Sarjakausi käyntiin – ja millä tavalla

Urjalan Palloseuran osalta kausi potkaistiin käyntiin vauhdikkaissa merkeissä menneenä viikonloppuna. Perjantaina sarjakausi alkoi Sastamalan Woiman vieraana ja sunnuntaina vuorossa oli Regions’ Cupin uusinta HirPyn kanssa.

Jos nyt lähdetään odotuksista, niin SW:n vieraana uskalsin odottaa maksimissaan tasapeliä. Viime kauden piirinmestaruusfinaalista kuitenkin tasapeli kotoa (tosin yhden vajaalla), joten kuvittelin SW:n hallitsevan tapahtumia kotikentällään. Toisin kuitenkin kävi.

Herääkin kysymys, että olisiko UrPS hoitanut tuon finaalin viime syksynä, jos Tomi (Koivula) ei olisi lentänyt pihalle ja SW ei olisi saanut miesylivoimaa? SW ei pystynyt käyttämään tuota etua hyväksi niin hyvin mitä olisi pitänyt. Tomi torjui viime kaudella muistaakseni neljä pilkkua sarjassa, joten olisi siitäkin pakko olla jotain henkistä hyötyä. Tosin ei kahdella maalilla olisi voittanut siltikään. Nieminen torjui yhden ja sen olisi pitänyt riittää.

Palloseura oli perjantaina varmaan juuri uusien vahvistusten verran parempi. Sekä Janne Huttunen että Mikko Alahäivälä onnistuivat maalinteossa. Olisiko UrPS voittanut piirinmestaruusfinaalin viime syksynä, jos he olisivat olleet kokoonpanossa? Onko sillä edes väliä enää?

Kun UrPS tuli tasoihin ja kotisohvalla heilui levottomana jännityksestä, niin jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että ”Kyllä tää tästä.”.  83 minuutin jälkeen tuli tieto, että Palloseura johtaa ja on matkalla voittoon. Enpä muista hetkeen, että olisi tullut sohvalla samalla tavalla tuuletettua kuin Mikon maalia. Kyllä tässä kotiseurannassa saa kovat tunteet aikaan.

Sunnuntaina oli luvassa se rutiinivoitto, joka olisi pitänyt olla kaksi viikkoa aiemmin. 1-1 tilanteessa sitä vielä mietti, että tuleeko tästä toinen kärsimysnäytelmä. Sitten meni vaan tovi ja peli oli 1-4. Enää ei tarvinnut jännittää kuin lopputulosta, joka pääsi karkaamaan käsistä 1-8 muodossa.

1-8 ei sitten todistanutkaan mitään. Hyvää maalintekoharjoitusta josta mahdollisesti on apua lähitulevaisuuden peleissä, mutta eipä viime kauden Regions’ Cup -avausta FC Futareita vastaan (7-0 voitto) kukaan muistellut edes toukokuussa. Tärkein anti oli kuitenkin jatkopaikka toiselle kierrokselle.

Toki yksittäisiä pienempiä huomioita kerättäessä nousee muutama kohta esiin. Ilari Ojala iski kaksi maalia, joten voimme odottaa Ilarilta aina hyvää panosta, kun hän ehtii kokoonpanoon mukaan. Uskon, että Ilari olisi edelleen samanlainen ratkaisupelaaja kuin jokunen vuosi taaksepäin, jos hän saisi olla kokoonpanossa yhtä paljon mukana kuin silloin. Osallistumisen vähyys vaikuttaa. Ilarilla oli suuri vaikutus kakkosjoukkueen peleihin viime kesän aikana. Erittäin mukava kaveri ja todella kova pelimies. Nostaa vierellä olevien pelaajien tasoa.

Juho Kraftin maali oli myös tärkeä hetki. Juho teki viime kaudella avausmaalinsa HirPyn verkkoon ja sama toistui tänä vuonna. Tosin nyt maali ei ollut voittomaali, mutta maali kuitenkin. Tästä on luvassa suuri boosti jatkoa ajatellen. On kuitenkin otettava huomioon, että sarja-avauksessa Juho istui koko pelin penkillä, että kyllä sinne edustuksen ratkaisupaikoille on vielä jonkin verran matkaa. Suunta on joka tapauksessa oikea, mutta työtä on todella paljon edessä.

