Urjalan Palloseuran osalta kausi potkaistiin käyntiin
vauhdikkaissa merkeissä menneenä viikonloppuna. Perjantaina sarjakausi alkoi
Sastamalan Woiman vieraana ja sunnuntaina vuorossa oli Regions’ Cupin uusinta
HirPyn kanssa.
Jos nyt lähdetään odotuksista, niin SW:n vieraana uskalsin
odottaa maksimissaan tasapeliä. Viime kauden piirinmestaruusfinaalista
kuitenkin tasapeli kotoa (tosin yhden vajaalla), joten kuvittelin SW:n
hallitsevan tapahtumia kotikentällään. Toisin kuitenkin kävi.
Herääkin kysymys, että olisiko UrPS hoitanut tuon finaalin
viime syksynä, jos Tomi (Koivula) ei olisi lentänyt pihalle ja SW ei olisi
saanut miesylivoimaa? SW ei pystynyt käyttämään tuota etua hyväksi niin hyvin
mitä olisi pitänyt. Tomi torjui viime kaudella muistaakseni neljä pilkkua
sarjassa, joten olisi siitäkin pakko olla jotain henkistä hyötyä. Tosin ei
kahdella maalilla olisi voittanut siltikään. Nieminen torjui yhden ja sen olisi
pitänyt riittää.
Palloseura oli perjantaina varmaan juuri uusien vahvistusten
verran parempi. Sekä Janne Huttunen että Mikko Alahäivälä onnistuivat
maalinteossa. Olisiko UrPS voittanut piirinmestaruusfinaalin viime syksynä, jos
he olisivat olleet kokoonpanossa? Onko sillä edes väliä enää?
Kun UrPS tuli tasoihin ja kotisohvalla heilui levottomana
jännityksestä, niin jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että ”Kyllä tää
tästä.”. 83 minuutin jälkeen tuli tieto,
että Palloseura johtaa ja on matkalla voittoon. Enpä muista hetkeen, että olisi
tullut sohvalla samalla tavalla tuuletettua kuin Mikon maalia. Kyllä tässä
kotiseurannassa saa kovat tunteet aikaan.
Sunnuntaina oli luvassa se rutiinivoitto, joka olisi pitänyt
olla kaksi viikkoa aiemmin. 1-1 tilanteessa sitä vielä mietti, että tuleeko
tästä toinen kärsimysnäytelmä. Sitten meni vaan tovi ja peli oli 1-4. Enää ei
tarvinnut jännittää kuin lopputulosta, joka pääsi karkaamaan käsistä 1-8
muodossa.
1-8 ei sitten todistanutkaan mitään. Hyvää
maalintekoharjoitusta josta mahdollisesti on apua lähitulevaisuuden peleissä,
mutta eipä viime kauden Regions’ Cup -avausta FC Futareita vastaan (7-0 voitto)
kukaan muistellut edes toukokuussa. Tärkein anti oli kuitenkin jatkopaikka
toiselle kierrokselle.
Toki yksittäisiä pienempiä huomioita kerättäessä nousee
muutama kohta esiin. Ilari Ojala iski kaksi maalia, joten voimme odottaa
Ilarilta aina hyvää panosta, kun hän ehtii kokoonpanoon mukaan. Uskon, että
Ilari olisi edelleen samanlainen ratkaisupelaaja kuin jokunen vuosi taaksepäin,
jos hän saisi olla kokoonpanossa yhtä paljon mukana kuin silloin.
Osallistumisen vähyys vaikuttaa. Ilarilla oli suuri vaikutus kakkosjoukkueen
peleihin viime kesän aikana. Erittäin mukava kaveri ja todella kova pelimies.
Nostaa vierellä olevien pelaajien tasoa.
