Kausi on ihan ovella. Perjantaina Palloseura matkaa
Sastamalaan ja omaksi suureksi harmiksi ei pääse paikalle. Eipä pääse kyllä
sunnuntainakaan, eikä kyllä seuraavana perjantaina. On tässä nyt kuitenkin
tullut nähtyä Regions’ Cupin avausmälväys ja Parolan turnaus. Niiltä pohjin
lähdetään pohjustamaan kauden alkua. Pohjustukseksi voi lukea raportin HirPy-pelistä sekä raportin Parolan turnauksesta. Ennakko sarja-avaukseen ei
ole mielestäni mikään erikoinen suoritus.
Ensimmäisenä järjestyslistalla on Regions’ Cup, joka monella
osapuulla lähenteli farssia. Kaikki kunnia HirPylle, joka rajuissa olosuhteissa
haastoi kaksi sarjatasoa ylempänä olevan Palloseuran hienosti. Mietin pelin
jälkeen, että oliko siinä vähän ”takki auki” -fiilistä ilmassa, mutta eipä
oikeasti tainnut olla. Kävin ennen peliä kopissa ja jotenkin siellä puuttui se
tekemisen meininki heti alussa. Olihan se nyt maanantai, olihan siellä nyt
kylmä, olihan siellä vähän vesisadetta ilmassa, mutta olihan tuossa nyt heikko
heikkoja selityksiä.
Mitä siellä oikein tapahtui? UrPS hallitsi avausjaksoa lähes
mielin määrin. Jos Henri Ojala olisi ollut pelipäällä ja tehnyt edes yhdestä
viidesosasta paikoistaan, niin ei puhuttaisi mistään uusinnasta, vaan toisesta
kierroksesta. On turha kuitenkaan osoittaa sormea kapteenia kohtaan, koko
joukkue alisuoritti. Jotenkin vaan Henri oli sen ruumiillistuma, kun mistään ei
onnistunut.
90 minuutin jälkeen paleleminen ja paska keli ei riittänyt.
2-2 tilanteessa mentiin jatkoajalle ja kukaan ei ollut viitsinyt
tietää/selvittää, että kentän valot sammuvat klo 22. Onko syyllinen sitten
kotijoukkue, tuomari vai Tampereen kaupunki, mutta kyllä siinä vaiheessa oli
johnholmestason penis otsassa. HirPy oli selvästi hieman väsynyt jatkoajalla,
joten ehkä tuo keskeytys suosi hirsiläläisiä. Jos taas olisi menty pilkuille,
niin HirPy olisi toisella kierroksella.
Ratkaisu Regions’ Cupille oli uusinta, joka on tulevana
sunnuntaina. 15 minuutin jatkoajan ja mahdollisten rankkareiden vetäminen olisi
ollut vitsi. Etenkin, kun tällä sarjatasolla ei ole mitään takeita, että saisi
saman joukkueen uudestaan liikkeelle. Tuon murheellisen HirPy-pelin kruunasi
vielä Janne Ahtosaaren (6 viikkoa) ja Atte Lindbäckin (2-3 viikkoa)
loukkaantumiset. Arttu Reunanen olikin jo aiemmin sivussa. On turha edes
aloittaa, että miksi siellä oli vain kolme vaihtomiestä mukana, eikä apuja
kakkosjoukkueesta käytetty enempää.
No, Regions’ Cupissa tuli uusi mahdollisuus, joten sitä
perseilyä ei ole tarpeellista käsitellä enempää.
Parolassa nähtiin korjausliikkeitä monesta suunnasta.
Kakkosjoukkueesta oli vaihtoapua neljän ukon verran ja kokoonpanoa
hienosäädettiin. Kasperi Ojala nostettiin kärkeen Mikko Alahäivälän kanssa.