Kolme pistettä ja jatkopaikka cupissa. Loistava aloitus. Entistä suuremmaksi aloituksen teki, että UrPS on ollut viime vuosina oikeasti vaatimaton vierasjoukkue. Viime kaudella mentiin paljon eteenpäin, mutta matka on vielä kesken. Kotona Palloseuran pitäisi pärjätä kaikille joukkueille. Tuskin tällä kaudella ihan puhdasta kotisaldoa tulee, mutta hankala paikka on luvassa jokaiselle vierailijalle.

Vieraspelaaminen tunnistettiin aikaisemmin nousun suurimmaksi esteeksi ja sitähän se oli. Viime kaudeksi ongelma korjattiin ja sarjataso vaihtui ylemmäs. Tällä kaudella tuota on edelleen parannettava jo pelkästään kelpo sijoituksen takia.

Kova vire avauspelissä ei ole itse asiassa suuri yllätys. Kun otetaan laskuun kuusi viime vuotta (2008-2013), niin saldo on kova 4-1-1. Ainoa tappio avauspeleistä tuolla aikavälillä on tullut 2010 OldSchoolille. Tasapeli tuli 2009 ParVin kanssa. Muuten saldoissa on pelkkiä voittoja.

Sarja-avauksessa puheeksi olivat tulleet viimeisimmät tappiot. Tätä lähdettiin laskemaan ja tulokset olivat suhteellisen hurjia. Tähän ei lasketa rangaistuspotkutappioita, vaan pelkästään varsinainen peliaika. Rankkarikisat eivät kuulu tähänkään lajiin.

Viimeisin tappiollinen ottelu UrPSille on 18.6.2012. Tuolloin HST oli vahvempi 2-1 numeroin kotikentällään. Tuosta on kulunut aikaa huikeat 315 päivää. Otetaan nyt huomioon, että välissä on pitkä talvi, mutta eipä tuo kausi ollut kovin pitkällä, kun kesäkuu oli puolivälissä.

Viimeisintä kotitappiota hakiessa kalenteri liikahtaa vielä pidemmälle. Viimeksi UrPS on hävinnyt Urjalan urheilukentällä 25.9.2011. Tuosta syyskuisesta sunnuntaista on kulunut 582 päivää. UrPS on ollut voittamaton kotikentällään yhden vuoden, seitsemän kuukautta ja neljä päivää. Se on kova suoritus.

Pelit jatkuvat Vapun jälkeen perjantaina PP-70 vieraana Tampereella. Kakkonen aloittaa ensi sunnuntaina Parolassa. 11–12.5. luvassa on ensimmäiset kotiottelut, ainakin toivottavasti. Vielä ei ole käsittääkseni virallista vahvistusta, että kenttä olisi pelikunnossa tuolloin. Pitkälle venynyt kevät ei ole helpottanut näitä kenttäolosuhteita. Toivotaan kuitenkin, että parin viikon päästä vietetään kunnon superviikonloppua ja saadaan urjalalainen jalkapalloyleisö heti alusta alkaen joukkueen taakse. Itse olen jo aivan innoissani, toivottavasti muutkin.

Kausi tulee – Ota koppi!

Kausi on ihan ovella. Perjantaina Palloseura matkaa Sastamalaan ja omaksi suureksi harmiksi ei pääse paikalle. Eipä pääse kyllä sunnuntainakaan, eikä kyllä seuraavana perjantaina. On tässä nyt kuitenkin tullut nähtyä Regions’ Cupin avausmälväys ja Parolan turnaus. Niiltä pohjin lähdetään pohjustamaan kauden alkua. Pohjustukseksi voi lukea raportin HirPy-pelistä sekä raportin Parolan turnauksesta. Ennakko sarja-avaukseen ei ole mielestäni mikään erikoinen suoritus.

