Silmätikkuna

Urjalan Sanomat 25/07/2013 (Numero 30) tarjosi asiaa urjalalaisesta kannustuskulttuurista. Ei ehkä ihan siinä valossa ja yhteydessä mitä olisi joskus toivonut. ”Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta” sanotaan, mutta olisi tämä juttu voinut jäädä tekemättäkin.

Laitan tuon jutun alle, jotta jutusta tietämättömät pääsevät aiheesta kiinni. Pähkinänkuoressa siis yhtäkkiä keksittiin urheilukentän järjestyssäännöt, joita täytyy noudattaa. Sehän on täysin selvää, että sääntöjä pitää noudattaa, mutta tapa millä asia tuli nyt ilmi viiden vuoden kannattamisen jälkeen, on aiheuttanut UrPSupportersin riveissä runsaasti ihmetystä. Eikä ihmettely pelkästään ole jäänyt kannattajaryhmittymän sisälle.

Päihteet nousevat tasaisin väliajoin suureksi puheenaiheeksi. Tällä kertaa Urjalan Sanomat vapaatoimittaja Kari Kauppisen johdolla puuttui tähän yhteiskunnan epäkohtaan. Näin alkuperäisen tarinan, joka oli tarkoitus lehteen julkaista, mutta onneksi päätoimittaja Olli Ristimäki otti vielä jutun uudelleen tarkasteluun ja nykyinen lehtijuttu on ihan siedettävää luettavaa, eikä mustamaalannut Palloseuran toimintaa, kuten alkuperäinen hieman teki.

Ikävää tilanteessa on tietenkin Urjalan Palloseuran saama negatiivissävytteinen julkisuus meidän kannattajien kautta. On kuitenkin ollut erittäin hienoa miten UrPSin joukkueenjohto ja puhenjohtaja Aaro Rytky ovat olleet koko ajan meidän puolella asiassa, vaikka helpoin tie ehkä olisikin sulkea seura ja kannattajat erilleen. Näin toimii todellinen seura, joka on enemmän kuin sen joukkueet, valmentajat, taustatyöntekijät. Todellinen seura on myös kannattajat, eikä pelkästään vaan äänekkäämpi UrPSupporters. Seuralle varmasti suurempi taloudellinen apu on lukuisat muut kannattajat, jotka peliin tullessa ostavat kahvin, makkaran tai muuta mukavaa kioskista. UrPSupportersin arvo on ehkä sitten enemmän tunnelmapuolella.

Pääsen keskustelemaan eri ihmisten kanssa viikoittain urjalalaisen jalkapallo tilasta. Vielä kertaakaan minulle ei ole suoraan sanottu, että UrPSupporters mitenkään pilaisi urjalalaista jalkapalloa, päinvastoin. Olen kuullut jopa hurjia tarinoita, että UrPSin pelejä olisi lähdetty katsomaan hieman kauempaa hyvän tunnelman takia. Silloin käsittääkseni tehdään hyvää mainosta niin Palloseuralle kuin ihan yleisesti Urjalallekin. Kentänhoitaja Taisto Laakso kävi juttelemassa FJK-vieraspelissä, että oli kehunut meidän siisteyttä ja käytöstä tämän lehtijutun tiimoilta. Sitä ei missään vaiheessa nähty lehdessä.

Yleisesti jalkapallopiireissä Urjalalla on tunnettu ja hyvä maine. Toki ylilyöntejä ja soraääniä löytyy, mutta kaikkia ei voi miellyttää. UrPSupportersin tärkeä tehtävä on ollut Palloseuran tukemisen lisäksi nostaa suomalaisen jalkapallon tunnettavuutta ja heikkoa mainetta potkupallona. Jalkapallo paikanpäällä on hieno elämys, joka jokaisen tulisi kokea.

