mopopoikajutut taisi olla nerokkaimpia keksintöjä, joten jokainen voi miettiä millä tasolla noissa kuiteissa mentiin. Ei ne ole kovasti sattunut.

Nyt on pakko myöntää, että ihan ensimmäistä peliä en edes muista. Muutenkin kun katsoo tuota 2008 kesää, niin mieleen ei muistu kuin syyskuun viides päivä ja suhteellisen legendaarinen FC Futarit -matsi. Periaatteessa sanoisin, että UrPSupporters syntyi silloin ihan tosissaan. Silloin oli vierailevia tähtiä Mylsästä, soihtuja ja huikea voittomeininki. Tuosta illasta homma lähti sille tasolle mihin on nyt ylletty.

Laulukirja on elänyt noista hetkistä lähtien. UrPSin foorumia ja laulutopikkia selatessa löytyi, että 2010 kesällä noista meidän lauluista on tullut sanomista. Onhan niistä aina jotain nupinaa tullut. Milloin on vedetty vaan samoja lauluja, milloin on kiroiltu, milloin mitäkin. Kerran sain suoraa palautetta Rodeo Barin tiskillä meidän laulujen paskuudesta, mutta onneksi palaute on aina jätetty tietyllä tavalla omaan arvoonsa. Toki se kuunnellaan ja huomioidaan, mutta eipä niihin palautteisiin lopulta ole ollut oikeaa tarvetta reagoida. Tärkeintä on ollut uskoa omaan toimintaan ja se tätä hommaa on varmasti kantanut.

Valmennusjohto on muistikuvieni mukaan ollut aina meidän puolella. On ollut hienoa tutustua Eskoon ja Petteriin tämän toiminnan kautta ja kumpikin on aina pitänyt meidän puolta. Joskus muistan, että saatiin palautetta kiroilusta ja jostain muusta suhteellisen turhasta, kun Esko oli vieressä kuuntelemassa. Käydyn keskustelun jälkeen Esko kuiskasi ”Mitään ei tartte muuttaa.” Esko tietää, että pelin mukana eletään ja ylilyöntejä tulee. Yleensähän ne ylilyönnit ovat harkitsemattomia sanomisia, jotka nyt usein kuittaantuvat vaan pelin mukana.

Ylilyönneistä pahin on tainnut olla pulloepisodi KylVeä vastaan käydystä kotipelistä kesältä 2010. KylVen 1-3 vierasvoittoon päättynyt ottelu päättyi siihen, että katsomosta lensi kaksi pulloa kohti KylVen penkkiä. Toinen tuli meidän joukosta ja toinen taaempaa. Sieltä osattiin kyllä loistavasti provosoida valmentajaa myöden. Niissä peleissä oli kyllä huikea tunnelataus. Pullonheitot tuomitsen ehdottomasti, mutta en sitä, että pelissä elää mukana. Näitä tulee ja onneksi nyt ei käynyt mitään.

Onhan tässä oltu mukana hyvässäkin. Ensimmäiset UrPS-huivit tulivat aikoinaan meidän tilauksesta. 2009 huivitilaus sujui lopulta niin hyvin, että tehtiin vielä toinenkin tilaus UrPSin kanssa, jotta saivat noita myyntiin. Huiveja kestikin kauan, kun vasta nyt tuli uusi erä. Tälläkin kertaa alkuperäinen äänestys tehtiin UrPSupportersin toimesta foorumilla. Uudet hienot huivit ovat muuten saatavilla nyt.

Tämän fanitoiminnan varmaankin suurin hedelmä ulkopuoliselle on ollut loistavat kotisivut ja aktiivinen sosiaalinen media. Nämä on toteutettu täysin talkoovoimin omalla ajalla ja pakko myöntää, että työ on ollut erinomaista. Olen kyllä suunnitellut palaavani näihin asioihin myöhemmin omalla tekstillä. Kunnia sille, jolle se kuuluu. Lauri naksnaks.

Takaisin kannattamiseen. Jossain vaiheessa mukaan tulivat kannattamisen lieveilmiöt kuten savut, soihdut ja strobot. Nämä kielletyt hauskanpitovälineet olivat mukana noin neljän kesän ajan, enemmän ja vähemmän. Itse olen sitä mieltä, että oikein ja huolella käytettyinä kaikki edellä mainitut tuotteet ovat hyvä tapa nostaa kiimaa katsomossa entisestään. En sano, että niitä on pakko olla hyvän tunnelman luomiseksi, mutta kyllä niistä apua on. Useamman kerran Urjalassa on revitty porukasta pientä lisäenergiaa valoisilla ja savuisilla ystävillä.

