TOP10 – muistoja kolmelta viime vuodelta

Kuten jo ehkä moni tietää, niin oma pelaajaurani tällä erää Urjalan Palloseurassa päättyi kauden päätösotteluun Hauholla. Alun perin sovittu 2+1-vuotinen sopimus on nyt täytetty ja on aika tehdä kesäisin muutakin kuin elää peliohjelman tahdissa.

Ajattelin koota TOP10-listan minulle tärkeimmistä peleistä, jotka ovat jääneet tämän kolmen vuoden ajalta mieleen. Linkitän pelin perään raportin, josta jokainen voi käydä katsomassa faktat. Liitän vapaampaan tyyliin oman näkemykseni mitä siitä pelistä jäi mieleen ja minkä takia.

Toivon todella, että myös ensi kaudella nähtäisiin UrPS/2, mutta se tulee vaatimaan paljon. Se vaatii edustukseen pelaajia, mutta se vaatii myös kakkosjoukkueeseen pelaajia. Omalta kohdaltani 300km kotipeleihin on nyt tällä erää ohi ja kyllä taas kun viimeisestä pelistä Hauholta ajoi hämärtyvässä illassa yksin kotiin, niin tiesi, että päätös on oikea. On tullut nähtyä monta hienoa paikkaa, koettua monta hienoa peliä ja tutustuttua monen hienoon persoonaan.

10. VesVi – UrPS 9-0 (7-0) 28.6.2014

Raportti

”Oman UrPS-urani suurinumeroisin tappio. Samaan aikaan edustuksella peli Ilveksen kakkosjoukkuetta vastaan kotikentällä, joten tietyllä tavalla lähdettiin jo valmiiksi vähän hävinneenä liikkeelle. VesVi oli voittanut melkein kaikki pelinsä ja näki jo silloin, että jatkavat tuosta lohkosta Vitoseen.

Muistan, kun peliä oli takana ehkä 10 min. Koivulan Sami joutui loukkaantumisen jälkeen jättämään kentän, oli otettu jo kolme omiin ja kun näki siinä kentän vieressä koulun seinällä kellon, niin vaan toivoi että peli loppuisi nopeaan.

Ei olisi varmaan voitettu tuota peliä edes parhaimmalla kokoonpanolla, mutta ei mielestäni silti kovin kohtaamani joukkue urallani. Onneksi tuon pelin jälkeen oli saunailta, niin ei ollut täysin turha reissu Urjalaan/Vesilahdelle.”

9. JanPa – UrPS 7-1 (3-1) 27.5.2012

Raportti

”Toinen isonumeroinen tappio. Oli meidän koko homman kolmas virallinen peli. Eipä oikein jäänyt muuta kerrottavaa kuin ensimmäinen maalini Palloseuran paidassa. (Pirhosen) Tanelia rikottiin pilkun arvoisesti ja jostain syystä Hepe (valmentaja Henri Ojala) päätti, että minun pitäisi vetää pilkku. Oli tuskaisen kuuma ja se Liinalammen kenttä ei ole muutenkaan sellainen mihin tuuli sopisi.

Maalivahdista jotenkin näki heti kumpaan suuntaan se aavistaa. Helpotti paljon vetoa, joka ei ollut muistaakseni kovinkaan kummoinen, mutta meni maaliin. Noustiin vielä näennäisesti mukaan peliin 2-1 tilanteessa, mutta eihän meillä ollut saumaa. JanPa kuuluu kanssa niihin kovimpiin vastustajiin mitä vastaan ollaan pelattu. Jostain syystä tuon kauden alussa ylemmilläkin sarjatasoilla pelannut Aaro Forss pelasi JanPassa. Ei pelannut kyllä koko kautta siellä, kun taisi tie viedä Ykköseen tai Kakkoseen. Aaro Forss on toiseksi kovin jalkapalloileva Aaro mitä tiedän."

8. FC Pisa – UrPS/2 7-1 (3-1) 29.7.2013

Raportti

”Kolmas selkäsaunapeli, joka on jäänyt mieleen. Olen aina kantanut UrPSin paitaa suurella ylpeydellä. Tähän peliin panoksia nosti vielä, että Punkalaitumen miehet (Tomi Koivula & Markus Suominen) olivat intin takia sivussa ja kapteenin nauha siirtyi minulle. Ei ollut kyllä helpoin lähtökohta olla ilman noita ukkoja pelissä ja eihän se nauha kädessä sitten mihinkään isompaan johtanut. En ole kyllä myöhemminkään saanut napattua voittoja kapteenina, joten ei se rooli ehkä ollut oikea.

Oltiin pelissä vielä avausjakso suht hyvin mukana. Lepistö (Eero) hommasi vastustajan laitapakille kahdella keltaisella ulosajon avausjaksolla, mutta se taisi olla Pisan onni. Sen jälkeen pyörittivät peliä ihan rauhassa ja me oltiin ihan kusessa.

Harmittamaan jäi, että toista maalia edelsi niin selvä käsivirhe, jonka tuomarikin varmasti näki, kun vieressä seisoi. Ei kuitenkaan viheltänyt ja kaveri nappasi kädellä pallon alas ja painoi maalin. Eihän me olisi sitä peliä varmaan millään voitettu, mutta annettiin siihen paikkaan jotain jossittelua. Toisella jaksolla haettiin riskillä maaleja ja soi omissakin. Raution Markus oli tuuraamassa kaimaansa topparina ja ei voi sanoa, että meidän esitys olisi ihan paras mahdollinen ollut puolustuslinjassa.”