Urjalan Sanomien torstaista juttua seurasi perjantainen kotipeli. Ei tarvinnut olla kovinkaan erikoinen ennustaja, jotta arvasi, että lehtijuttu houkuttelee yleisöä paikalle hieman normaalia enemmän. Näin se mielestäni olikin. Vastassa kuitenkin oli urjalalaisyleisölle suhteellisen hajuton ja mauton PP-70. Hajuton ja mauton siis sen takia, että mitään yhteistä erikoishistoriaa joukkueilta ei löydy, joka olisi nostanut tunnelmaa entisestään. Tampereeltakaan tuskin oli isoa porukkaa saapunut vierasjoukkueen mukana. Siihen suhteutettuna yleisömäärä oli oikein hyvä.

Itse keskityn hyvin harvoin siihen kuinka paljon katsomossa on porukkaa ja mitä siellä tehdään. Perjantaina oli kuitenkin hyvä paikka tehdä pieni poikkeus ja välillä vilkaista pitävätkö oletukseni ”silmätikkuna” olemisesta paikkansa. Väittäisin tämän pelin perusteella, että kyllä pitivät. Lähes yhtä pienellä marginaalilla Urjalan Sanomien juttu oli tehty, sillä siinähän väitetään, että alkoholia on koskaan ikinä urheilukentän aitojen sisäpuolella nauttinut vain UrPSupporters. Jokainen peleissä käynyt tietää tuon väitteen paskapuheeksi. Ei siis sillä, että siellä olisi alkoholinnauttiminen koskaan häirinnyt yhtään ketään, mutta syntipukki oli löydyttävä.

On kuitenkin sinällään erittäin hyvä, että kaikki huonomaineisuus keskittyy UrPSupportersin piiriin. Selkeästi kyseessä on urheilukentän näkyvin osa katsomossa ja jos jossain olutta juotaisiin, niin sieltä alakulmasta se toki helpoiten huomattaisiin. Ehkä kaikkien kannalta parasta oli, että järjestyssääntöjen rikkomisesta syytettiin nyt vaan tätä yhtä osaa katsomosta. Nyt jokainen voi omalta osalta miettiä ottaako sen yhden (tai muutaman) pelioluen siihen peliin mukaan.

Perjantaina vältyttiin ylilyönneiltä ja kaikki meni katsomossa hyvin. Olut ei virrannut katsomossa ja pelihän oli erittäin heikko esitys. Toivon mukaan jokainen, joka lähti vaan valvomaan meidän käytöstä perjantaina, niin oli tyytyväinen sääntöjen noudattamiseen. Tuliko yhteiskunnasta parempi paikka tämän myötä? Sen voi jokainen itse päättää.

Lehtijuttua varten antamassani haastattelussa kysyttiin vaikuttaako omaan käytökseeni paikkani Palloseuran johtokunnassa. Tietenkään se ei vaikuta. Aktiivinen toiminta kotisivujen ja joukkueen äärellä sen paikan sinne on avannut. Omalta kohdaltani ei ole mitään hävettävää UrPSupporters-uralla. Jos satunnainen olut-tölkki peleissä siihen vaikuttaisi, niin jotain olisi vialla.

UrPSupporters on edelleen hyvin mystinen ryhmittymä jalkapallopiirien ulkopuolella. Syytä siihen en tiedä. Toivottavasti pieni juttu meidän toiminnasta lehdessä auttaa ihmisiä ymmärtämään, että UrPSupporters ajaa ennen kaikkea seuran etua. On aivan selvää, että kaikki negatiivinen julkisuus voi vaikuttaa seurassa toimijoihin tai sponsoreihin. Sitä ei kukaan toivo.

Nyt toivotaan, että tämä koko typerä episodi voidaan unohtaa ja keskittyä olennaiseen. Kauden tärkeimmät pelit ovat edessäpäin ja ensi kesä on Palloseuran osalta erittäin merkittävä 50-vuotisen taipaleen takia. Säännöt on nyt hallussa ja toivottavasti yhteiskunnallisten vaikuttajien puuttuminen asioihin, joista eivät mitään ymmärrä, päättyy tähän. Seuraavassa julkaisussa palataan taas kentällä tapahtuviin asioihin.

Kausi puolivälissä

Nyt ei tuhlata aikaa hauskan tai näppärän otsikon keksimiseen, vaan tykitetään suoraan asiaan. Miesjoukkueiden kaudet ovat puolivälissä ja on aika ottaa taukoviikonlopun kunniaksi pieni kattaus siitä mitä olemme nähneet ja mitä on vielä luvassa.