Mikään tunnelman nostatus ei kuitenkaan poista sitä, että nuo ovat kiellettyjä. Tästä saatiin konkreettisin esimerkki viime kesänä, kun LeKi – UrPS -matsissa toinen linjatuomari oli Tampereen piirin erotuomarivalvoja. Pelin alussa tuli uhkaukset, että peli keskeytetään, jos vielä soihdutetaan. No, UrPS voitti ja säästeltiin soihdut pelin jälkeen. Sakoille tuosta kuitenkin päästiin, kun piiri huomioi meidän toiminnan. Muistaakseni sakoista kuultuani laitoin Eskolle viestin, että hoidetaan sakot. Olimme joskus aiemmin puhuneet, että me hoidetaan kaikki mahdolliset sakot mitä tästä toiminnasta voi tulla. Asia oli siinä. Niin yksinkertaista. Kerättiin kolehdilla sakkokassa muutamassa tunnissa täyteen, joten kyllä kaikki ovat olleet sitoutuneita tähän.

Joukkue on aina ollut meidän puolella ja ainakin itselleni on jäänyt fiilis, että joukkue on arvostanut meidän toimintaa. Osa pelaajista oli tietenkin entuudestaan tuttuja, mutta myöhemmin sieltäkin on saanut monia hyviä tuttuja ja kavereita, joten kyllä nämä tapahtuman yhdistävät. Ei tätä tunnetta saa kansainvälisellä jalkapallolla mitenkään, että ensin kannatat omaa joukkuettasi ja pelin jälkeen käydään yhdessä kaljalla analysoimassa peliä. Yhteiset saunaillat joukkueen kanssa ja tietenkin myös päätösristeilyt ovat mielestäni syventäneet taustoista, joukkueesta ja kannattajista todellisen seuran.

UrPSupportersin asema suomalaisessa kannattajaskenessä on nähdäkseni ihan hyvä. Sarjatasoon nähden tunnettavuutta löytyy yllättävistäkin paikoista ja kyllä näillä jalkapallotouhuilla on joskus saanut hyviä keskustelun aiheita erikoisemmissa paikoissa. Muutamissa analyyseissä ja äänestyksissä ollaan pärjätty kohtuullisen hyvin ja YouTube-videoissa, koskien suomalaista futiskulttuuria, ollaan vilahdettu. Kelpo suorituksia ex-vitosdivarijengille.

Ollaan aina oltu aika yksin peleissä. Kertaalleen on tullut vastusta, kun kesällä 2010 samassa lohkossa oli Soho SS ja Mustat. Sinä kesänä nähtiin kaksi loistavan tunnelman Vitosen peliä. UrPS voitti molemmat ja Soho valitettavasti putosi, mutta silloin tämä homma oli todella mielekästä, kun ainoa möly pelissä ei tullut meidän kautta. Nuo pelit ovat jääneet erittäin positiivisesti mieleen. Jos ihan totta puhutaan, niin olihan Sohon faneja enemmän kummassakin pelissä paikalla ja kyllä heistä perushuutamisessa selvästi kovempi ääni lähti, mutta en saa heistä silti millään voittajia katsomossa. Arvostan tamperelaisia kuitenkin suuresti.

Mitä tästä toiminnasta on jäänyt noin muuten mieleen? Tästä on saanut ison kasan hyviä kavereita. On tutustunut moniin hienoihin miehiin ja päässyt auttamaan urjalalaista jalkapalloa eteenpäin. Olen saanut kokea upeita hetkiä futiksen parissa. On ollut hyvin ristiriitaisia tunteita, välillä on vituttanut pelin jälkeen oikein kunnolla ja välillä on ollut hyvästä pelistä täpinöissä vielä useita tunteja pelin jälkeen. Kovana eurofutisfanina voin kertoa, että nuo tunteet tuolla kentänlaidalla ja katsomossa, mitä olen kokenut UrPSin kanssa, ovat aivan omaa luokkaansa.

Paljon puhutaan kotipeleistä, mutta yksi tämän fanitouhun parhaita puolia on ollut vierasreissu tai muutama kauteen. Eihän tässä kauaksi ole päässyt, mutta kyllä noista lähikunnista ja -kaupungeista on saanut hienoja reissuja muistoihin. Forssa, Tampere, Lempäälä, Kylmäkoski ja tietenkin Toejoki tulevat ensimmäisenä mieleen. Vierasreissut ovat aina erilaisia, niitä on mahdotonta laittaa järjestykseen. Suurimmasta osasta on mukaan napsunut voittojakin, mutta ”vaikka tulis turpaan 100-0”, niin silti on selkä suorana voitu sanoa, että annettiin kaikkemme.

