#takaaohi

Ennen suurta kotiavausviikonloppua on hyvä katsastaa tämän hetken iloista tilannetta. Edustuksella takana on kaksi sarjapeliä, yksi cup-peli ja kakkosella yksi sarjapeli. Tulokset ovat yhtä vaille kaikki positiivisia, mutta jos otetaan vain peliesityksiä huomioon, niin tilanne on vielä parempi.

Alkuun on hyvä paljastaa, etten ole edustuksen peleistä nähnyt mitään. Olen seurannut laadukkaan twitter-seurannan kautta pelejä ja lukenut raportit. Olen mielestäni ihan hyvin tilanteesta selvillä, joskin pikkuasioihin ei voi mitenkään ottaa kantaa ja ratkaisuehdotuksia on turha näillä näytöillä esittää. Silti on saatava jotain sanoa.

Täytyy myöntää, että kuusi pistettä kahdesta ensimmäisestä vierasottelusta yllätti kyllä villeimmätkin haaveet. Nolla pistettä olisi ollut selitettävissä, yksi piste olisi ollut kelpo suoritus, 2-4 pistettä olisi ollut jo erinomainen suoritus, mutta tämä kuusi pistettä yllätti täysin. Vielä kun otetaan huomioon yskähtelyt viime vuosien aikana vieraspeleissä ja etenkin alkukauden vieraspeleissä, niin kyllä tässä tuli tällaisella avauksella todella hyvä fiilis. Noususamppanjat pysyvät kuitenkin kylmässä, kaksi peliä on vasta takana.

Muutenkin kahden kierroksen jälkeen voimasuhteet ovat täysin auki. Esimerkiksi kovaksi odottamani VaKP on kauden kolmesta ottelusta, joista kaikki kotona, voittanut vain yhden.  Puolustukseksi voi sanoa, että pisteet ovat karanneet KaVolle ja NePalle, joten ehkä tässä ei Valkeakoskella kannata vielä paniikkinappulaa painaa. Aaro Rytkyn vanha viisaus kuuluu, että nousijajoukkue ratkaistaan syyskaudella. Näinhän se meni viime kaudellakin.

UrPSin voitot ovat tulleet kummallakin kerralla tappioasemasta ja pelit ovat ratkenneet viimeisen kympin aikana urjalalaisten hyväksi. Mikko Alahäivälä ratkaisi avauspelin SW:tä vastaan ja oli vahvasti mukana johdattamassa Palloseuraa voittoon Tampereella. PP-70 -ottelussa oli aivan mahtavaa kuulla (oikeastaan lukea) Harri Heleniuksen onnistuneen pilkusta ja voittomaalin menneen Vesa Silvastille. Molemmille soi kyllä onnistumisen ja suo jatkossakin. Hankala nähdä Harrin mokaavan pilkkua jatkossakaan, siinä on kaverilla kuitenkin erittäin hyvä potkutekniikka, jota peleissä harvoin nähdään.

Tulevana ohjelmana sarjassa on Jags (k), KaVo (v) ja TP-49 (k). Kotona Palloseuran pitäisi pystyä haastamaan kaikki sarjan joukkueet. Välttämättä mitään puhdasta kotisarjaa ei ole luvassa, mutta moneen tappioon ei ole kotona varaa. Sanotaan, että odotan seuraavasta kolmesta pelistä vähintään neljää pistettä. 6-7 tuossa on ehdottomasti otettavissa.

Sarjapelien ohessa ohjelmassa on Regions’ Cupia. Helatorstaiaamupäivälle löytyi ajankohta toisen kierroksen ottelulle. Ei mikään herkkuaika ja kun tieto pelistä tuli muistaakseni maanantaina, niin ei tässä ole ollut joukkueella ihan liikaa aikaa kerätä rivejään. Poissaoloja on. Osa niistä on pahempia, osa on korvattavissa joko toisilla pelaajilla tai kokoonpanomuutoksilla. Tunnen suurta ylpeyttä, että pääsen huomenna avaamaan periaatteessa ainoana kakkosjoukkueen miehenä (pidän Tomia enemmän edarin miehenä).

HirPy todisti, että mihinkään hölläilyihin ja motivaatio-ongelmiin ei ole Kutosen jengien kanssa varaa. Sieltä löytyy ihan riittävästi tahtoa, taitoa ja yritystä voittoon asti. En sano, että jalkapallossa kaikki on mahdollista, koska kaikessa urheilussa kaikki on mahdollista. Jos Suomi voi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden Skoda-cupissa kahdesti, niin kyllä IkVi voi voittaa UrPSin kerran. Se on selvä.

Kakkosjoukkueen avausottelulle voi antaa myös oman palstatilansa. ParVi 2 oli odotetun kova vastus, mutta pakko myöntää, että Parolasta oli pisteitä otettavissa. Kaksi nukahtamista peräkkäisissä kulmissa ja oma tehottomuus maksoi pisteet. Lopun maalilla ei ollut isompaa merkitystä. Viime vuonna samassa paikassa tappiolukemat olivat 8-1 ja nyt 3-1. Eteenpäin on menty, kuten suomifutiksessa joskus sanotaan.

Kakkosen kausi tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen. Vastassa on tuttuja joukkueita, mutta myös uusia, joiden voisi olettaa olevan kovia vastuksia. Pelaajistossa on nuoria kavereita, jotka kolkuttelevat jo tällä kaudella edustuksen portteja. Sanoisin, että tulevien vuosien osalta edustusjoukkueella ei pitäisi olla hätää. Kakkosjoukkue tekee tehtäväänsä edustuksen avustamisessa hyvällä tavalla.

Tässä vaiheessa olisi vääryys jättää kirjoittamatta tulevan viikonlopun huippukattauksesta Urjalassa. Lauantaina edustus isännöi Jagsia. Mielenkiinto pelin lisäksi kohdistuu siihen, että löytyykö mustapaitaisen vierasjoukkueen riveistä eräs pitkätukkainen puolustaja, joka näyttäisi perinteen mukaan persettä pelin jälkeen.

Viikonlopun kruunaa sunnuntai-illan matsi kakkosjoukkueella, kun vastaan saapuu Toijalan TFT. Viime vuonna meni nihkeäksi 2-1 voitoksi, vaikka Toijala pelasi yhden, kahden ja kolmen vajaalla tuossa ottelussa. Erään salibandyn maailmanmestarin kasetti ei tuolloin kestänyt ja tuloksena oli yksi typerimpiä punaisia kortteja mitä olen itse saanut livenä todistaa.

Nyt on luvassa kuitenkin sellainen avausviikonloppu, että kannattaa olla hereillä. Ennakkoasetelmissa luvassa on pari mielenkiintoista peliä. Veikkaan, että edustuksen kohtaaminen Jagsin kanssa on vähämaalinen taistelu. Sunnuntain ottelu voi olla mitä tahansa. UrPSin sivuilla lauantaita ennakoidaan vielä tarkemmin. Voin kuitenkin toivoa, että urjalalainen futisyleisö on yhtä valmiina tuohon avausviikonloppuun kuin minä.