Lähdetään vaikka yhteneväisyyksistä. Kummatkin joukkueet ovat lohkoissaan kolmantena. Kärki on molemmissa tapauksissa hieman karannut, keskikasti on tasainen ja eroa pudotusviivaan on mukavasti. Kaikki on niin kuin pitää. Tai ihan hyvin kuitenkin.

Kumpikin joukkue on hävinnyt kauden aikana kolmesti. Kaksi noista tappioista on kummankin tiimin osalta kärkikaksikkoa vastaan. Hetkinen, nyt ollaan aika samoilla tilastoilla liikkeellä. UrPS/2 on kuin ärsyttävä pikkuveli, joka matkii isoveljeään. Tässä tapauksessa tuo on luettava hyväksi asiaksi.

Siihen voidaan päättää yhtäläisyydet. UrPS/2 hävisi kauden kolme ensimmäistä otteluaan pelaten hyvää jalkapalloa, mutta kun kyseessä on maalintekopeli, niin ei hyvä pelaaminen lihottanut pistepussia. Kolmea tappiota on seurannut kuusi voittoa ja verkot ovat heiluneet tuon jälkeen joka pelissä vähintään kolmesti Palloseuran osalta. Kakkosjoukkueen erinomainen liike ja taistelutahto on yllättänyt monta joukkuetta sarjassa.

Edustuksen kausi on ollut vähän vaiheikkaampi. UrPS aloitti kauden mahtavasti kolmella voitolla ja sarjan kärkipaikalla. KaVo murskasi urjalalaiset takaisin maanpinnalle ja seurasi kolmen ottelun voitoton putki. Vuoristorata kääntyi siinä vaiheessa taas alamäkeen kolmen voiton myötä ja iso ylämäki iski eteen Valkeakoskella VaKPin oltua parempi numeroin 5-1. Kausi pelattiin edustuksen osalta päätökseen tärkeän LeKi-kotivoiton myötä.

Tunteet ovat siis saaneet laukata puolelta toiselle. TP-49 vastaan kärsitty kotitappio oli ensimmäinen kotitappio sarjapeleissä pitkään aikaan. Kaksi päivää aiemmin Palloseuran cup-urakka päättyi samaisella kotinurmella, kun Tervakosken Pato voitti ottelun 1-2 jatkoajan jälkeen. Edelleen voimme vain spekuloida sillä olisiko UrPS hoitanut kotinurmella toijalalaiset, jos kaksi päivää aiemmin ei olisi pelattu 120-minuutin cup-peliä. Huhujen mukaan Reunasen Arttu olisi kertonut, että TP-49-pelissä olisi noin vartin kohdalla alkanut painaa edellinen koitos jaloissa. Siitä oli vielä aika pitkä matka pelin loppuun. UrPS taisteli hyvin loppuun asti, mutta kyllä silloin näkyi otteissa, että ei ihan täysin jaksanut. Kaikesta huolimatta matkasi Toijalaan ihan ansaitusti pisteet. Tämä vaan on ehkä parhaiten jäänyt jossittelupeliksi tältä kaudelta.

Jaetaan loppublogi erilaisiin kategorioihin, joissa otan kantaa tämän alkukauden ilmiöihin. On turha kirjoitella ottelun yksi kerrallaan auki, kun meiltä löytyy sitä varten hyvät raportit kotisivuilta. On kuitenkin kohtia, joita joutuu hieman ihmettelemään tai toteamaan, että olemme onnistuneet.

Mitä ihmettä? Nollapelit – ei ole näkynyt.

Katsottaessa kauden tuloksia ehkä kummallisin kohta löytyy edustuksen pelien tuloksista. Missään pelissä ei ole kumpikaan joukkue jäänyt nollille. Nollapelejä ei siis ole nähty. Viime kaudella tässä samaisessa vaiheessa Palloseura oli jättänyt vastustajansa nollille kolme kertaa, mutta samalla jäänyt itsekin nollille kolmesti.