7. TNS TFT – UrPS/2 5-2 (4-0) 11.5.2012

Raportti

”Ensimmäinen UrPS2-sarjapeli. Hiekkakentällä ja vastassa FC Mietokastikkeena paremmin tunnettu jengi. Ei ollut mitenkään helppo peli. Oltiin pelattu samalla kentällä Topan B-junnuja vastaan peli, joka sekin hävittiin, niin ei ollut kovinkaan suuria voitto-odotuksia muutenkaan. Oltiin muutenkin lähinnä harjoittelemassa vielä.

Avausjaksolla säbätähti Henri Johansson taisi kylvettää meitä kolmella maalilla. Johansson on todennäköisesti paras pelaaja, jota vastaan olen joutunut pelaamaan. Nopea, taitava, kova ja sopivan vittumainen. Haistoi aina maalipaikat hyvin, mutta pystyi myös luomaan niitä tyhjästä.

Peliä ei suoranaisesti helpottanut kova vesisade, mutta olihan se nyt ihan isät vs. pojat –meininkiä. Omasta mielestäni meidän onni oli, että toinen puoliaika voitettiin 1-2 numeroin ja saatiin pelistä vähän kiinni. Se loi uskoa jatkoon, vaikka seuraavat kaksi peliä hävittiinkin.”

6. UrPS/2 – TNS TFT 2-1 (0-0) 3.8.2012

Raportti

”Ei tämä ehkä se kaikkein tyylikkäin voitto ollut, mutta jäi mieleen makeana revanssina kauden aiemmasta kohtaamisesta. Tällä kertaa meillä oli ihan selvä etulyöntiasema. Mietokastike aloitti pelin yhden vajaalla. Toisella jaksolla lensi suoralla punaisella jätkä pihalle torjuttua pallon maaliviivalta kädellä ja lopussa vielä toisella keltaisella aiemmassa pelissä meitä kurittanut Johansson. Loppu siis kolmen ylivoimalla.

Tämä oli meille tärkeä voitto henkisesti. Oltaisiin todennäköisesti normaalissa 11 vs 11-pelissä hävitty tämä, mutta oli tärkeä voitto siihen tilanteeseen ja loi uskoa, että voidaan tarvittaessa voittaa melkein kenet tahansa."

5. UrPS/2 – LaVe/2 6-0 (5-0) 17.6.2012

Raportti

”Ensimmäisen maalinsa muistaa aina, mutta niin muistaa ensimmäisen voittomaalinsakin. Tuo oli vielä syntymäpäiväni ja perhettäni oli katsomassa. Oikein hieno päivä tehdä maali. Pilkustahan se tälläkin kertaa tuli. Ei mitenkään erikoinen veto tälläkään kertaa, mutta veska ei onneksi ollut yhtään mukana.

Kyllä me sitten pöllytettiinkin LaVea. Se oli yksi parhaista meidän peleistä sillä avauskaudella. Tasapainoinen ja hallittu esitys. Ei meillä ollut mitään hätää siinä pelissä.

Pilkkua pääsin laukomaan voitettuani reeneissä pilkkukisan. Eli tällä kertaa vetovastuu oli ihan ansaittua. Mentiin monta kierrosta eteenpäin ennen kuin lopussa oltiin Suomisen Markuksen kanssa. Tiukoille meni, mutta toppari olisi joka tapauksessa vetänyt pilkkua.

Tästä pelistä uskalsin laittaa paineita Lepistölle, että tekisi myös maalin syntymäpäivänään kauden viimeisessä pelissä. Teki sitten kolme. Tänä vuonna Nelosessa vaan yhden. Mutta syntymäpäivä on aina maalipäivä."

4. UrPS/2 – KylVe 9-3 (5-2) 31.5.2013

Raportti

”Kun on ollut katsomossa kokemassa näitä pelejä ja elänyt niitä täysillä, niin sen siirtäminen kentälle oli hienoa. Ensimmäinen KylVe-pelini ja olipahan peli kyllä. Missään vaiheessa ei ollut epäselvyyttä, että kumpi pelin vie, mutta meidän voittolukemat olivat ainoa jännityksen aihe.

KylVe oli tuossa vaiheessa varmaan syvimmällä mitä ovat olleet. He putosivat edellisenä kesänä Vitosesta Kutoseen ja tuo nimenomainen kesä oli heiltä kokonaisuudessaan paljon heikompi kuin esimerkiksi tämä mennyt kesä. Mielestäni pelaajistossa ei ole tapahtunut suurta muutosta, mutta parempia tuloksia heillä kuitenkin oli nyt.

Pelistä jäi mieleen pitkä avaussyöttö, josta Lähdekorven Arttu karkasi tekemään UrPS-uransa avausmaalin. Sitä toki en muistanut, että olisi ollut Artun ihan avausmaali, mutta hyvä lisä tuohon."

3. Jags 2 – UrPS/2 2-3 (1-2) 5.6.2012

Raportti

”Nyt päästään kärkikolmikkoon, joista jokainen huikeita pelejä. Tämä yksi parhaista, ehdottomasti. Pohjustuksena, että alla oli kolme tappiota ja Harvialan kentälle lähdettiin ilman vaihtomiehiä. Ojalan Ilari oli mukana tuossa pelissä ja hyvä apu olikin keskikentän pohjalla.

Oltiin selvästi kasvettu jo. Totuus kuitenkin oli, että Jags 2 oli kova joukkue, todella kova. Siis fyysisesti. Siellä kyllä meitä poikia opetettiin kunnolla, mutta samalla me oltiin kyllä selvästi parempi jalkapallojoukkue. Johdettiin 0-1, johdettiin 1-2, mutta päästettiin molemmilla kerroilla kaveri rinnalle.