Ensimmäisenä järjestyslistalla on Regions’ Cup, joka monella osapuulla lähenteli farssia. Kaikki kunnia HirPylle, joka rajuissa olosuhteissa haastoi kaksi sarjatasoa ylempänä olevan Palloseuran hienosti. Mietin pelin jälkeen, että oliko siinä vähän ”takki auki” -fiilistä ilmassa, mutta eipä oikeasti tainnut olla. Kävin ennen peliä kopissa ja jotenkin siellä puuttui se tekemisen meininki heti alussa. Olihan se nyt maanantai, olihan siellä nyt kylmä, olihan siellä vähän vesisadetta ilmassa, mutta olihan tuossa nyt heikko heikkoja selityksiä.

Mitä siellä oikein tapahtui? UrPS hallitsi avausjaksoa lähes mielin määrin. Jos Henri Ojala olisi ollut pelipäällä ja tehnyt edes yhdestä viidesosasta paikoistaan, niin ei puhuttaisi mistään uusinnasta, vaan toisesta kierroksesta. On turha kuitenkaan osoittaa sormea kapteenia kohtaan, koko joukkue alisuoritti. Jotenkin vaan Henri oli sen ruumiillistuma, kun mistään ei onnistunut.

90 minuutin jälkeen paleleminen ja paska keli ei riittänyt. 2-2 tilanteessa mentiin jatkoajalle ja kukaan ei ollut viitsinyt tietää/selvittää, että kentän valot sammuvat klo 22. Onko syyllinen sitten kotijoukkue, tuomari vai Tampereen kaupunki, mutta kyllä siinä vaiheessa oli johnholmestason penis otsassa. HirPy oli selvästi hieman väsynyt jatkoajalla, joten ehkä tuo keskeytys suosi hirsiläläisiä. Jos taas olisi menty pilkuille, niin HirPy olisi toisella kierroksella.

Ratkaisu Regions’ Cupille oli uusinta, joka on tulevana sunnuntaina. 15 minuutin jatkoajan ja mahdollisten rankkareiden vetäminen olisi ollut vitsi. Etenkin, kun tällä sarjatasolla ei ole mitään takeita, että saisi saman joukkueen uudestaan liikkeelle. Tuon murheellisen HirPy-pelin kruunasi vielä Janne Ahtosaaren (6 viikkoa) ja Atte Lindbäckin (2-3 viikkoa) loukkaantumiset. Arttu Reunanen olikin jo aiemmin sivussa. On turha edes aloittaa, että miksi siellä oli vain kolme vaihtomiestä mukana, eikä apuja kakkosjoukkueesta käytetty enempää.

No, Regions’ Cupissa tuli uusi mahdollisuus, joten sitä perseilyä ei ole tarpeellista käsitellä enempää.

Parolassa nähtiin korjausliikkeitä monesta suunnasta. Kakkosjoukkueesta oli vaihtoapua neljän ukon verran ja kokoonpanoa hienosäädettiin. Kasperi Ojala nostettiin kärkeen Mikko Alahäivälän kanssa. Tässä pitäisi olla se ratkaisu, jolla hyökkäyspään ongelmia ratkotaan. Kasperin pelaamista katsoessa näkee eron ”hyökkääjän” ja hyökkääjän välillä. Ymmärrän, että Kasperi on hyödyllinen apu myös puolustuksessa, mutta aina kun tilanne sallii, niin kyllähän tämä kaveri on saatava ylös.

Parolan turnauksessa usko tähän kaikkeen tekemiseen palasi omalle tasolleen. Parolassa haastava tuuli vei ehkä sen viimeisen puristuksen hommasta. Välillä se tuuli tuntui ihan järjettömältä, mutta oli se kuitenkin sama koko päivän ja kaikille joukkueille.

Hienoa huomata, että pitkät rajaheitot ovat tehneet paluun vaarallisten tilanteiden listalle. Olihan niitä nyt viime kaudellakin, mutta ei niiden kanssa tullut ihan samaa fiilistä kuin lauantaina Parolassa. Siellä on nyt rosterissa Mikko Alahäivälä, Markus Rautio ja Esa Nikkilä pitkien heittojen kanssa. Jussi-Pekka Penttinen ja Kasperi Ojala ovat jatkamassa niitä vaarallisimmille vesille.