Pidän tietenkin hyvänä asiana, että UrPS ei ole jäänyt kertaakaan itse nollille. Se kertoo hyvästä hyökkäyksestä ja sitähän se on ollutkin, laajalta rintamalta vieläpä. Puolustukselle sen sijaan noottia voi antaa enemmän. En kuitenkaan ole alkukaudesta huomannut mitään tiettyä tapaa jolla maalit olisivat aina tulleet. On nyt vaan ollut niin, että vastustaja on vähintään sen kerran paikoistaan iskenyt. Kyllähän se sarjatason koveneminen täytyy jossain näkyä ja ehkä sen Urjalassa näkynyt parhaiten omassa päässä, jossa ei ole varaa antaa tilaa yhtään.

Tähän tuskin loppukaudelle mitään poppakonsteja saadaan aikaan. Hyvä peruspelaaminen ja huolellisuus omassa tekemisessä pitäisi johonkin peliin riittää. Jossain pelissä on vaan hyväksyttävä se, että päästetty maali tulee joka tapauksessa. Se ei ole missään nimessä maailmanloppu, kunhan hyökkäys jatkaa toimimistaan.

Kakkosjoukkue jäi FC Pisaa vastaan ensimmäisen kerran historiansa aikana nollille, mutta vastapainoksi KaVo/2 ei onnistunut maalinteossa kakkosjoukkuetta vastaan. Varamiehinen UrPS jätti toki Ikurin Vireen nollille Regions’ Cupissa, mutta siinä ne nollapelit sitten onkin.

Joukkue. Yhtenäinen joukkue.

Tällä siis lähdetään viittaamaan siihen, että Palloseura vahvistui kesän aikana neljällä laadukkaalla pelaajalla. Jokaisen kohdalla tiedettiin etukäteen, että he vahvistavat joukkuetta ja läheisten kontaktien puolesta kaikkien sopivuus joukkueeseen ei tullut lopulta suurena yllätyksenä. Riskit joukkuehengen sotkemiseen silti tietyllä tavalla oli olemassa. Uusien pelaajien kanssa se on aina jonkinlainen riski.

Silti nämä uudet miehet ovat ihan ensimmäisistä saunailloista ja pelitapahtumista tuntuneet sellaisilta kuin he olisivat olleet mukana koko tämän kasvutarinan ajan. UrPSin valmennusjohto on saanut hykerrellä tyytyväisenä sen faktan kanssa, että joukkueen sisäistä kilpailua peliajasta tiivistettiin entisestään. Ilahduttavinta on huomata, että kenestäkään näistä uusista kavereista ei olla vielä täysin riippuvaisia, sillä kaikki aloittivat viime pelin LeKiä vastaan penkiltä. Pieniä vaivoja oli kaikilla, mutta riippuvuutta ei ilmennyt silti. Pelaajamateriaalin kohdalla tilanne on erittäin hyvä, mutta samalla tietenkin haasteellinen, kun kaikkien peliaika ei voi olla sama.

Yhtenäinen joukkue tulee kaiken toiminnan kautta. Edustusjoukkue ja kakkosjoukkue harjoittelevat samaan aikaan ja pystyn nyt puhumaan vain viime kauden kokemuksella, että tuo on hyvä asia. Tällä kaudella vaan oletan, että asia on samoin, koska en ole kuullut muuta. Oikeasti siellä treenaa kahden joukkueen sijaan yksi iso joukkue. Ihan samalla tavalla kuin saunailloissa esiintyy yksi iso joukkue. Kaksi eri sarjatasoa, mutta ei kahden eri tason väkeä. Kuten koko UrPS mielestäni alkaa hiljalleen olla – yksi iso perhe.

Häneltä odotan enemmän. Arttu Reunanen, UrPS. Riku Touru, UrPS/2.

Nyt loppui selkään taputtelu ja hyvä meininki. Vähän pitää olla kritiikkiä ja suoritustason nostoa. Otan esille kummankin joukkueen osalta yhden pelaajan, jolta on lupa odottaa enemmän.