Juho Kraftin maali oli myös tärkeä hetki. Juho teki viime
kaudella avausmaalinsa HirPyn verkkoon ja sama toistui tänä vuonna. Tosin nyt
maali ei ollut voittomaali, mutta maali kuitenkin. Tästä on luvassa suuri
boosti jatkoa ajatellen. On kuitenkin otettava huomioon, että sarja-avauksessa
Juho istui koko pelin penkillä, että kyllä sinne edustuksen ratkaisupaikoille
on vielä jonkin verran matkaa. Suunta on joka tapauksessa oikea, mutta työtä on
todella paljon edessä.
Kolme pistettä ja jatkopaikka cupissa. Loistava aloitus.
Entistä suuremmaksi aloituksen teki, että UrPS on ollut viime vuosina oikeasti
vaatimaton vierasjoukkue. Viime kaudella mentiin paljon eteenpäin, mutta matka
on vielä kesken. Kotona Palloseuran pitäisi pärjätä kaikille joukkueille.
Tuskin tällä kaudella ihan puhdasta kotisaldoa tulee, mutta hankala paikka on luvassa
jokaiselle vierailijalle.
Vieraspelaaminen tunnistettiin aikaisemmin nousun
suurimmaksi esteeksi ja sitähän se oli. Viime kaudeksi ongelma korjattiin ja
sarjataso vaihtui ylemmäs. Tällä kaudella tuota on edelleen parannettava jo
pelkästään kelpo sijoituksen takia.
Kova vire avauspelissä ei ole itse asiassa suuri yllätys.
Kun otetaan laskuun kuusi viime vuotta (2008-2013), niin saldo on kova 4-1-1.
Ainoa tappio avauspeleistä tuolla aikavälillä on tullut 2010 OldSchoolille.
Tasapeli tuli 2009 ParVin kanssa. Muuten saldoissa on pelkkiä voittoja.
Sarja-avauksessa puheeksi olivat tulleet viimeisimmät
tappiot. Tätä lähdettiin laskemaan ja tulokset olivat suhteellisen hurjia.
Tähän ei lasketa rangaistuspotkutappioita, vaan pelkästään varsinainen
peliaika. Rankkarikisat eivät kuulu tähänkään lajiin.
Viimeisin tappiollinen ottelu UrPSille on 18.6.2012.
Tuolloin HST oli vahvempi 2-1 numeroin kotikentällään. Tuosta on kulunut aikaa
huikeat 315 päivää. Otetaan nyt huomioon, että välissä on pitkä talvi, mutta
eipä tuo kausi ollut kovin pitkällä, kun kesäkuu oli puolivälissä.
Viimeisintä kotitappiota hakiessa kalenteri liikahtaa vielä
pidemmälle. Viimeksi UrPS on hävinnyt Urjalan urheilukentällä 25.9.2011. Tuosta
syyskuisesta sunnuntaista on kulunut 582 päivää. UrPS on ollut voittamaton
kotikentällään yhden vuoden, seitsemän kuukautta ja neljä päivää. Se on kova suoritus.
Pelit jatkuvat Vapun jälkeen perjantaina PP-70 vieraana
Tampereella. Kakkonen aloittaa ensi sunnuntaina Parolassa. 11–12.5. luvassa on
ensimmäiset kotiottelut, ainakin toivottavasti. Vielä ei ole käsittääkseni
virallista vahvistusta, että kenttä olisi pelikunnossa tuolloin. Pitkälle
venynyt kevät ei ole helpottanut näitä kenttäolosuhteita. Toivotaan kuitenkin,
että parin viikon päästä vietetään kunnon superviikonloppua ja saadaan
urjalalainen jalkapalloyleisö heti alusta alkaen joukkueen taakse. Itse olen jo
aivan innoissani, toivottavasti muutkin.
En minä ihan koko peliä penkillä istunut. Otin minä välillä lämpöäkin ihan varmuuden vuoksi.
VastaaPoistaAsiallinen korjaus. Hyvä pysyä valmiina pelille.
VastaaPoista