Tuon pilkulta tulleen tasoituksen jälkeen muistan, ettei peliä ollut mitenkään älyttömän paljon jäljellä. Varmaan 10-15 minuuttia maksimissaan. Silloin kuitenkin meillä oli riittävän vahva henkinen kantti, kyllä ainakin itse tiesin, että käännetään se peli meille.

Lepistö (Eero) tarjoili ja Uotilan Otso iski voittomaalin. Vain muutama minuutti tasoituksesta. Sen jälkeen ei enää mokattu johtoa ja oli kyllä mahtava avausvoitto. Tuosta pelistä tiesi, että meidän henkinen kantti on riittävällä tasolla Kutosessa pärjäämiseen. Todella iso voitto henkisesti.”

2. Ikurin Vire – UrPS 0-5 (0-1) 9.5.2013 Regions’ Cup

Raportti

”Tämä oli todella mielenkiintoinen tapaus. Edustusjoukkue siis eteni cupissa toiselle kierrokselle vasta uusinnan jälkeen. Sen jälkeen tämä peli Ikurin Virettä vastaan tuli todella nopealla aikataululla. Helatorstai ja kello 11 ei ollut ihan optimaalinen aika kenellekään. EI meille tai vastustajille.

Aikaisemmin viikolla tuli kyselyä, että pääsenkö peliin, kun on niin vähän väkeä. Olin tietenkin käytettävissä. Jo viikolla kuitenkin selvisi, että pelkkä osallistuminen ei riittäisi. Luvassa oli myös paikka avauksessa. Hyvin paljon oli varavaihtoehtoinen kokoonpano. Puolustuslinja oli Heleniuksen Harri, Pollarin Ville ja Rytkyn Turo itseni lisäksi. Tuosta kolmikosta vaan Harri oli siihen aikaan varma avauksen mies, kun muut kaverit pääsivät vain harvoin kiireiltään mukaan.

Peli oli Kutosen joukkuetta vastaan, mutta kyllä FutisForum oli luonut jonkinlaisen maineen Ikurin Vireen ylle. Itseäni ainakin jännitti perkeleesti. Lähdettiin Espoosta avovaimon kanssa muistaakseni klo 8 ajelemaan kohti Tamperetta, että silloin hieman koeteltiin taas rakkautta lajiin.

Peli meni lopulta suht hyvin. Pollarin Ville oli toppariparina aivan jäätävän hyvä. Teki kaiken oikein, katkoi varmaan kaikki hyökkäykset, joten sain olla mukana vain tukemassa. Ei meillä muistaakseni suurempaa hätää ollut missään vaiheessa alakerrassa.

Olen itse aina arvostanut nollapelejä topparin paikalta enemmän kuin esimerkiksi maalejani. Meillä on aina ollut parempia kavereita tekemään niitä maaleja, joten jos olen pystynyt auttamaan joukkuetta pitämällä omaa päätä puhtaana, niin olen ollut siitä tyytyväisempi.”

1.       UrPS – JanPa 4-2 (2-1) 19.8.2012

Raportti

”Tämä on oma ehdoton ykkönen. Oltiin vielä edellisellä kierroksella hävitty ParVille vieraissa 8-1. Ei ollut taivaankappaleet meidän puolella. Taisi olla maksimissaan yksi vaihtomies lähdössä peliin, kun Mäkelän Artturi sattui olemaan lähdössä katsomaan tuota. Artturi nappasi sitten naapurissa asuessaan vielä kengät mukaan ja lähdettiin kentältä kohti Punkalaidunta.

Siellä on aina ollut erinomaiset puitteet. Paras kenttä missä olen itse päässyt pelaamaan. Itse peli oli mielenkiintoinen. JanPa iski heti avaushyökkäyksestä, mutta tultiin tasoihin ja mentiin vielä avausjaksolla ohikin. Toisella jaksolla JanPa tuli tasoihin, mutta rynnistettiin ohi ja voittoon.

JanPalla oli niin monta vaihtomiestä, että kaksi niistä oli palauttamassa palloja, kummassakin päädyssä siis yksi. Oli vielä makoisampaa, että heillä oli varaa uhata huonompia pelaajiaan pallopojiksi ja silti me voitettiin peli ilman suurempaa vaihtomieslaumaa.

Kahdesta päästetystä maalista huolimatta pelattiin kyllä todella tasapainoinen peli ja ansaittiin voitto. Kaikki huomioiden kyseessä oli todella suuri saavutus. JanPa taisi tuolla kaudella hävitä vain yhden pelin tuon lisäksi. Kausi päättyi Janakkalassa nousuun ja oli tiukilla, etteikö JanPa olisi noussut viime kauden päätteeksi Neloseen. Kyllä siellä on siis tehty asioita oikein. Ehkä tuota yhtä Punkalaitumen reissua lukuun ottamatta..”

Kun katsoo listaa, niin pääosin siinä on noita avauskauden pelejä. Ne kuitenkin ovat jääneet hyvin mieleen. Niillä peleillä on paljon tunnearvoa. Ne pelit voisivat olla varmaan kaikki tuossa listalla. Toivottavasti tämä herätti muistoja muidenkin matkaa taivaltaneiden kohdalla. Paljon hauskoja tarinoita noistakin varmasti unohtui, mutta niistä saa ja pitää muistutella. Sen verran voin sanoa, että jos teillä joskus tulee elämässä tilanne, jossa pitää päättää, että lähteekö jonkun urheilujengin matkaan mukaan, niin sanokaa kyllä. Kaikki matkustelu, tuskailu ja ilo on ollut sen arvoista. Ehdottomasti.