Arttu on mielenkiintoinen tapaus. Tuntuu, että vastoinkäyminen tulee siinä vaiheessa, kun homma luistaa. Viimeisten vuosien aikana se on ollut aina loukkaantuminen. Arttu joutuu kivisen tien kautta ansaitsemaan pelipaikkansa laidalla. Siellä ei oikeasti ilmaista peliaikaa tunneta ollenkaan. Tämän kauden kokoonpanomuutokset ovat vielä entisestään tehneet laitapelaajien asemaa tiukemmaksi.

Artun pelissä olen kiinnittänyt huomioni siihen, että hän haluaa pitää palloa ja hän haluaa, että joukkue pitää palloa ja hyökkää mahdollisesti rauhallisemmin. Joskus se näyttää katsomoon (tai kentälle) siltä, että pallosta olisi pitänyt luopua jo ajat sitten, mutta taustalla on jokin ajatus paremmasta. En sano, että ratkaisu sitten jatkossa aina onnistuu, mutta tämän vuoksi saattaa joskus tuntua, että Arttu kuhnailee pallon kanssa, vaikka todellisuudessa siinä haetaan ratkaisua paljon pidemmälle. Hieman ehkä hankala selittää ilman konkreettista esimerkkiä.

Nyt en osaa sanoa täysin, että olisiko oikea ratkaisu vaan yksinkertaistaa peliä vai helpottaisiko kaikki muutamalla onnistumisella. Tämän kauden parhaat Arttu-hetket on nähty työnteossa ja syöttöpuolella. Forssassa hän loi hyvällä pelillä Ilarin Ojalan maalin ja ParVia vastaan hän toimi syöttäjä Jussi-Pekka Penttisen maaliin. Ehkä kuitenkin eniten avaisi se itse tehty maali. Sitä odotan ja toivon Artulta syyspuoliskolla.

Rikun osalta odotukset on helpompi latoa tiskiin. Yhdeksästä pelistä saldona on vain yksi maali, joka sekin tuli taukoa edeltävässä pelissä. Viime kaudella nuori mies paukutteli palloa maaliin seitsemän kertaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Riku olisi ollut huonompi kuin viime kaudella. Ei missään nimessä. Hänen pelaamisensa on monipuolistunut huikeasti. Pallovarmuus on aivan eri tasoa kuin viime kesänä.

Viime kesänä iskettiin paljon vain Veikon (Lipand) ja Rikun nopeudella. Tällä kaudella Tourun osalta ei ole ehkä ollut niin paljoa vastaavia tilanteita. Nopeus ei ole kadonnut mihinkään. Riku on kokeillut vähän muissakin rooleissa laitahyökkääjän ja -pakin tontilla. Hän on noussut edustusjoukkueen tuntumaan pelillään, joten en nyt sano, että tässä mistään täyskatastrofista on kyse. Tilanne kuitenkin on se, että yksi maali on varmasti pettymys meille kaikille. Tiedän kyllä ihan varmaksi, että tilanne tulee syyskaudella muuttumaan ja verkko heiluu useammin.

En nyt kiistä ettenkö näiden kahden lisäksi odottaisi vielä muutamalta muultakin enemmän, mutta nämä kaksi halusin nostaa esiin. Minua ei haittaisi yhtään, että Vesa Silvasti ja Otto Drude esimerkiksi heiluttelisivat verkkoa vielä useammin kuin mitä nyt on nähty.

Syyskauden odotustärpit – seuraa näitä

•  Huippukotimatsit

Luvassa on todella hyviä kotimatseja loppukauden osalta. Tampereen joukkueista PP-70 ja NePa saapuvat Urjalaan, eikä kumpikaan varmasti halua enää luovuttaa pisteitä urjalalaisille. Myös sarjan kärkiporukat esitellään urjalalaisyleisölle jatkossa, kun sekä KaVo että VaKP tekevät vielä vierailun urheilukentälle. Nämä ovat loistavia mahdollisuuksia nähdä huippujalkapalloa Urjalassa.

• Punkalaidun viikonloppu

Se on itse asiassa viikon päästä. Suosittelen matkustamaan Punkalaitumelle. Puitteet ovat kunnossa ja viimeisten vuosien aikana UrPS on esiintynyt siellä edukseen. Miksi odottaa tältäkään visiitiltä muuta? Edustus saa vastaansa nousukuntoisen SW:n ja kakkosjoukkueella luvassa on kova haaste, kun sarjakakkonen ParVi/2 matkaa Urjalaan.