Hyökkäys vaikutti kaikkein lupaavimmalta. Otto Drude on sellaisessa vireessä, etten edes muista koska olisi ollut. Mikko Alahäivälä parantaa koko ajan pelaamistaan ja jos tuohon nyt Kasperi nostetaan, niin onhan tuossa vaarallisuutta. Näkemäni perusteella myös Vesa Silvasti on edelleen käyttämisen arvoinen kortti. Katsotaan nyt miten super-Veskun peliaika tulee ensi kaudella muodostumaan.

Jallupulloveto käyttäjän Aripekka Rajoo (@hansassman) menee tänä vuonna niin, että kumpi tekee enemmän sarjamaaleja Mikko Alahäivälä (minun veikkaus) vai Kasperi Ojala (Ap:n veikkaus). Viime vuoden vedosta oma pullokaappini lihoi yhdellä pullolla, kun Vesa Silvasti oli täyttä rautaa Otso Lepomäen rinnalla.

Kausi alkaa ylihuomenna ja jos esitän itselleni kysymyksen, että millä fiiliksellä lähteä liikkeelle, niin en osaa ihan täysin vastata. Parolan turnaus osoitti, että ei siellä nyt ihan perustavanlaatuista hätää ole, kunhan kokoonpano saadaan pidettyä kunnossa ja jätkät käy peleissä. Oletuksena toki, että loukkaantumiset eivät lisäänny.

Siellä on paljon joukkueita vastassa, joiden tasosta on paha sanoa mitään. Luotan kuitenkin siihen, että vastustajan vaikeutuessa, niin samalla nousee Palloseuran suoritustaso. Se on monesti nähty, että vaikeimpia pelejä ovat nimenomaan ne, joissa täytyisi hallita itse sitä pelaamista, eikä vain mukautua vastustajaan ja iskeä siitä tarvittavissa kohdissa.

Suunnittelin kirjoittavani vielä pidemmin odotuksia ja veikkauksia kaudelle, mutta ehkä näillä tiedoilla niiden antaminen on turhaa. Odotan sitä, että pääsen itse näkemään Palloseuran ensimmäisen pelin tällä kaudella Nelosta. Tuo peli on näiden tietojen mukaan ottelu Jagsia vastaan kotipyhätössä, jossa kyllä odotellaan erään Jags-pelaajan perinnettä. Toivottavasti ei katkea.

Siihen asti joutuu olemaan kuulopuheiden, valheiden jaUrPSin Twitter-seurannan varassa. Eiköhän niillä nyt alkuun pääse. Pysytään kuitenkin aktiivisena niin täällä kuin Twitterissä, että miten tämä kausi lähtee liikkeelle. Ensimmäinen ottelu on jo hieman yllätyksellisen tuloksen kanssa takana. Nyt alkaa oikeasti se paras aika.

#17 Esa Nikkilä

Esa Nikkilän ura Palloseuran edustuksessa alkaa lähennellä jo kymmentä vuotta. 18-vuotiaana mukaan tullut Nikkilä liittyi joukkueeseen silloin, kun urjalalaiset viimeksi olivat Nelosessa, joten Esalla on näkökulmaa miten toiminta on vuosien saatossa muuttunut.

”Kyllähän se koukutti.”

Esan pelaajaura alkoi muistikuvien mukaan noin viiden vuoden ikäisenä. ”Virtasen Iiro oli käynyt jo aiemmin pelaamassa, mutta taisivat äidit sopia, että pojat menevät harjoituksiin.”, Esa muistelee alkuaikoja. Valmennustiimissä oli tuolloin hyvinkin tutut Saarisen veljekset.

1987 syntyneiden ikäluokka oli Urjalassa poikkeuksellisen menestyksekäs. Edustuksen nykyinen valmentaja Esko Ojala valmensi tuolloin Esan ikäluokkaa, jonka suurimmaksi saavutukseksi nousi piirinmestaruuspronssi. Vastustajien joukossa oli tuolloin kovia seuroja, mm. Ilves, TPV ja Haka.

”Kyllähän Esko sillä kaudella kun tulosta tuli, niin kielsi Ottoa (Drude) potkaisemasta sitä palloa. Juoksi maaliin asti.”