Alla muutama kuva alkuvuosilta. Kaikki kuvat taitavat olla Lauri Vuoren käsialaa, joten kunnia hänelle.

Kriisi

Se teksti, mistä piti tulla ihan vain satunnaisten alkukauden kuulumisten keräilyä, muuttuikin kriisitekstiksi. Se alkukausi, joka tiedettiin haastavaksi, muuttuikin lähelle painajaismaista. Se joukkue, jonka piti olla valmis, ei ehkä ihan vielä tässä vaiheessa sitä ollutkaan. Nyt olisi paikka painaa kriisinappulaa ja alkaa manata pahinta, mutta ei tässä todellisuudessa vielä ihan niin syvissä vesissä olla.

Kahden viimeisen ottelun tulokset ovat olleet pettymyksiä, sitä en kiistä. Näkemäni TamU-K -ottelu oli vaisu esitys Palloseuralta. Kuulopuheiden mukaan PP-70 -pelissä oli samoja elementtejä. Molemmissa kuitenkin yhteisenä tekijänä oli se, että vastustaja oli huippuluokkaa. Ei se nyt suoranaisesti ole häpeä hävitä paremmalleen. Lukemat tässä vaan aiheuttavat pientä häpeää. En jaksa uskoa, että UrPS olisi missään nimessä noiden lukemien verran huonompi kumpaakaan joukkuetta.

Ei ole mikään salaisuus, että UrPS on aina alakynnessä, kun pelialustana on tekonurmi. Kun sitä ei käytä kuin satunnaisesti, niin siihen ei totu. Sen osaa jo sanoa omien kokemusten kautta. Nopeasti mietittynä olen itse ollut osallisena muistaakseni kerran voitollisessa tekonurmipelissä, joka on siis ollut ihan virallinen peli. Muilla kerroilla on poistuttu enemmän tai vähemmän suuri tappio niskassa. Tekonurmi on kuitenkin tylsä ja suoraan sanoen paska selitys. Sitä olen kuitenkin käyttänyt viime kesinä useasti.

Ensi viikosta lähtien Palloseura harjoittelee taas isolla kentällä ja omalla stadionilla. Ei siis pitäisi enää mennä pitkää aikaa, kun pelintaso ja itseluottamus palautuvat kohdilleen. Se ei välttämättä näy vielä tulevan viikon LeKi-matsissa, mutta todennäköisesti jo kotiavauksessa Patoa vastaan nähdään sitä kauden parasta UrPSia. Pitäisi ainakin nähdä. Tämän hetken treenit +10 hengellä leikkikentän kokoisella kentällä eivät ole palvelleet ketään, sillä ei treenaaminen ole edes näkynyt peliotteissa kuin satunnaisesti.

Eivät UrPSin kaikki ongelmat ratkea siihen, että joukkue pääsee parempiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Harjoitusten laadulla on myös merkitystä. PP-70 ottelussa UrPSia vastaan rankaistiin useamman kerran erikoistilanteista, sama oli TamU-K:ta vastaan. Niissä joukkueen tulee olla valmiimpi. Viime kaudella UrPS oli nimenomaan erittäin vahva joukkue hyökkäyspään erikoistilanteissa, joten osaamista löytyy.

Jalkapallo on joukkuepeli, mutta UrPSin pelilliseen lamaan olisi helpottanut yksi mies jo kummasti. Lauri Helenius on vasta kesäkuusta alkaen täyspainoisesti mukana, siihen asti häntä voi vain ikävöidä. Palloseuran keskikentän pohja kaipaa Lauria yksittäisistä pelipaikoista eniten. Kaikki muut pelipaikat ovat jokseenkin korvattavissa, mutta isoimmat ongelmat tulevat siinä vaiheessa, kun Lauri puuttuu. Kaikella kunnioituksella Esalle (Nikkilä) ja Ilarille (Ojala), jotka ovat olleet kelpo tuuraajia. Puolustuksen ja keskikentän välinen aukko katoaa heti kun #77 palaa riveihin tilkkimään tuon välin. Ei nimittäin ole missään tapauksessa sattumaa, että Palloseura on päästänyt kahdessa viime pelissä 14 maalia omiin, kun keskikentän pohjalta on puuttunut valmentaja Ojalan tärkein pelinappula.

Mutta siis kuten sanottua, vielä ei ole aika viillellä ranteita tai käydä narukaupoilla. Nelonen on osoittanut avauskierroksilla olevansa tasaisempi kuin aikoihin. Ristiinpelaaminen sopii UrPSille erinomaisesti, joskin murskatappiot ovat vetäneet maalisuhdetta surunaaman puolelle.

Olin alustavasti pohtinut kauden vieraskiertueen pisteellistä saldoa niin, että 4-6 pistettä pitäisi olla ihan realistinen ja tavoiteltava suoritus. Kaikki siitä vähemmän on suunnatonta pettymystä ja kaikki siitä enemmän olisi ollut jo ylisuorittamista. Koska TamU-K:n vahvuus ei ollut tiedossa alkukaudesta, niin mietinkin, että pisteet tulevat SW:ltä sekä TamU-K:lta tai LeKiltä. Nyt LeKi on aloittanut erittäin vahvasti, joten tuohon pistemäärään yltäminen Lempäälässä on erittäin kovan työn takana. Palloseura on kuitenkin viime vuosina pärjännyt LeKille ihan hienosti, joten mitään ylitse pääsemätöntä henkistä peikkoa ei pitäisi olla luvassa. Kirjoitushetkellä LeKi on sarjakärjessä päästämättä maaliakaan. Kolme pistettä ensimmäisestä neljästä pelistä ei olisi katastrofi, mutta jättäisi turhan kovaa painetta kotipeleihin kesän ajaksi. Niissä ei olisi oikein varaa pudotella yhtään pisteitä, mutta tänä vuonna vaatimustaso on sitä luokkaa, ettei pistemenetyksiltä kotikentällä voida välttyä. Aika näyttää miten Palloseura vastaa haasteeseen.