Tässä pitäisi olla se ratkaisu, jolla hyökkäyspään ongelmia ratkotaan. Kasperin
pelaamista katsoessa näkee eron ”hyökkääjän” ja hyökkääjän välillä. Ymmärrän,
että Kasperi on hyödyllinen apu myös puolustuksessa, mutta aina kun tilanne
sallii, niin kyllähän tämä kaveri on saatava ylös.
Parolan turnauksessa usko tähän kaikkeen tekemiseen palasi
omalle tasolleen. Parolassa haastava tuuli vei ehkä sen viimeisen puristuksen
hommasta. Välillä se tuuli tuntui ihan järjettömältä, mutta oli se kuitenkin
sama koko päivän ja kaikille joukkueille.
Hienoa huomata, että pitkät rajaheitot ovat tehneet paluun
vaarallisten tilanteiden listalle. Olihan niitä nyt viime kaudellakin, mutta ei
niiden kanssa tullut ihan samaa fiilistä kuin lauantaina Parolassa. Siellä on
nyt rosterissa Mikko Alahäivälä, Markus Rautio ja Esa Nikkilä pitkien heittojen
kanssa. Jussi-Pekka Penttinen ja Kasperi Ojala ovat jatkamassa niitä
vaarallisimmille vesille.
Hyökkäys vaikutti kaikkein lupaavimmalta. Otto Drude on
sellaisessa vireessä, etten edes muista koska olisi ollut. Mikko Alahäivälä
parantaa koko ajan pelaamistaan ja jos tuohon nyt Kasperi nostetaan, niin onhan
tuossa vaarallisuutta. Näkemäni perusteella myös Vesa Silvasti on edelleen
käyttämisen arvoinen kortti. Katsotaan nyt miten super-Veskun peliaika tulee
ensi kaudella muodostumaan.
Jallupulloveto käyttäjän Aripekka Rajoo (@hansassman) menee
tänä vuonna niin, että kumpi tekee enemmän sarjamaaleja Mikko Alahäivälä (minun
veikkaus) vai Kasperi Ojala (Ap:n veikkaus). Viime vuoden vedosta oma pullokaappini
lihoi yhdellä pullolla, kun Vesa Silvasti oli täyttä rautaa Otso Lepomäen
rinnalla.
Kausi alkaa ylihuomenna ja jos esitän itselleni kysymyksen,
että millä fiiliksellä lähteä liikkeelle, niin en osaa ihan täysin vastata.
Parolan turnaus osoitti, että ei siellä nyt ihan perustavanlaatuista hätää ole,
kunhan kokoonpano saadaan pidettyä kunnossa ja jätkät käy peleissä. Oletuksena
toki, että loukkaantumiset eivät lisäänny.
Siellä on paljon joukkueita vastassa, joiden tasosta on paha
sanoa mitään. Luotan kuitenkin siihen, että vastustajan vaikeutuessa, niin
samalla nousee Palloseuran suoritustaso. Se on monesti nähty, että vaikeimpia
pelejä ovat nimenomaan ne, joissa täytyisi hallita itse sitä pelaamista, eikä
vain mukautua vastustajaan ja iskeä siitä tarvittavissa kohdissa.
Suunnittelin kirjoittavani vielä pidemmin odotuksia ja
veikkauksia kaudelle, mutta ehkä näillä tiedoilla niiden antaminen on turhaa.
Odotan sitä, että pääsen itse näkemään Palloseuran ensimmäisen pelin tällä
kaudella Nelosta. Tuo peli on näiden tietojen mukaan ottelu Jagsia vastaan
kotipyhätössä, jossa kyllä odotellaan erään Jags-pelaajan perinnettä.
Toivottavasti ei katkea.
Siihen asti joutuu olemaan kuulopuheiden, valheiden jaUrPSin Twitter-seurannan varassa. Eiköhän niillä nyt alkuun pääse. Pysytään
kuitenkin aktiivisena niin täällä kuin Twitterissä, että miten tämä kausi
lähtee liikkeelle. Ensimmäinen ottelu on jo hieman yllätyksellisen tuloksen
kanssa takana. Nyt alkaa oikeasti se paras aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti