UrPS 2013 – Ensimmäinen kausi Nelosessa positiivisesti läpi

Urjalan Palloseuran kausi Tampereen Nelosessa päättyi reilu viikko sitten, kun LeKi-futiksen kanssa pisteet tasattiin Hakkarin kentällä 0-0 numeroin. Ensimmäinen kausi Nelosessa päättyi neljänteen sijoitukseen tasaisessa sarjassa, joka kärjen takana pysyi jännittävänä aina viimeiselle kierrokselle asti. Neljäs sijoitus on ehdottomasti positiivinen yllätys, joskin puolivälissä kautta joukkue alustavasti sopikin, että puolivälin kolmas sija olisi säilytetty loppuun asti.

Pre-season jälleen hyvällä hengellä

Kesän 2012 tapaan harjoituskausi eteni hyvällä fiiliksellä. Tappioton harjoituskausi sisälsi hyvin perinteisiä tapahtumia. Kausi alkoi jälleen ParVin vieraana Pullerin hallissa ja jälleen kerran peli päättyi tasatulokseen. Tämän harjoituskauden uutuus oli harjoituspeli FJK:ta vastaan. Tuolloin vielä Ivo Dankovilla vahvistettu FJK hävisi pelin lopulta 1-2 lukemin, joten UrPS jatkoi vahvassa myötätuulessa.

Palloseura haki ensimmäistä Wanha Apteekki-turnauksen voittoa kauden alla Parolasta. Tällä kertaa urjalalaiset olivat jo lähellä. HJS-A ja LaVe kaatuivat matkalla finaaliin, mutta LeKi-futis oli loppuottelussa etevämpi rangaistuspotkukilpailussa. Onneksi kaudella mitään ei ratkaistu pilkuilta, sillä UrPS tuntuu olevan niissä aivan jäässä. Aivan kuten Vitosen piirinmestaruusfinaalissa viime syksynä SW:tä vastaan.

Harjoituskausi antoi jälleen hyvät lähtökohdat kautta ajatellen. Toki oli tiedossa, että vastus viime kesästä kovenee huomattavasti, mutta ei sitä missään vaiheessa lähdetty pelkäämään tai epäilemään omia mahdollisuuksia.

Vahvistukset pöytään ja kohti uutta kautta

Kevät oli urjalalaisen jalkapallon ystäville mielenkiintoista aikaa. Sarjatason vaihtuminen tarkoitti myös vahvistusten hankkimista, vaikka runko pysyi pääosin kasassa. UrPS-kannattajat saivatkin kuiskuttelun aihetta, kun joukkueeseen liittyi suhteellisen nopealla aikataululla neljä nimeä. Mikko Alahäivälä, Janne Huttunen, Atte Lindbäck ja Juho Laine toivat materiaaliin kaivattua laajuutta ja lisää taistelua pelipaikoista. Loppukaudesta vielä Jussi Kitinoja toi lisää laajuutta puolustusosastolle, josta Janne Huttunen putosi loukkaantumisen takia pois.

Juho Laine saapui vahvistamaan maalivahtiosastoa ja vaikka kokoonpanossa oli kolmekin maalivahtia, niin keskiviikkoinen FJK-kotipeli loppukaudesta meni niin, että Kasperi Ojala joutui maalinsuulle. Kertoo hyvin siitä, että sarjataso on vielä sellainen, että yllätyksiin olisi varauduttava todenteolla.

Vahvistusten myötä paletti joukkueen pelitavasta ja siihen sopivista miehistä alkoi muodostua. Kaikkien miesten ollessa ehjänä näytti jopa, että keskikentän keskustaan ja kärkeen oli ylitarjontaa, mutta todellisuudessa näin ei missään vaiheessa ollut. Riittävästi vaihtomiehiä oli pääosa kaudesta, mutta muutaman kerran penkki jäi jopa kapeaksi.

Lopulta kuitenkin näytti siltä, että vahvistusten osuus oli aivan riittävä, eikä viime kaudelta tuttu erinomainen joukkuehenki rikkoontunut uusien pelaajien osalta. Jokainen vahvistus oli todella vahvistus ja heidän kaikkien peliaika oli perusteltavissa. Eivät kaikki mitään automaattisia aloittajia olleet tai sellaisia, joita ilman ei olisi missään nimessä pärjätty, mutta jokainen kyllä vahvisti kokoonpanoa kentällä ollessaan. Niiden puolesta tilanne oli oikein hyvä.

Regions’ Cupista lähtökohdat peleille

UrPS osallistui jo toistamiseen Suomen Regions’ Cupiin. Viime vuonna vastaava cup päättyi kolmannelle kierrokselle, kun Kolmosessa pelannut Toejoen Veikot oli lopulta kotikentällään parempi. Tämän vuoden osalta matka oli suunnilleen samanlainen.

Avauskierroksen farssimainen kohtaaminen Kutosessa pelaavaa HirPyä vastaan päättyi ensin 2-2 tasatulokseen valojen sammuttua kentältä. Myöhemmin pelattu uusinta päättyi sitten 1-8 voittoon. Yllättävän uusinnan jälkeen toinen kierros tuli todella nopeasti ja helatorstaiaamupäivällä pelattu peli Ikurin Virettä vastaan vedettiin läpi suunnilleen sillä miehistöllä, joka paikalle vaan saatiin. 0-5 voitosta ei kuitenkaan jäänyt epäselvyyksiä ja kolmannella kierroksella taso koveni huolella.

Kolmosessa pelaava Tervakosken Pato arvottiin Urjalaan kolmannella kierroksella. Luvassa oli siis hyvä mahdollisuus haastaa sarjaporrasta ylempänä oleva joukkue omalla kotikentällä. Tiukka peliohjelma pakotti tämänkin pelin arkipeliksi ja suhteellisen kovaan peliputkeen. Pato voitti lopulta 1-2 numeroin jatkoajan jälkeen, mutta jälleen Palloseuran esitys oli hyvä. Ensi kaudeksi tavoitteena on pakko olla vähintään neljäs kierros. Toki paljon riippuu arpaonnesta, mutta nyt UrPS oli jo niin lähellä.

Unelma-alku kauteen

Kausi alkoi UrPSin kohdalta upealla tavalla. Kahden ensimmäisen pelin osalta kummallakin kerralla vieraissa pelannut Palloseura oli selkä seinää vasten tappiolla vieraskentällä, mutta nousi loppuhetkien voittomaalilla voittoon. Sastamalassa Mikko Alahäivälä ratkaisi 83. peliminuutilla ja Tampereella Vesa Silvasti 86. peliminuutilla. Henkinen vahvuus näkyi heti kauden alussa.

Kauden kotiavauksessa Jags kaatui hieman numerollisesti helpommin, kun 5-2 voitto piti Palloseuran saldon kolmen pelin jälkeen puhtaana. Sarjataulukossa UrPS heilui kärjessä, mutta tilannetta hieman sotkivat eri pelimäärät, jolloin kärkipaikka saattoi vaihtua, kun kavereilla oli enemmän pelejä alla.

Kauden alun loistavat otteet saivat urjalalaisen jalkapalloyleisön varmasti toiveikkaaksi, mutta henkseleiden paukutteluun se ei nähdäkseni johtanut. Hankalasta alkuasetelmasta yhdeksän pistettä oli varmasti yli jokaisen tavoitteen ja odotuksen.

Kylmä suihku

Todellinen herätys sarjatasolle tuli neljännellä pelikierroksella, kun UrPS matkusti KaVon vieraaksi. Nousuun kautensa päättänyt KaVo oli tyly vieras urjalalaisille ja 7-1 kotivoitto palautti Palloseuran maanpinnalle. Toki yksittäinen tappio ei pitkässä juoksussa merkitse kovinkaan paljoa, mutta tappio pysäytti hetkeksi ja varmasti kaikki optimistisimmat kaverit heräsivät takaisin todellisuuteen.

KaVolle kärsittyä tappiota seurasi vielä toinenkin tappio, kun kaksi päivää tappiollisen Regions’ Cup-ottelun Patoa vastaan jälkeen TP-49 kävi ryöstämässä pisteet Urjalasta 2-3 numeroin. Tämä peli on ehkä jättänyt itselleni eniten jossiteltavaa tämän kauden osalta. UrPS näytti selvästi väsyneeltä ja tätä vierailijat hyödynsivät ankarasti. Tasaisessa sarjassa Palloseura pysyi kuitenkin tappioista huolimatta kärkitaistelussa mukana. Viisi ottelua ja kaksi tappiota kuulosti kuitenkin ihan realistiselta avaukselta nousijajoukkueelle.

Voittoputki ja tappioputki

Kolmen ottelun voittoputki kauden alussa toistui muutaman heikomman pelin jälkeen. Kahta tappiota seurasi vielä tasapeli NePaa vastaan, mutta sen jälkeen Palloseura taas kokosi rivinsä ja uusi kolmen ottelun voittoputki syntyi. FC Teivo, FJK ja ParVi kaatuivat matkalla ennen seuraavaa kylmää suihkua, jonka tarjosi sarjakakkonen VaKP. 5-1 kotivoitto ei jättänyt kovinkaan paljoa jossiteltavaa urjalalaisille.

Kyseiset putket menivät kuitenkin kauden pisimpien joukkoon. UrPS kykeni kaudella kahdesti kolmeen peräkkäiseen voittoon ja pisin tappioputki oli vain kahden ottelun mittainen. Pisin voitoton putki sitten kolme ottelua, joten valmennusjohto on onnistunut loistavasti unohtamaan tappiolliset pelit ja siirtämään keskittymisen eteenpäin. Tietenkin hieman sääli, ettei pidempiä voittoputkia enää tullut, mutta nuo kaksi putkea pitivät UrPSin kärkitaistelussa mukana ja erossa pudotusviivasta.

UrPS mukana kärkitaistelussa

UrPS oli käytännössä koko kauden mukana kärkitaistelussa. KaVo meni menojaan jo hyvissä ajoin ja vain hieman heikompi syyskuu piti tilannetta edes näennäisesti mielenkiintoisena. UrPSin ehkä realistisimpana tavoitteena oli sarjan kakkospaikka, johon mahdollisuudet oli olemassa oikeastaan loppuun asti. Kakkospaikan viimeiset teoreettiset mahdollisuudet tuhriintuivat siihen, ettei UrPS onnistunut toiseksi viimeisellä kierroksella voittamaan VaKPia kotikentällä. Siihen asti olivat mahdollisuudet vaikka mihin. VaKPille kärsitty kotitappio, jossa Jussi Rajala viimeisteli viime hetkien voittomaalin, oli varmasti kauden kovin kolaus. En muista niin paljoa pettyneitä naamoja UrPSupporters-riveissä hetkeen.

Ehkä todellisuudessa ykkös- ja kakkospaikka karkasivat jo hyvissä ajoin. Ei teoreettisesti, mutta realistisessa mielessä. Kolmospaikka oli koko ajan ihan haarukassa. Harmillisesti päätöskierroksella PP-70 meni ohi maalisuhteella. Päätösottelusta olisi lopulta riittänyt mikä tahansa voitto, kun NePa hävisi oman ottelunsa FC Teivolle.

Kärkitaistelussa tuli kuitenkin usein maalailtua omalta kohdalta paljon parempia näkymiä, mitä ehkä todellisuudessa edes haettiin. Koska teoreettiset mahdollisuudet olivat melkein koko ajan vaikka mihin, niin kyllä niitä tuli ylläpidettyä. Itse olisin varmaan hieman hihitellyt, jos joku olisi väittänyt UrPSin sijoittuvan avauskaudella Nelosessa neljänneksi ja taistelisi kärkipaikoista loppuun asti. Kyllä tämä tietyllä tavalla pääsi yllättämään.

Nousijoiden aatelia

Realistisinta kaikessa vertailussa on tehdä se toisiin nousijajoukkueisiin. Silloin tilanne on kaikilla suunnilleen sama. Viime vuoden Vitosesta Neloseen nousi poikkeuksellisesti neljä joukkuetta. Näistä Nelosessa pelaa edelleen ensi kaudella UrPSin lisäksi vain LeKi-futis, joka varmisti oman paikkansa vasta viimeisten kierrosten aikana.

Hyvän kevätkauden pelannut SW romahti täysin syyskaudella ja FC Teivo konttasi käytännössä koko kauden. UrPSin keskinäisissä peleissä muita nousijoita vastaan ainoastaan päätöskierroksella Palloseura ei ollut voitokas. Tasapeliin päättynyt peli oli ainoa kauneusvirhe muiden nousijajoukkueiden rinnalla. UrPSin 39 pisteestä 16 tuli muilta nousijajoukkueilta.

Lähtökohtaisesti en tietenkään tiedä miten muut nousijajoukkueet vahvistuivat, mutta asia on pakko nähdä niin, että Urjalassa nousuun tiedetyt vaatimukset olivat varmasti parhaalla tasolla ja työtä tehtiin selkeän päämäärän eteen.

Epätasainen syksy

Palloseuran kohtaloksi koitui lopulta erittäin epätasainen syksy. Syyskaudella Palloseura ei kyennyt kahteen peräkkäiseen voittoon, mutta toisaalta missään vaiheessa ei tullut kahta peräkkäistä tappiota. Vuoristoratamainen syksy poisti suurimmat nousupuheet, mutta todellisuuden nimissä kaikki nousupuheet taisivat olla ihan läppää tai maltillista liioittelua. Kolmospaikan karkaaminen johtanee tiensä kyllä tähän epätasaisuuteen.

Syitä tähän epätasaisuuteen voidaan etsiä ainakin kokoonpanon elämisestä. Puolustuslinja kärsi loukkaantumisista, kun sekä Janne Huttunen että Markus Rautio olivat poissa kokoonpanosta loppukaudesta. Jussi Kitinoja paikkasi erinomaisesti, mutta kun hän Esa Nikkilä ja Jussi-Pekka Penttinen eivät ihan jokaiseen peliin ehtineet, niin varamiehisyyttä tarvittiin.

Kaikki taisi konkretisoitua parhaiten tai pahiten ottelussa VaKPia vastaan, kun puolustuslinjassa olivat nimet Arttu Reunanen-Kasperi Ojala-Markus Suominen-Harri Helenius. Kaksi puolustajaa, joista toinen oli tuossa vaiheessa kakkosjoukkueen mies. Kasperi nyt on pelannut topparinakin, mutta ei se hänelle ihan luonnollinen paikka ole. Arttu oli aika uudessa paikassa laitapakkina, mutta suoriutui kokokuvassa ihan kelvollisesti.

Toinen tekijä, joka nousee esiin syksyn epätasaisuutta miettiessä, on harjoitusinnon katoaminen. Kesällä yhteistreenit kakkosjoukkueen kanssa keräsivät joka kerta vähintään 15 innokasta kaveria, mutta hyvissä ajoin kauden loppua tuo into loppui ja sama epätasaisuus näkyi myös kakkosjoukkueen otteissa. Kyllähän 1-2 kertaa viikossa treenaaminen ja sen lopettaminen aiheuttavat niin, että ehdottomasti se vaikuttaa pelisuoritukseen. Kyllä siinä varmuus kärsii.

Kun syksy tulee, niin alkaa opiskelut ja muut menot, joten ei se nyt mitenkään tavatonta ole. Kiinnostuksen ylläpito loppuun asti onkin valmennusjohdon haaste tulevaa ajatellen. Tosin näin on tainnut mennä jo vuosien ajan, joten ehkä tämän vaan kuuluu mennä näin.

Erikoistilannepelaamisen varassa?

UrPS sai jonkin verran kritisointia alan foorumeilla vahvasta erikoistilannepelaamisesta. Lähinnä siis siitä, että joukkue olisi ollut täysin niiden varassa. Heti alkuun on todettava, että Mikko Alahäivälän saapuminen joukkueeseen nosti rajaheittojen vaarallisuuden potenssiin kymmenen. Alahäivälän kovat heitot tavoittivat monta kertaa kauden mittaan Jussi-Pekka Penttisen ja Kasperi Ojalan päät ja suurimman osan syntyneistä maaleista teki tämä kaksikko. Henri Ojala sitten teki hyvää tukea oikea-aikaisilla nousuilla noihin tilanteisiin ja hänellekin muutamat maalit menivät.

Ei tämä kuitenkaan mitään uutta UrPSia ole. Viime kaudella Markus Rautio linkosi noita pitkiä heittoja ja sitä aiemmin Esa Nikkilä on toiminut kovana heittokoneena. En nyt osaa ihan tarkalleen sanoa miksi tällä kaudella tuo onnistui niin erinomaisesti ja että onko Alahäivälä vielä kovemman luokan viskoja kuin aiemmat miehet. Penttisen pää on kuitenkin ollut pitkien rajaheittojen kohde jo niin kauan kuin jaksan muistaa. Nelosessa tämä nyt vaan yllätti täysin pelistä toiseen.