Viikko sitten lauantaina sain olla todistamassa yhtä hienointa alasarjapeliä. Vaikka pelillinen osuus jäi tasoltaan vaisuksi, niin katsomossa tunnelma oli kohdallaan. Meillä oli vahva miesalivoima TamU-K:n Sinikaartia vastaan, mutta jäi todella hyvä fiilis siitä miten vedettiin. Todella hyvin järjestetty tapaaminen, joka omalta osaltaan luo painetta UrPSille, kun TamU-K saapuu vierailulle heinäkuun puolivälissä. UrPSupporters elää siis edelleen vahvasti, vaikkakin viime kesien tapaan tuo hyvä esiintyminen taitaa rajoittua vain tiettyihin peleihin kesän mittaan. Niitä on kyllä kalenterista katsottu jo ennakkoon. TamU-K:n siivellä myös UrPS pääsi TheNew York Timesin sivuille. Olisihan se ollut mukavampi päästä muissa olosuhteissa, mutta onhan tämäkin jotain.

Blogin osalta juttujen määrä on ollut pettymys kuin UrPSin kaksi viimeistä vierasottelua. Arvioidussa lupauksessa en ole pysynyt, joten yritän kirjoitella niin usein kun ehdin ja löytyy jutun aiheita. Näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että yhden jutun alle nivoutuu useampi aihealue, joten luvassa on kauden täydeltä sekasalaatteja.

Kakkosjoukkue aloittaa sunnuntaina oman urakkansa kaikessa hiljaisuudessa ParVi/2:n vieraana. Luvassa on peli, josta pisteet ovat erittäin tiukassa. ParVi/2 on muutenkin ollut erittäin paha vastus kakkosjoukkueelle kahden viime kauden ajan. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ParVi/2 on voittanut joukkueiden kaikki neljä kohtaamista. Nyt tai ei koskaan on aika muuttaa tuota tilastoa. Sillä fiiliksellä ainakin itse ajattelin lähteä sunnuntaina matkaan.

Loppuun otan vielä salaisista arkistoista arvioni sarjasijoituksista Nelosen osalta. Ohessa ei ole mitään päätähuimaavia syväanalyyseja joukkueista, vaan arviot perustuvat paremminkin mututuntumaan ja alkukauden fiilikseen. Totuus voi (ja tulee varmasti olemaankin) jotain ihan muuta. Joukkueet on jaoteltu neljään ryhmään: 1-4, 5-8, 9-12 ja en osaa arvioida. Tuohon viimeiseen ryhmään jää kolme joukkuetta, josta siis melkeinpä pitäisi jäädä yksi joukkue jokaista ryhmää kohti. Joukkueet eivät myöskään ole missään paremmuusjärjestyksessä vaan arvioni mukaan sijoittuvat noille sijoituksille.

Sijat 1-4

NePa

PP-70

VaKP

Kärkeen kuvittelin olevan suht helppoa veikata joukkueita, jotka siellä ovat viime vuosina viihtyneet. Viime kaudella NePa alisuoritti keväällä, joten sijoitus jäi heikohkoksi, mutta tänä vuonna varmasti kärkikahinoissa.

Sijat 5-8

UrPS

LeKi

TP-49

Tähän uskoisin Palloseuran yltävän. Myös LeKin ja TP-49:n pitäisi säilyä ihan helposti, mutta puhti ei alkuarvioni mukaan riitä ihan loppuun asti.

Sijat 9-12

FJK

SW

Ilves/2

FJK pääsi hieman yllättämään harjoituspeleissä, mutta niinkö riittää nuoren joukkueen potku kesällä. En osaa sanoa, mutta mutu heitti forssalaiset tähän seuraan. Ilves/2 kyllä aika arvauskorttina täällä. Varmaan futisforumin puheet saaneet uskon loppumaan.

En osaa arvioida

Pato

FC Melody

TamU-K

Ei ole yllätys, että tämä ryhmä on nousijoita ja yksi putoaja. Nousijoiden osalta hype oli keväällä niin valtaisaa, että todellisuutta oli vaan liian hankala veikata. Alkukausi näyttää varmaan molempien osalta suunnan. Pato mukana arvoituksellisena putoajana.

Loppuun vielä kuvia, koska kuvat ovat kivoja. UPS-logot ovat tyylikkäitä muistutuksia tulevasta juhlakesästä. Aihetta pysyä hereillä sen suhteen myös.

One More Year

Jalkapallokausi on käytännössä noin kuukauden päässä, siis urjalalaisen jalkapallon osalta. Ensimmäiset livejalkapallot tuli itseni ja pojan osalta käytyä katsomassa viime lauantaina Suomen Cupin osalta, kun Töölön Taisto hävisi tasaisen ottelun FC Viikkareille 0-1 numeroin Talin hallissa. Katso kooste tästä.

Suomen Cup siis pohjustuksena siihen, että keväällä on oikeasti joutunut vähän herättelemään jalkapallokiinnostusta talven jälkeen. Ei tässä ole tottunut siihen, että maaliskuun alussa voisi ihan oikeasti pelata jo helposti ulkoilmassa pelejä. [Aiempi oli kirjoitettu itse asiassa ennen tätä pienimuotoista talven uutta tulemista, jottei tule mitään väärinkäsityksiä. Otin jopa yhden osan pois, kun sellaisesta aurinkoisesta keväästä päästiin eroon.]

UrPS on pelannut jo kahdesti. Raikkaan Saharan lisäksi on pelattu myös tunkkaisessa Pullerihallissa. Tulokset eivät ole nostaneet UrPSia nousijaehdokkaiden joukkoon, mutta kukaan ei ole niin varmasti odottanutkaan. 3-1 tappio TP-49:lle ja 2-2 tasapeli ParVin kanssa.

Kahteen ensimmäiseen peliin pelaajia on jouduttu kaivamaan kohtuuttoman paljon myös kakkosjoukkueen riveistä ja hyppäys on, jos ei nyt suuri, niin huomattava. Ainakin, että pystyykö tuolla tasolla tuomaan peliin vielä jotain enemmän kuin pelkkää peruspelaamista. Tosin en nyt halua ylidramatisoida harjoituspelien merkitystä. Hyvä, että on jo maaliskuun alkuun ollut neljä harjoitus-/pelitapahtumaa. Joka vuosi näin ei ole ollut.

Aiheet nyt tässä vaiheessa ovat hyvin sekalaisia ja fokus alkaa keskittyä vasta kauden alun lähestyessä oikeisiin asioihin. Nyt on kuitenkin hyvä saada kirjoitettua näitä sekaisia asioita ylös.

Otsikko ”One More Year” on hyvn teemuselännemäinen. Se fiilis tässä kuitenkin on kevään mittaan tullut. Omalta osalta päätös on tullut tehtyä jatkaa vielä ainakin tuleva kesä täältä pääkaupunkiseudulta kulkemista peleihin UrPS/2 osalta. Syksystä lähtien sitä mietti pitkään, että onko tässä mitään järkeä, kun arkipäivinä tai sunnuntaisin ajoi illalla pimeässä takaisin Espooseen, mutta helmikuun saapuessa johonkin se tunne vaan unohtui. Tuleva kesä mennään enemmän perheen ehdoilla, joten pelejä tulee jäämään väkisinkin välistä, mutta parhaani mukaan yritän päästä talkoisiin auttamaan. Viime vuoden yli 7000 ajokilometriä tuskin tänä vuonna toteutuu.

Otteluohjelma Tampereen Neloseen alkaa hahmottua hiljalleen ResultCodeen.  FJK ja Pato ovat julkistaneet kotiotteluaikataulunsa ja UrPSin juhlaottelu heinäkuussa tulee olemaan PP-70 vastaan. Palataan otteluohjelmaa tarkemmin, kun se saadaan valmiiksi. Nyt on vielä turhan aikaista miettiä sitä.

Edustusjoukkueen kauden ensimmäinen koitos pelataan Regions’ Cupissa lauantaina 5.4. Valkeakosken Saharassa pelattavassa pelissä UrPSilla on huikea haaste heti avauskierroksella edessä, kun vastaan asettuu Kolmosessa pelaava Hämeenlinnan Härmä. Klo 17 alkava peli tulee muuten omalta osaltani olemaan kauden ensimmäinen Palloseura-tapahtuma. Täytyykin kerätä cup-junaan tarpeeksi osallistujia täältä pääkaupunkiseudulta.

Tampereen Kutosen lohkojako tuli myös muutama viikko sitten. Asiasta uutisointiin kotisivuilla ja itse ehdin jo twitterin puolella ilmaisemaan pientä tyytymättömyyttä lohkoon. Siis ihan vaan sen puolesta, ettei se nyt ihmeemmin säväyttänyt. Hauho voi olla ihan mukava lisä uutena porukkana, mutta sinne ja Lammille (unohtamatta toki Loppia) matkustaminen vie taas aikaa. Loiske/2 ja LeKi-futis/2 kuulostavat kovilta porukoilta, joten voisi olettaa, että tänä vuonna ykköslohkosta tulee todella kovatasoinen ja meiltä vaaditaan kyllä jo hieman venymistä aikaisempien vuosien sarjasijoituksen (neljäs sija) ylläpitämiseen.

Harjoitusotteluita ei kummankaan joukkueen osalta ole liiemmin julkaistu. Kakkosjoukkueelle ensimmäinen oma tapahtuma on luvassa maaliskuun lopussa Vammalassa, jossa FC Vapsin turnauksessa samaan lohkoon on arvottu Vitosessa pelaavat PoNU ja Apassit. Muutenkin kovatasoinen turnaus tulee olemaan jälleen hyvä mittari kakkosjoukkueelle, joka viime vuonna oli FC Vapsin ohella turnauksen ainoa joukkue Kutosesta. Täksi kaudeksi toki Vapsi nousi Vitoseen, joten seura on entistäkin kovempi.

Edustusjoukkueen oma perinteinen turnaus Parolassa pelataan aivan kauden kynnyksellä pääsiäislauantaina ja tämän tiedon mukaan mukana olisi ainakin ParVi, TP-49 ja LaVe. Tuosta turnauksesta ennakoidaan varmasti kotisivuillakin enemmän lähempänä tapahtumaa. Turnaus on perinteisesti ollut hyvä viimeinen paikka hioa kuvioita kuntoon kauden avausta varten.