Esan ikäluokka koostui lahjakkaista pojista, joista edelleen edustuksen mukana ovat Otto Drude, Henri Ojala, Mikko Alahäivälä ja Juho Laine. ”Sitten 14-15-vuotiaana toiminta alkoi loppua, kun miehiä ei ollut isolle kentälle tarpeeksi.”, Esa kertoo. Sen jälkeen osa siirtyi Valkeakoskelle Hakaan, jossa Esakin pelasi kahden vuoden ajan.

Esa on pelannut uransa pääosin puolustavissa rooleissa. Menestysvuosilta tärkein oppi oli opetella pitkä läpisyöttö, jolla pystyi vapauttamaan Oton (Drude) maalintekoon. Isolla kentällä Esa kävi myös keskikentän keskellä ja viime vuosilta hänet voi muistaa useammastakin roolista edustusjoukkueessa. Pääpaino Esalla kuitenkin on puolustavissa rooleissa.

Valkeakosken vuosien jälkeen oli aika palata Urjalaan ja Nelosta pelaavan edustuksen riveihin. ”Se oli mielenkiintoinen porukka silloin. Oli todella kovia pelaajia, mutta sitten oli heikompiakin. Vähän kuin puulaakiporukka. Kanniston Aki toimi pelaajavalmentajana.”, kertoo Esa edustuksen alkuajastaan.

18-vuotiaan Esan esikuvaksi tuli nopeasti Jussi Kitinoja, joka opetti tulokkaalle Nelosessa tarvittavaa kovuutta. ”Noin minun ikäisenä nyt Kiti päätti, että haluaa korjata juoksuaan ja meni talveksi harjoittelemaan yleisurheilijoiden mukana lähtönopeutta ja juoksutyyliään.”, Esa tietää kertoa. Vastaava toiminta ei nykyään ole kovinkaan yleistä alasarjafutiksessa.

Kitin lisäksi Esa mainitsee esikuvikseen Jari Litmasen ja Emmanuel Petitin. Litti oli ilmiö, vaikka Ajax itsessään ei niin kiinnostanutkaan. Petit sen sijaan pysyi seurattavien pelaajien listalla aina Chelseaan asti.

”Sitä oli ennen kauden alkua, että nyt se on pakko tehdä.”

Esa muistaa ottaa esiin viime kauden nousun Neloseen, joka jäi harmittavan lähelle jo edelliskaudella. Ikimuistoisia hetkiä olivat tietenkin myös Ålandia Cup sekä Hesa Cup, mutta edustusuralta nousee myös toinen suuri hetki Esan mieleen.

FJK oli nousutaistelussa vahvasti mukana, kun UrPS taisteli sarjataulukon toisessa päässä. Uskomattoman taistelun jälkeen Palloseura voitto ottelun 3-2 ja FJK:n nousuhaaveet kariutuivat viimeisillä kierroksilla. Päätöskierroksella Kylmäkoskella pelannut Lammin Veto oli luvannut UrPSille saunakaljat FJK-voitosta. ”Oltiin pukuhuoneessa ja yhtäkkiä parkkipaikalta kuuluu huutoa ja laulua. ’Kiitos UrPSi!’. LaVe oli tullut lunastamaan lupauksensa saunakaljoista ja laulu jatkui vielä pitkään.”, Esa kertoo noista tapahtumista.

Esan tehtävä tuossa ottelussa oli vahtia Forssan tähtihyökkäjä Ivo Dankovia, mutta Dankov iski ottelussa maalin kahdeksan minuutin kohdalla. ”Jostain syystä siinä pelissä pääsin myös läpi. Tilanteesta olleesta videosta onkin Krannin Samin kanssa monta kertaa väitelty oliko se paitsio.”, Esa sanoo.

Ikimuistoisimmat vastustajat tulevat läheltä. FJK ja KylVe tulevat Esalla ensimmäisenä mieleen kysyttäessä mieluisimpia vastustajia. Viha-rakkaussuhteen lisäksi hän on nauttinut pelaamisesta hämeenlinnalaisen Jagsin kanssa. ”Jags on kova, mutta rehti joukkue. Siellä ei soiteta suuta turhaa.”, perustelee Esa valintaansa.

”Malli siihen, miten hommat pitää tehdä.”