UrPSupporters on aika vakiintunut porukka. Iso osa on ollut mukana alusta asti ja edelleen kiinnostusta riittää. Olemme saaneet vahvistettua omia rivejämme ajan myötä, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että mukaan mahtuu paljon enemmän porukkaa. Olen saanut palautetta, että ryhmään on hankala ”liittyä” mukaan, mutta todellisuudessa mitään kynnystä ei ole. Kaikki ovat tervetulleita hengaamaan siihen lähimaastoon ja lähtemään siitä omalla halutulla panoksella mukaan. Aluksi voi olla vaikka pelkästään seisomassa siinä lähistöllä, kyllä siinä mukaan pääsee, kun on aktiivinen juttelemaan. Aivan varmasti löydät samanhenkisiä kavereita meidänkin porukasta. Toivottavasti tätä fanikulttuuria päästään jakamaan nuoremmille sukupolville ja saadaan kannatukselle jatkumoa.

Olen useasti miettinyt, että pitäisikö tätä toimintaa jotenkin hävetä tai vähintään salata uusilta tuttavuuksilta. Joka kerta olen tullut siihen päätelmään, että tästä on oikein olla ylpeä. Tässä on tehty vuosien ajan suurta palvelusta suomalaiselle futiskulttuurille, alasarjafutikselle ja Urjalalle, että olisi jotenkin hölmöä edes ajatella, ettei pitäisi olla ylpeä. Paljon on hienoja kokemuksia tullut futiskatsomossa niin Pohjoiskaarteessa kuin Råsundalla AIK-päädyssä, mutta ei noita fiiliksiä voi kuitenkaan verrata siihen, kun UrPS pelaa. Silloin sen tietää, että on todella sydän mukana. Edelleen sanon sen, että päivääkään en vaihtaisi. Toivottavasti UrPSupporters-kollegani ovat samaa mieltä kanssani.

#takaaohi

Ennen suurta kotiavausviikonloppua on hyvä katsastaa tämän hetken iloista tilannetta. Edustuksella takana on kaksi sarjapeliä, yksi cup-peli ja kakkosella yksi sarjapeli. Tulokset ovat yhtä vaille kaikki positiivisia, mutta jos otetaan vain peliesityksiä huomioon, niin tilanne on vielä parempi.

Alkuun on hyvä paljastaa, etten ole edustuksen peleistä nähnyt mitään. Olen seurannut laadukkaan twitter-seurannan kautta pelejä ja lukenut raportit. Olen mielestäni ihan hyvin tilanteesta selvillä, joskin pikkuasioihin ei voi mitenkään ottaa kantaa ja ratkaisuehdotuksia on turha näillä näytöillä esittää. Silti on saatava jotain sanoa.

Täytyy myöntää, että kuusi pistettä kahdesta ensimmäisestä vierasottelusta yllätti kyllä villeimmätkin haaveet. Nolla pistettä olisi ollut selitettävissä, yksi piste olisi ollut kelpo suoritus, 2-4 pistettä olisi ollut jo erinomainen suoritus, mutta tämä kuusi pistettä yllätti täysin. Vielä kun otetaan huomioon yskähtelyt viime vuosien aikana vieraspeleissä ja etenkin alkukauden vieraspeleissä, niin kyllä tässä tuli tällaisella avauksella todella hyvä fiilis. Noususamppanjat pysyvät kuitenkin kylmässä, kaksi peliä on vasta takana.

Muutenkin kahden kierroksen jälkeen voimasuhteet ovat täysin auki. Esimerkiksi kovaksi odottamani VaKP on kauden kolmesta ottelusta, joista kaikki kotona, voittanut vain yhden.  Puolustukseksi voi sanoa, että pisteet ovat karanneet KaVolle ja NePalle, joten ehkä tässä ei Valkeakoskella kannata vielä paniikkinappulaa painaa. Aaro Rytkyn vanha viisaus kuuluu, että nousijajoukkue ratkaistaan syyskaudella. Näinhän se meni viime kaudellakin.

UrPSin voitot ovat tulleet kummallakin kerralla tappioasemasta ja pelit ovat ratkenneet viimeisen kympin aikana urjalalaisten hyväksi. Mikko Alahäivälä ratkaisi avauspelin SW:tä vastaan ja oli vahvasti mukana johdattamassa Palloseuraa voittoon Tampereella. PP-70 -ottelussa oli aivan mahtavaa kuulla (oikeastaan lukea) Harri Heleniuksen onnistuneen pilkusta ja voittomaalin menneen Vesa Silvastille. Molemmille soi kyllä onnistumisen ja suo jatkossakin. Hankala nähdä Harrin mokaavan pilkkua jatkossakaan, siinä on kaverilla kuitenkin erittäin hyvä potkutekniikka, jota peleissä harvoin nähdään.