Harjoituspelejä ilmestyy kalenteriin varmaan nopeammalla tahdilla huhtikuun aikana, kun kenttiä alkaa olla enemmän auki. Tämä oletus on siis kummankin joukkueen osalta.

Kokoonpanon osalta eletään vielä odottavampaa vaihetta. UrPSin Twitteristä pystyy yhden nimen päättelemään laitapakkiosastolle ja maalivahtiosastoa on vahvistettu myös. Koska en tiedä onko minulla noihin nimiin julkaisuoikeutta ja onko kavereiden kanssa ihan oikeasti sovittu, että Urjalassa pelaavat, niin jätetään nimien julkaiseminen myöhempään ajankohtaan ja pyritään saamaan kaikki uudet miehet kotisivuille haastatteluun ennen kauden alkua. Poistumispuolelta viime kausina hyvin niukasti Palloseuran paidassa esiintyneet Ville Pollari ja Juho Kraft eivät ole tulevalla kaudella valmennusjohdon käytössä.  Henkilökohtaisella tasolla eniten jännittää Mikko Alahäivälän jatko punamustissa, sillä huhut kertovat, että Tampereen suunnasta löytyisi muutama muukin ottaja.

Enpä lopulta ehtinytkään tehdä mitään futsal-reportaasia, kun kauden viimeiset turnaukset osuivat niin, etten niihin päässyt paikalle. Kausi kuitenkin päättyi iloisiin tunnelmiin, joista on voinut lukea kotisivuilta ja Urjalan Sanomista. Parketin puolella kausi oli oikein hyvä ja tukee sitä kautta valmistautumista kevään ja kesän peleihin.

Juhlavuoden historiikkiin uskallan tehdä jo sellaisen paljastuksen, että olemme yhdessä kirjoittajaveljeni Johannes Roviomaan kanssa päättäneet siirtää julkaisuajankohtaa aiemmin aiotusta kesästä syksyn 2014 puolelle. Syynä ihan yksinkertaisesti kiireellinen elämä, joka näkyy hyvin ihan tämän blogin julkaisutahdissa. Pohjamateriaalia on ilmeisesti ihan hyvä määrä, mutta sitä otetaan toki vastaan vielä lisää, jos joku lukija tietää mistä.

UrPS tarjoaa itselleni mahdollisuuden osallistua Palloliiton sosiaalisen median koulutukseen maanantaina 14.4. Kouluttajan tuolloin toimii Piritta Seppälä ja lähden ottamaan oppia siihen, miten voimme entisestään parantaa Palloseuran aktivoitumista sosiaalisen median puolella. Pienseuralla pidän erityisen tärkeänä onnistumista sosiaalisen median puolella ja uskallan kyllä väittää, että UrPS on suoriutunut niin Facebookin kuin Twitterinkin puolella hyvin annetuista haasteista. Tykkäys- ja seuraajamäärillä mitattuna UrPS on hyvällä sijalla, kun mitataan alasarjajoukkueita (Kolmosesta alaspäin) valtakunnallisesti. Tähän voinen paneutua tarkemmin tuon koulutuksen jälkeen, kun selviää mitä siellä olisi opittavaa Urjalaan.

Kirjoitushetkellä sitä tajusi todella kuinka lähellä kausi alkaa olla. Mielenkiintoinen kevät ja kesä luvassa ja voi oikeastaan sanoa, että tämä koko juhlavuosi on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Muutama viikko enää, niin tosipelit starttaavat kunnolla käyntiin ja silloin olemme valmiina jokaisella rintamalla. Mikään ei ole niin hienoa paikallinen suomifutis. On vain yksi Palloseura – aina ja ikuisesti.

Juhlavuosi käyntiin

Vuonna 1964 perustettu Urjalan Palloseura saapuu tämän vuoden aikana kunnioitettavaan 50 vuoden ikään. Juhlavuosi huipentuu heinäkuussa, jolloin on luvassa viikonloppu täynnä UrPS-henkistä tapahtumaa. Nyt tarkoitus ei ole puuttua vielä sen tarkemmin tuohon ohjelmaan, mutta aihetta ei voi täysin sivuuttaakaan.

Samalla otan oikeuden vielä palata viime vuoden loppupuolen asioihin, jotka olen laiskuuttani sivuuttanut täällä blogin puolella. Syksyn päätapahtumia olivat tietenkin päätösristeily sekä Palloseuran päätös- ja palkitsemistilaisuus kesän 2013 osalta. Kotisivuille tehdyn tiedotteen tapahtumasta voi lukea täältä.

Joukkueet siis palkitsivat pääosin kolme pelaajaa ja tämän lisäksi jaossa oli normaalit erikoispalkinnot. Täksi vuodeksi tuohon sarjaan oli lisätty vuoden kakkosjoukkueen pelaaja. Vuoden miespelaajan ja kakkosjoukkueen miespelaajan palkinnot menivät aivan oikeisiin osoitteisiin Henri Ojalalle ja Eero Lepistölle. Näihin ei tarvitse sen kummemmin enää lähteä perustelemaan. Kaikki on kerrottu jo aiemmin ja peleissä käyneet ovat tämän voineet todistaa ihan näkemällä.

Edustusjoukkue palkitsi lisäksi Kasperi Ojalan, Mikko Alahäivälän ja Vesa Silvasti. Kaksi ensin mainittua olivat myös omissa papereissani aiemmin palkittujen joukossa, joten ihan täysin pihalla en ole ollut. Vesan sijaan palkitsin Jussi-Pekka Penttisen onnistumisistaan kauden mittaan.