Käännekohdaksi edustuksen toiminnassa Esa nimittää Esko Ojalan ja Petteri Soinisen mukaantulon. ”Ensinnäkin saatiin Aki (Kannisto) pelkästään pelaamaan.”, kertoo Esa syitä. Esko ja Petteri toivat mukanaan uskottavuutta ja ryhtiä toimintaan. Miehet täydentävät hyvin toisiaan, kun Esko kantaa päävastuun peluutuksesta ja Petteri kaikesta muusta. ”Petterin omasta pelaajaurasta oli niin lyhyt aika, että siinä oli selvä näkemys, miten hommat pitää hoitaa.”, jatkaa Esa syiden listaamista.

Esalla on kaudelle selkeä maalitavoite. ”Kolme maalia pitäisi tehdä. Yksi tehdään taidolla ja loput kaksi tulee tuurilla.”, hän tarkentaa. Tilastoja tutkittaessa Esa on 2008 vuodesta lähtien onnistunut jokaisella kaudella vähintään kerran maalinteossa. Parhaalla kaudella maaleja on tullut kolme, mutta eri asia on, tuliko noista yksi taidolla ja kaksi tuurilla.

Lukijakysymys: Kenen haluaisit nähdä pukevan Palloseuran pelipaidan ylleen?

”Kitinojan Jussi. Olen kuullut Kitin suusta, että lopettaa uransa UrPSissa. Nyt täytyy vaan kysyä enemmänkin niin päin, että koska meinaa lopettaa.”, Esa vastaa muista hieman poiketen.

#4 Kasperi Ojala

Junioriuransa Urjalassa pelannut Kasperi Ojala teki paluun Urjalaan viiden vuoden tauon jälkeen, kun hän oli yksi edustusjoukkueen tärkeimmistä lenkeistä matkalla Neloseen. 18 sarjamaalia iskenyt Kasperi olisi varmasti tehnyt enemmänkin maaleja, mutta pelitapamuutos siirsi miehen loppukaudesta kärjestä topparin tontille.

Kasperin peliura alkoi hyvinkin nuorena, kun hän kävi osallistumassa velipoikien, Henrin ja Ilarin, harjoituksiin. Omat harjoitukset Kasperi aloitti 5-vuotiaana ja siitä ura jatkui Urjalan juniorikoneistossa aina B-junioreihin asti. ”Urjalassa ei pitänyt enää tulla B-junnujoukkuetta, joten lähdettiin katsomaan paikkaa Valkeakoskelta. Kyllä sinne mukaan kyseltiin muitakin, mutta kaveria ei lopulta lähtenyt.”, hän muistelee tuota aikaa. Lopulta Urjalassa B-juniorijoukkue kasattiin vielä vuodeksi, mutta Kasperin jatko oli Valkeakosken Hakassa.

Hakan B- ja A-junioreissa Kasperi vietti neljä vuotta. ”Paluuta Urjalaan mietittiin jo A-junnujen puolella, mutta aina sieltä saatiin puhuttua jäämään Hakaan.”, hän kertoo.

”Koko ajan niin paskassa kunnossa.”

Kasperi ehti olemaan vuoden Hakan miehistössä Veikkausliigassa. Debyytti Veikkausliigassa oli ikimuistoinen. Vaihdosta kentälle tullut Kasperi otti 10 sekunnin jälkeen keltaisen kortin rikottuaan O’Brian Woodbinea. Lopulta saldoksi jäivät kuusi esiintymistä Veikkausliigassa vaihtopenkiltä, avauspaikkoja ei tullut. ”Ei olisi kyllä kuntokaan kestänyt aloittaa.”, Kasperi täsmentää.

Hakan junioriaikaan Kasperi tutustui Atte Lindbäckiin ja Janne Huttuseen, jotka liittyivät täksi kaudeksi Palloseuran edustusmiehistöön. ”Helkkarin mukavia kavereita on.”, hän tietää uusista miehistä kertoa.

Kasperin pelipaikat ovat uralla hieman kiertäneet. Ura alkoi hyökkääjänä, mutta Urjalassa paikka siirtyi myöhemmissä junioreissa keskikentälle. Hakassa taas pelipaikka nousi laitaan ja kärkeen, jossa hän pelasi myös palatessaan Urjalaan. Lopulta kuitenkin kesän edetessä UrPSin valmennusjohto halusi Kasperista tehot irti puolustajan roolissa, joten pelipaikka on vakiintumassa topparin paikalle.