• Kasperi Ojala vs. Mikko Alahäivälä

Jallupullovetoni on tällä hetkellä huonossa jamassa, kun Kasperi johtaa maalitilasto 9-5. Viimeksi juteltuani Mikon kanssa tilanne oli vielä ihan luottavainen. Avovaimo muistaa tasaisin väliajoin huomautella siitä, ettei saisi lyödä tällaisia vetoja Kasperia vastaan, kun ne häviää kuitenkin. Kohta alan uskoa siihen.

•  Pitkät rajaheitot

Kun sinne pallolle menee Mikko Alahäivälä, Markus Rautio tai Esa Nikkilä, niin silloin voi jo päätellä jotain. Samaan aikaan taustalta Jupe (Penttinen) hiipii jo maalille ja yhtäkkiä maalilla on täysi hulina päällä. Nämä ovat toimineet tällä kaudella erittäin hyvin. Kiinnitä huomiosi miten käy syyskaudella, kuin vierailijat osaavat odottaa näitä.

• Harri Heleniuksen rangaistuspotkut

Seurataan näissä sitä, että ne menevät kaikki maaliin. Uskallan väittää, ettei Harri tule mokaamaan loppukauden aikana ainuttakaan pilkkua. Luotto on kova.

Pelit Tampereen Nelosessa jatkuvat jo tulevana lauantaina Toijalassa, mutta Palloseura jatkaa niitä muiden tapaan ensi viikolla. Kohta siis tämä tuskallisen pitkältä tuntuva vapaa viikko on ohi ja pääsemme taas nauttimaan paikallisfutiksesta kunnon otteella. Luvassa on erittäin mielenkiintoinen syyskausi, kun joukkueet ovat jo kerran toisensa kohdanneet ja tuntevat hieman toistensa pelaamista. Luvassa on entistä kovempia mittelöitä pisteistä.

Valhe, emävalhe, tilasto – osa 1

Kausi on puolivälissä niin edustusjoukkueen kuin kakkosenkin osalta. Salainen tilastorakastaja sisälläni heräsi laskemaan mitä ihmeellisimpiä, turhempia ja mielenkiintoisempia numeroita alkukauden takana. Peliesitykset valehtelevat, mutta tilasto on aina oikeassa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla pelkkiä numeroita numeroiden perässä vaan yritän samalla hakea selityksiä miksi tietyt asiat ovat tietyllä tavalla.

Jalkapallo on monen muun urheilulajin tapaan maalintekopeli. On siis luonnollista käsitellä maalien tekemistä ja niiden päättämistä pääosassa tässä jutussa. Maalien tekeminen ei ole ollut mikään ongelma tämän kauden Palloseuralle. UrPS on tehnyt sarjakärki KaVon jälkeen toiseksi eniten maaleja tämän kauden Nelosessa. 34 maalista 19 on syntynyt kotinurmella ja 15 vieraissa. Palloseuran maalit ovat jakaantuneet 13:n eri pelaajan kesken.

Tehdyt maalit

KaVo 37 (26+11)

UrPS 34 (19+15)

TP-49 31 (17+14)

PP-70 28 (20+8)

SW 26 (11+15)

Jokseenkin yllättävää on, että sarjassa kakkosena oleva VaKP ei mahdu viiden eniten maaleja tehneen joukkueen joukkoon. VaKP on tehnyt 24 maalia alkukauden aikana, mutta joukkueen vahvuus onkin ollut raudanluja puolustus, joka on päästänyt ainoastaan kahdeksan maalia. KaVo on päästänyt saman verran. Vertailun vuoksi UrPSin puolustus on vuotanut 25 maalin verran. Se tekee yli kaksi maalia per peli. Puolustus ei ole ollut Palloseuran kilpailuvaltti tämän kauden osalta.