Ehdottomasti huomionarvoisin palkittu oli Vuoden maalitykiksi valittu Arvo Ilvanka. Arvo iski kauden aikana sekä F9 että E10-pojissa 21 maalia, joten yhteissaldo 42 maalia oli aivan ylivertainen. Jos ensi kesänä on mahdollisuus päästä junnupeleihin, niin tässä on kaveri jota kannattaa lähteä katsomaan. En nyt muista ihan varmaksi olisinko joskus nähnyt Arvon pelaamassa, mutta näillä näytöillä täytyy kyllä jokin väli varata, että pääsee maalitykin näkemään tositoimissa.

Päätösristeilylle jännitettäväksi jäi siis Kynä, Pallo ja Jussi –blogin erikoispalkinto, joka kulkee Oscar-palkinto nimellä. Voittajaksi valikoitui Janne Huttunen, jonka kausi jäi hieman torsoksi loukkaantumisen takia. Kaksi maalia tehnyt Huttunen ehti kuitenkin vakuuttamaan minut hyvällä asenteella, muuntautumiskyvyllä ja nopealla sopeutumisella. Huttunen pelasi normaalisti laitapakin roolia, mutta teki tarvittaessa vierailuja myös ylempänä. Janne olisi ehdottomasti ollut palkittujen joukossa, jos olisi saanut pelata täyden kauden, mutta halusin nostaa hänet ylös, sillä monelta saattoi mennä alkukaudesta tämä hieno pelimies ohi. Tänä vuonna perustelu oli siis tällainen.

Päätösristeily on ollut myös vuosien saatossa hyvää aikaa spekuloida jatkosopimuksia ja viritellä mahdollisesti uusia. Tällä kertaa uusien viritysten kohdalla ei jäänyt nyt mitään ihan varmaa kerrottavaa. Jotain viritelmiä paatilla oli, mutta valmennusjohto pysyi näistä vielä vaiti, joten katsotaan mihin näissä päädytään kevään aikana. Käsittääkseni kuitenkin kaikki uudet miehet kaudelle 2013 olisi kätelty joukkueeseen myös tulevaksi kesäksi. Tämäkin tosin vahvistamaton tieto, sillä saamieni tietojen mukaan maalivahti Juho Laine olisi ollut TP-49 alkukokoontumisessa loppuvuoden aikana. Ei siis kokoonpanorintamalla oikeastaan mitään varmaa, mutta hyviä ja vähän vähemmän hyviä arvailuja.

UrPSupporters halusi myös palkita tapahtumassa muutamia henkilöitä, jotka todellisia UrPSupporttereita. Valmennusjohto Esko Ojala, Petteri Soininen ja Aaro Rytky saivat paidat muistoksi kesän episodista, jossa seurajohto puolusti faneja hankalien hetkien aikana. Samalla muistettiin myös kentänhoitaja Taisto Laaksoa, joka myös puolusti avoimesti faneja tuon saman tapahtuman aikana. Näiden lisäksi paidat saivat Mikko Suominen ja Timo Koivula esimerkillisestä työstä sekä ykkös- että kakkosjoukkueen osalta. Nämä miehet ovat seisseet UrPSin takana lähes jokaisessa pelissä, myötä- ja vastoinkäymisissä.

Viime kaudesta kuitenkin on viimeistään nyt aika siirtyä tulevaa kesää kohti. UrPS on siis sankarina kesällä ja nyt tässä vaiheessa suosittelen ottamaan vapaaksi heinäkuun viimeisin viikonlopun 25–27.7. Silloin tapahtuu. Ohjelma tarkentuu kevään aikana, mutta luvassa lienee pari peliä, joista toinen ihan sarjapeli ja toinen jonkinlainen näytösottelu. Lisäksi luvassa on ainakin tanssiaisia, joten kyllä siellä pitäisi kaikille olla jotain. Tuo viikonloppua edeltävä torstai 24.7. on varattu junioreille ja siinä on ohjelma vielä avoinna. Paljon on siis suunnitteilla tuohon. Varmoja tietoja alkaa tulla kotisivuille, Facebookin puolelle ja tähän blogiin, kun tilanteita varmistuu.

Omalta osalta aika pitäisi käyttää kirjaprojektiin, jossa ideointi alkaa olla viime metreillä ja alkuvuodesta tehdään päätökset missä muodossa tuo tulee ulos. Vielä on siis aikaa ehdotella henkilöitä haastateltavaksi tai muuten ideoita mitä tuossa haluaisi nähdä tai paremminkin lukea. Pakko myöntää, että hieman pelottaa mitä tuon kanssa tulee, mutta täytyy irrottaa vaan riittävästi aikaa kirjoitustyöhön.

Blogin puolella tarkoitus on mennä nämä hiljaisemmat kuukaudet (ennen maaliskuuta ja lokakuun jälkeen) 1-2 postausta per kuukausi tahdissa. Kesällä sitten pyritään siihen, että olisi vähintään se kaksi postausta kuukaudessa. Tapahtumista riippuen voi olla enemmänkin.

Alkuvuoden aikana on suunnitteilla ainakin juttu UrPSin futsal-jengistä, joka on syyskaudella kerännyt kuudesta pelistä kolme voittoa. Raportteja näistä peleistä voi lukea urps.fi, johon Lauri Vuori on tehnyt oikein erinomaista työtä noiden suhteen. Samalla olemme saaneet myös seurantaa UrPSin Twitterin puolelle.

Kaiken kaikkiaan luvassa on hieno vuosi, joten pysykää kuulolla ja olkaa mukana.