”Koko ajan suu käy, niin hienoa voittaa sellainen joukkue.”

Kauden merkittävimmät voitot otettiin viime kaudella LeKin kustannuksella. Parhaiten mieleen oli Kasperilla juuri nämä pelit, kun viime kauden KylVe-kohtaamiset eivät säväyttäneet täysin. ”Sieltä huuteli valmennusjohto katsomoonkin takaisin.”, muistelee Kasperi ajoilta UrPSupporters-ryhmän mukana. Hakan ajoilta ikimuistoisimmaksi vastustajaksi nousi Ilves Tampereelta.

Lyhyen edustusuran huippuhetki osui tietenkin nousuun, mutta mieleen on jäänyt junioriajoilta Jani Hakalan vapaapotkumaali kaukaa. ”Se oli sellainen kusikaari sieltä. Mokke suunnilleen kaatui pois tieltä ja pallo pomppasi maalin kattoon.”, Kasperi kertoo.

Pikku Kasperin idolina oli brasilialainen Ronaldo. Siihen aikaan idolin rooliin riitti, että tekee maaleja ja on brassi. Myös serkkupoika ja UrPSin edustuksessa pelannut Jussi Kitinoja tulee Kasperilla mieleen lapsuuden idoleita muistellessa. Myöhemmin Kasperi arvosti Jari Litmasta, mutta hänen omaa pelaamistaan vastasi toinen maajoukkuekärki, Shefki Kuqi. Siinä vaiheessa, kun Kasperille tuli aiheelliseksi hankkia lisää kovuutta ja röyhkeyttä omaan pelaamiseen, nousi Shefki vielä suurempaan suosioon.

Lukijakysymys: Kenen haluaisit nähdä pukevan Palloseuran pelipaidan ylleen?

”Juho (Tolvanen) ehti jo sanoakin, mutta sama vastaus piti antaa. Eli Arttu Partanen.”, vastaa Kasperi myös.

Arttua toivotaan punamustiin siis toistamiseen näiden haastattelujen merkeissä. Kasperin rooli muuttui viime kaudella puolustuksen, keskikentän ja hyökkäyksen välillä tarpeelliseksi katsomalla tavalla. Valmentajana toimiva Esko isä saattaa harjoituspeleissä kuunnella poikiaan peluutukseen liittyvissä asioissa. ”Henrin kanssa sitten enemmän tappelevat näistä.”, Kasperi kertoo.

#26 Juho Tolvanen

Juho Tolvanen tuli tutuksi urjalalaiselle futisyleisölle keväällä 2011 liittyessään UrPSin riveihin. Kolmatta kauttaan Palloseuran riveissä aloittava keskikenttämies liittyi joukkueeseen mukaan koulukaverinsa Esa Nikkilän suosittelemana. Kertaalleen loppunut peliura sai Urjalassa uuden alun.

”Sieltä äidinmaidosta kato nääs.”

Nuoren Tolvasen peliura alkoi parin vuoden iässä Lahdessa, kun kaikkien serkkujen pelatessa jalkapalloa. Kuuden vuoden ikäisenä Juho liittyi Lahden Reippaan jalkapallokoulun kautta edustusjoukkueeseen mukaan. ”Reippaassa kaikki pääsi pelaamaan. Siellä ei rankattu pelaajia sinne ja tonne paremmuuden mukaan.”, Juho kertoo.

Pelipaikka on pysynyt uran aikana pääosin keskikentän keskustassa. Lähes jokainen pelipaikka on peliuralla tullut tutuksi, mutta suurimman osan aikaa Juho on viettänyt keskikentällä ja kymppipaikalla. ”Topparin roolissa meni myös muutama vuosi.”, hän täsmentää.

Jalkapalloura Reippaassa kesti noin 19 vuoden ikään asti. Parin pahan loukkaantumisen putki vei miehenalusta pelihalut, kun yhden loukkaantumisen parantuminen johti vain toiseen. Kipinä kuningas jalkapalloon haihtui hetkellisesti, muttei onneksi kokonaan.