Muuten erikoistilannepelaamisesta ei jäänyt kovin erikoinen fiilis. Kulmat olivat mitä olivat, aina välillä niistä tulee maaleja, mutta niistä ei jäänyt järin vaarallinen kuva. Tosin kun kentällä oli K. Ojala, Penttinen, Alahäivälä ja Lindbäck, niin olihan siellä maalilla ainakin kokoa. Harmillisen vähän saatiin ihan koko nelikon pelistä nauttia. Mututuntumalla kulmat saattoivat olla hieman vaarallisempia kuin muutamana aiempana kesänä.

Suorat vaparit nyt ainakin jäivät hyvin laiskoiksi. Ainakin loppukaudesta. Voi olla, että nuo loppukauden surkeat, muuriin jääneet, yritykset vähän masentavat koko kauden kuvaa, mutta kyllä itselläni ainakin on fiilis, että H. Ojala on ollut vaarallisempi noissa vapareissa ennen. Tai sitten sarjatason myötä tämä puoli ei vaan ollut niin helppoa kuin aiemmin. Suorissa vapareissa hyvistä paikoista on ainakin parantamisen varaa tulevien kausien osalta. Yrittäisin näissä hieman monipuolisemmin muita vaihtoehtoja myös.

Vaatimustaso nousee

Kausi on vasta ohi, mutta on aika suunnata katseet jo tulevaan kesään. Kolmoseen noussut KaVo ja Vitoseen pudonneet SW, ParVi, Jags ja FC Teivo vaihtuvat ensi kesänä Ylöjärven Ryhtiin ja Tervakosken Patoon, jotka putoavat Kolmosesta Neloseen. Vitosesta Neloseen nousevat Ilves/2, TamU-K sekä FC Melody. On siis helppo sanoa jo nyt, että vaatimustaso nousee ensi kesänä aivan huimasti. Tuskin on väärin väittää, että luvassa on kaikkien aikojen Nelonen.

Vaatimustaso nousee muutenkin kuin joukkueiden mukaan. UrPS ei enää ensi kaudella ole nousijajoukkue. Palloseura ei voi piiloutua sen taakse, että maksellaan uuden sarjatason oppirahoja. Nyt on otettava isännän otteet. Kolmosesta tulleet joukkueet ovat luonnollisesti ennakkosuosikkeja, jos mietitään asetelmaa UrPSia vastaan. Vitosesta tulleet ovat aina haastajan asemassa. Tulee olemaan pelejä, joihin lähdetään siitä asetelmasta, että Palloseura on paperilla ennakkosuosikki. Se on asetelma, jota ei Urjalassa ole kunnon mittakaavassa nähty hetkeen.

Uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie varmasti taas oman aikansa. Tulevalle kesälle on varmasti vielä tuhat ja yksi kysymysmerkkiä. En osaa vielä sanoa yhtään missä mallissa joukkueen rakentaminen on. Toiveeni tietenkin on, että runko pysyy ainakin pääosin samana. Tiedän jo tässä vaiheessa, että ainakin maalivahtiosastolle ja puolustuslinjaan on tarvetta vahvistuksille, mutta tarkkaa määrää ja laatua ei voi tietää ennen kuin näkee kenen pelit jatkuvat Urjalassa ensi kesänä. Tässä vaiheessa ei vielä ole ylipäätään aiheellista näitä tietää, mutta kyllä se kevät sieltä tulee ja eiköhän päätösristeilyllä jo uusia sopimuksia yritetä valmistella tohinalla.

Ensimmäinen kausi Nelosessa jätti oikein positiivisen kuvan. Mahdollisuuksia on ja ehdottomasti tällä hetkellä Palloseuran todellinen taso on Nelosessa. Ensi kesänä nähdään miten tilanne ja voimasuhteet ovat muuttuneet. Avauskauden merkki on kuitenkin vahva plussa. En osannut ainakaan itse ennakoida, että tämä olisi näin hyvin mennyt ja että kolmossijan vaihtuminen nelossijaan jopa aavistuksen harmitti.

Kuten joku ehkä tämän pitkän tekstin aikana huomio, niin tässä ei paneuduttu pelaajamateriaaliin sen erikoisemmin. Jatkokirjoituksena on luvassa erittäin epävirallista palkintojen jakoa ja analysointia materiaalin suhteen hieman tarkemmin. Siihen tosin en uskalla vielä asettaa ihan tarkkaa päivämäärää.