UrPS ei todellakaan ole jatkanut siihen mihin jäi viime kauden lopusta. Kuuteen viimeiseen peliin Palloseura päästi vain yhden maalin. Tämän kauden osalta ensimmäinen päästetty maali tuli 11 minuutin pelaamisen jälkeen. Viime kauden päästettyjen maalien keskiarvo 1,22 on todella kova. Nelosen vauhti on ollut puolustuslinjalle liikaa, sillä suuria menetyksiä ei puolustus ole kokenut, vaan enemmänkin vahvistunut Janne Huttusen ja Juho Laineen myötä. Toki on huomioitava, että keskiarvoa nostaa kummasti Kangasalalla päästetyt 7 maalia ja Valkeakoskella omasta maalista kaivetut 5 maalia. Tilanne ei ole mitenkään katastrofaalinen, joskin Palloseura ei ole kyennyt sarjapeleissä pitämään vielä kertaakaan nollia.

Maalipörssissä Kasperi Ojala löytyy UrPSista korkeimmalta. Kasperi on maalipörssissä jaetulla kakkossijalla LeKin Tommi Lehtimäen kanssa yhdeksällä (9) maalilla. Ylivoimainen ykkönen on TP-49:n Vesa Pajula, joka on iskenyt peräti 17 maalia tämän puolikkaan kauden aikana. Pajula on tasaisella tahdilla hurjassa 34 maalin vauhdissa. Toisella puoliskolla kyllä vastustajat osaavat hieman paremmin varautua toijalalaisten vierailuun, joten Pajulan maalitehtailu hiljentynee hieman syyskaudella.

Pajula on ollut joukkueelle kaikkein tärkein maalintekijä. TP-49 on tehnyt tällä kaudella 31 maalia, joista Pajula on tehnyt peräti 54 %. LeKin Lehtimäki on tehnyt puolet joukkueensa maaleista. Palloseura ei ole ollut niin riippuvainen Kasperista, sillä Kasperin vastaava prosentti on 26 %. Sarjakärki KaVo on tässäkin kategoriassa aivan omassa luokassaan, sillä joukkueen paras maalintekijä Johannes Pulkki on kuudella (6) maalilla tehnyt ainoastaan 16 % joukkueensa maaleista. Tehot ovat jakaantuneet kärkiporukalla huomattavasti tasaisemmin, mutta Pulkin takaa löytyy kuitenkin kaksi viiden maalin miestä. Jos TP-49:llä otetaan Pajulan lisäksi joukkueen toiseksi paras maalintekijä Joonas Saariniemi (22 %), niin tämä kaksikko on tehnyt peräti 77 % joukkueensa maaleista.

Maalipörssi (nimi, joukkue, maalimäärä, montako prosenttia joukkueen maaleista)

Vesa Pajula, TP-49, 17 (54 %)

Tommi Lehtimäki, LeKi, 9 (50 %)

Kasperi Ojala, UrPS, 9 (26 %)

Sami Sokuri, Jags, 8 (44 %)

Miska Virkki, VaKP, 8 (33 %)

Joonas Saariniemi, TP-49, 7 (22 %)

Johannes Pulkki, KaVo, 6 (16 %)

Kai-Pekka Tuomisto, SW, 6 (23 %)

Lauri Helin, FC Teivo, 5 (38 %)

Maalimäärää ja prosenttimäärää oleellisempi tieto on mielestäni se, kuinka monessa ottelussa kärkimies on maalin viimeistellyt. Pajula ja Lehtimäki menevät tässä tilastossa kärkeen, sillä kumpikin on osunut seitsemässä eri pelissä. Kasperi ja TP-49:n Joonas Saariniemi ovat osuneet kuudessa eri pelissä. Huomioitavaa Kasperin kohdalla on, että hän on pelannutkin vain kahdeksassa ottelussa.

Ehdottomasti maininnan arvoista on, että Jagsin Sami Sokuri teki kauden kaikki kahdeksan maaliaan 13 päivän sisällä kolmen eri pelin aikana. Pajula on tehnyt tällä kaudella peräti neljästi vähintään kolme maalia pelissä. Olen erittäin ylpeä, että Urjalassa hän ei onnistunut kertaakaan. Ei se voittoon johtanut, mutta jotain kehuskeltavaa saunailtaan sentään.