”Ei todellakaan kiinnosta yhtään ikinä.”

Tampereen kouluajoilla Juho tutustui Esaan ja myöhemmin kävi ilmi Esan pelaavan Urjalassa jalkapalloa paikallisen Palloseuran riveissä. Juho oli ehtinyt käydä Tampereella toisen porukan mukana treenaamassa, mutta tuo paikka ei säväyttänyt. ”Se oli vähän perseestä se meininki.”, täräyttää Juho suoraan.

Siirtyminen UrPSiin sujui lopulta kivuttomasti. Juho tiesi jo harjoituskaudella liittyessään joukkueen mukaan, että tekeminen on kohdallaan. Pelaaminen oli totista, muttei liian totista.

”Tosi siistiä. UrPSilla selkeä valmentaja ja joukkueenjohtaja.”

Urjalassa pelaamiseen vaikuttivat tietenkin hyvät puitteet. Tampereella käydyssä porukassa pelaajat ”valmensivat” toisiaan, mutta Urjalassa valmennusjohdon roolitus oli selkeä. Oli valmentaja ja joukkueenjohtaja. Meininki oli huomattavasti ammattimaisempaa, kun varusteet, huolto ja pelisuunnitelma löytyivät.

Hän vakuuttui myös pelitovereista. ”Kopissa oli hyvä meininki, eikä mitään kyräilyä. Vaikken tuntenut alkuun kuin Esan, niin nopeasti tutustui muihin.”, kertoo Juho ensifiiliksistään Palloseuran kopista.

”Läpihuutojuttu. Kuvasti hyvin kautta.”

UrPS-uransa hienoimmaksi hetkeksi Juho nimeää tietenkin nousun Neloseen. Kauden viimeinen peli kun kuvasti hyvin mennyttä kesää UrPSin voittaessa murskalukemin 12-0 tamperelaisen FC Polla/2:n. ”Myös Regions’ Cupin reissu Toejoelle oli hieno kokemus.”, hän jatkaa.

Viha-rakkaussuhteet kuuluvat jalkapalloon. Palloseuran ja naapuri KylVen väliset kiihkeät kohtaamiset olivat jääneet mieleen, mutta Lahden Kuusysi on Juhon ykkösvastustaja. Pelejä haipattiin hyvissä ajoin etukäteen ja vastustajat olivat pääosin tuttuja kavereita. Naapurissa asunut Kuusysin kakkoskoutsi yritti usein värvätä Juhoa naapurileiriin, mutta turhaan.

”En mä huolinutkaan, kun se oli Jari Litmanen.”

Nuori Juho Tolvanen vietti kesänsä Lahden Reippaan jalkapalloleirillä ja tapana oli, että seuralegenda Jari Litmanen kävi leirillä vierailemassa. TV-kameroiden kuvatessa Jaria etsi hän itselleen sopivaa hattua haastattelua varten. Nuori Juho pääsi idolinsa kanssa kohtaamiseen, kun Juhon FC Reipas -verkkolippis päätyi komistamaan Jarin päätä haastattelussa. Kuningas oli luvannut, että palauttaa lakin haastattelun jälkeen, joten ei ole syytä huoleen. Missään vaiheessa näin ei ollutkaan.

Juho nimeää Jari Litmasen suurimmaksi innoittajakseen. Kotoa löytyi Jari Litmanen -lakanat ja omaan pelaamiseen kymppipaikalla sai paljon apuja Litin seuraamisesta.

Lukijakysymys: Kenen haluaisit nähdä pukevan Palloseuran pelipaidan ylleen?

”Se savolainen sieltä Tampereelta voisi aktivoitua. Jos tässä blogin välityksellä voi terveisiä lähettää, niin (Arttu) Partanen voisi tulla takaisin pelaamaan. Potentiaalia löytyy.”, kertoo Tolvanen vanhasta koulu- ja pelikaveristaan.

Terveiset on välitetty perille. Urjalalainen futisyleisö saa olla onnekas nähdessään tämän miehen esityksiä tulevanakin kesänä. ”Mitään nousulupauksia ei tehdä, mutta yritetään parhaan mukaan ehtiä täältä Helsingistä käymään peleissä.”, hän kertoo lopuksi.