Tulevana ohjelmana sarjassa on Jags (k), KaVo (v) ja TP-49 (k). Kotona Palloseuran pitäisi pystyä haastamaan kaikki sarjan joukkueet. Välttämättä mitään puhdasta kotisarjaa ei ole luvassa, mutta moneen tappioon ei ole kotona varaa. Sanotaan, että odotan seuraavasta kolmesta pelistä vähintään neljää pistettä. 6-7 tuossa on ehdottomasti otettavissa.

Sarjapelien ohessa ohjelmassa on Regions’ Cupia. Helatorstaiaamupäivälle löytyi ajankohta toisen kierroksen ottelulle. Ei mikään herkkuaika ja kun tieto pelistä tuli muistaakseni maanantaina, niin ei tässä ole ollut joukkueella ihan liikaa aikaa kerätä rivejään. Poissaoloja on. Osa niistä on pahempia, osa on korvattavissa joko toisilla pelaajilla tai kokoonpanomuutoksilla. Tunnen suurta ylpeyttä, että pääsen huomenna avaamaan periaatteessa ainoana kakkosjoukkueen miehenä (pidän Tomia enemmän edarin miehenä).

HirPy todisti, että mihinkään hölläilyihin ja motivaatio-ongelmiin ei ole Kutosen jengien kanssa varaa. Sieltä löytyy ihan riittävästi tahtoa, taitoa ja yritystä voittoon asti. En sano, että jalkapallossa kaikki on mahdollista, koska kaikessa urheilussa kaikki on mahdollista. Jos Suomi voi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden Skoda-cupissa kahdesti, niin kyllä IkVi voi voittaa UrPSin kerran. Se on selvä.

Kakkosjoukkueen avausottelulle voi antaa myös oman palstatilansa. ParVi 2 oli odotetun kova vastus, mutta pakko myöntää, että Parolasta oli pisteitä otettavissa. Kaksi nukahtamista peräkkäisissä kulmissa ja oma tehottomuus maksoi pisteet. Lopun maalilla ei ollut isompaa merkitystä. Viime vuonna samassa paikassa tappiolukemat olivat 8-1 ja nyt 3-1. Eteenpäin on menty, kuten suomifutiksessa joskus sanotaan.

Kakkosen kausi tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen. Vastassa on tuttuja joukkueita, mutta myös uusia, joiden voisi olettaa olevan kovia vastuksia. Pelaajistossa on nuoria kavereita, jotka kolkuttelevat jo tällä kaudella edustuksen portteja. Sanoisin, että tulevien vuosien osalta edustusjoukkueella ei pitäisi olla hätää. Kakkosjoukkue tekee tehtäväänsä edustuksen avustamisessa hyvällä tavalla.

Tässä vaiheessa olisi vääryys jättää kirjoittamatta tulevan viikonlopun huippukattauksesta Urjalassa. Lauantaina edustus isännöi Jagsia. Mielenkiinto pelin lisäksi kohdistuu siihen, että löytyykö mustapaitaisen vierasjoukkueen riveistä eräs pitkätukkainen puolustaja, joka näyttäisi perinteen mukaan persettä pelin jälkeen.

Viikonlopun kruunaa sunnuntai-illan matsi kakkosjoukkueella, kun vastaan saapuu Toijalan TFT. Viime vuonna meni nihkeäksi 2-1 voitoksi, vaikka Toijala pelasi yhden, kahden ja kolmen vajaalla tuossa ottelussa. Erään salibandyn maailmanmestarin kasetti ei tuolloin kestänyt ja tuloksena oli yksi typerimpiä punaisia kortteja mitä olen itse saanut livenä todistaa.

Nyt on luvassa kuitenkin sellainen avausviikonloppu, että kannattaa olla hereillä. Ennakkoasetelmissa luvassa on pari mielenkiintoista peliä. Veikkaan, että edustuksen kohtaaminen Jagsin kanssa on vähämaalinen taistelu. Sunnuntain ottelu voi olla mitä tahansa. UrPSin sivuilla lauantaita ennakoidaan vielä tarkemmin. Voin kuitenkin toivoa, että urjalalainen futisyleisö on yhtä valmiina tuohon avausviikonloppuun kuin minä.