UrPSin sisäisessä maalipörssissä on jakauduttu Kasperin taakse nätisti hyvään joukkoon pienen välimatkan päähän. Alkukaudesta maalipörssin kärjessä viihtynyt Mikko Alahäivälä on joutunut antamaan Kasperille periksi. Harri Helenius on upottanut pilkkuja uskomattomalla varmuudella ja alkukauden tehottomuuden kanssa paininut Henri Ojala on löytänyt maalivirettään. Janne Huttunen ja Otto Drude ovat kahdessa maalissa ja heidän takana vielä seitsemän miestä yhdessä maalissa.

UrPS sisäinen maalipörssi (nimi, maalimäärä, kuinka monen minuutin välein maali on syntynyt)

Kasperi Ojala, 9 (76 min)

Mikko Alahäivälä, 5 (163 min)

Harri Helenius, 4 (208 min)

Henri Ojala, 4 (245 min)

Janne Huttunen, 2 (322 min)

Otto Drude, 2 (288 min)

Vesa Silvasti, 1

Jussi-Pekka Penttinen, 1

Atte Linbäck, 1

Janne Ahtosaari, 1

Juho Kraft, 1 (89 min)

Eemeli Tilli, 1 (86 min)

Ilari Ojala, 1 (85 min)

Kasperi on tehnyt tällä kaudella keskimäärin 76 minuutin välein maalin vastustajan verkkoon. Mikko Alahäivälä osuu keskimäärin joka toisessa pelissä. Listan häntäpäässä olevat miehet pärjäävät minuuteissa mitattuna, sillä heillä ei peliminuutteja tule niin paljoa.  Eemeli Tilli on pelannut viidessä pelissä, Juho Kraft neljässä ja Ilari Ojala kolmessa, joten aivan samoille viivoille en heitä tuon kärkikaksikon kanssa laittaisi. Muutamasta pelistä oli hieman minuutit kateissa, joten aivan absoluuttisia nuo minuuttimäärät eivät välttämättä ole. Pidätän oikeuden olla väärässä.

Nelonen on mahdollistanut tämän kirjanpidon. Vitosessa peliminuutit oli huomattavasti hankalammin laskettavissa, kun edestakaiset vaihdot olivat olemassa. Periaatteessa sain vain Henri Ojalan kohdalla tehtyä laskelmia, joita voi vuotaa ulos. Henri kuitenkin on kaikilla kolmella kaudella pelannut lähes kaikki mahdolliset peliminuutit mitä on ollut mahdollista. Laskin kaikilla mahdollisilla, kun sillä ei mennä pahasti pieleen.

Henrin tilastot (kausi, pelit, pelatut minuutit, maalit, kuinka monen minuutin välein maali on syntynyt)

2011, 20, 1800 min, 23, 78 min

2012, 22, 1980 min, 15, 132 min

2013, 11, 980 min, 4, 245 min

Henrin kohdalla suuria rajoja on helppo vetää. Avauskaudella Henri mullisti UrPSin hyökkäyspelin. Nousut keskikentältä kärjen takaa olivat erittäin vaarallisia ja Henri kantoi muutenkin päävastuun Palloseuran tehoista. 2012 kesällä velipoika Kasperi tuli jakamaan tehoja ja 2013 on tuonut sarjatason vaihtumisen myötä hieman lisää hankaluutta. Henri pelasi alkukaudella ehkä aavistuksen aiempaa puolustavammassa roolissa ja hieman on ollut apinaakin selässä ratkaisupaikoissa.

Aikaisemmin kotisivuille tekemäni kausi numeroina osuudet kauden päättyessä eivät ole ajaneet ehkä ihan samaa asiaa, sillä asioita ei ole selitetty edes auttavalla tasolla kuin nyt. Nelonen mahdollistaa hieman erilaisten asioiden tutkailemisen kuin Vitonen, sillä ResultCode toimii pääosin kelvollisesti. Osa 2 säästetään tällä erää kauden loppuun, ellei kauden aikana ilmene jotain mielenkiintoista laskettavaa. Tauon aikana pyrin ehtimään vielä julkaisemaan toisen tekstin, jossa puolikas kausi lyödään kiinni ja arvioidaan tulevaa. Tällä erää oli mukava vain tutkia tilastoja.