Sarjakausi käyntiin – ja millä tavalla

Urjalan Palloseuran osalta kausi potkaistiin käyntiin vauhdikkaissa merkeissä menneenä viikonloppuna. Perjantaina sarjakausi alkoi Sastamalan Woiman vieraana ja sunnuntaina vuorossa oli Regions’ Cupin uusinta HirPyn kanssa.

Jos nyt lähdetään odotuksista, niin SW:n vieraana uskalsin odottaa maksimissaan tasapeliä. Viime kauden piirinmestaruusfinaalista kuitenkin tasapeli kotoa (tosin yhden vajaalla), joten kuvittelin SW:n hallitsevan tapahtumia kotikentällään. Toisin kuitenkin kävi.

Herääkin kysymys, että olisiko UrPS hoitanut tuon finaalin viime syksynä, jos Tomi (Koivula) ei olisi lentänyt pihalle ja SW ei olisi saanut miesylivoimaa? SW ei pystynyt käyttämään tuota etua hyväksi niin hyvin mitä olisi pitänyt. Tomi torjui viime kaudella muistaakseni neljä pilkkua sarjassa, joten olisi siitäkin pakko olla jotain henkistä hyötyä. Tosin ei kahdella maalilla olisi voittanut siltikään. Nieminen torjui yhden ja sen olisi pitänyt riittää.

Palloseura oli perjantaina varmaan juuri uusien vahvistusten verran parempi. Sekä Janne Huttunen että Mikko Alahäivälä onnistuivat maalinteossa. Olisiko UrPS voittanut piirinmestaruusfinaalin viime syksynä, jos he olisivat olleet kokoonpanossa? Onko sillä edes väliä enää?

Kun UrPS tuli tasoihin ja kotisohvalla heilui levottomana jännityksestä, niin jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että ”Kyllä tää tästä.”.  83 minuutin jälkeen tuli tieto, että Palloseura johtaa ja on matkalla voittoon. Enpä muista hetkeen, että olisi tullut sohvalla samalla tavalla tuuletettua kuin Mikon maalia. Kyllä tässä kotiseurannassa saa kovat tunteet aikaan.

Sunnuntaina oli luvassa se rutiinivoitto, joka olisi pitänyt olla kaksi viikkoa aiemmin. 1-1 tilanteessa sitä vielä mietti, että tuleeko tästä toinen kärsimysnäytelmä. Sitten meni vaan tovi ja peli oli 1-4. Enää ei tarvinnut jännittää kuin lopputulosta, joka pääsi karkaamaan käsistä 1-8 muodossa.

1-8 ei sitten todistanutkaan mitään. Hyvää maalintekoharjoitusta josta mahdollisesti on apua lähitulevaisuuden peleissä, mutta eipä viime kauden Regions’ Cup -avausta FC Futareita vastaan (7-0 voitto) kukaan muistellut edes toukokuussa. Tärkein anti oli kuitenkin jatkopaikka toiselle kierrokselle.

Toki yksittäisiä pienempiä huomioita kerättäessä nousee muutama kohta esiin. Ilari Ojala iski kaksi maalia, joten voimme odottaa Ilarilta aina hyvää panosta, kun hän ehtii kokoonpanoon mukaan. Uskon, että Ilari olisi edelleen samanlainen ratkaisupelaaja kuin jokunen vuosi taaksepäin, jos hän saisi olla kokoonpanossa yhtä paljon mukana kuin silloin. Osallistumisen vähyys vaikuttaa. Ilarilla oli suuri vaikutus kakkosjoukkueen peleihin viime kesän aikana. Erittäin mukava kaveri ja todella kova pelimies. Nostaa vierellä olevien pelaajien tasoa.

Juho Kraftin maali oli myös tärkeä hetki. Juho teki viime kaudella avausmaalinsa HirPyn verkkoon ja sama toistui tänä vuonna. Tosin nyt maali ei ollut voittomaali, mutta maali kuitenkin. Tästä on luvassa suuri boosti jatkoa ajatellen. On kuitenkin otettava huomioon, että sarja-avauksessa Juho istui koko pelin penkillä, että kyllä sinne edustuksen ratkaisupaikoille on vielä jonkin verran matkaa. Suunta on joka tapauksessa oikea, mutta työtä on todella paljon edessä.

Kolme pistettä ja jatkopaikka cupissa. Loistava aloitus. Entistä suuremmaksi aloituksen teki, että UrPS on ollut viime vuosina oikeasti vaatimaton vierasjoukkue. Viime kaudella mentiin paljon eteenpäin, mutta matka on vielä kesken. Kotona Palloseuran pitäisi pärjätä kaikille joukkueille. Tuskin tällä kaudella ihan puhdasta kotisaldoa tulee, mutta hankala paikka on luvassa jokaiselle vierailijalle.

Vieraspelaaminen tunnistettiin aikaisemmin nousun suurimmaksi esteeksi ja sitähän se oli. Viime kaudeksi ongelma korjattiin ja sarjataso vaihtui ylemmäs. Tällä kaudella tuota on edelleen parannettava jo pelkästään kelpo sijoituksen takia.

Kova vire avauspelissä ei ole itse asiassa suuri yllätys. Kun otetaan laskuun kuusi viime vuotta (2008-2013), niin saldo on kova 4-1-1. Ainoa tappio avauspeleistä tuolla aikavälillä on tullut 2010 OldSchoolille. Tasapeli tuli 2009 ParVin kanssa. Muuten saldoissa on pelkkiä voittoja.

Sarja-avauksessa puheeksi olivat tulleet viimeisimmät tappiot. Tätä lähdettiin laskemaan ja tulokset olivat suhteellisen hurjia. Tähän ei lasketa rangaistuspotkutappioita, vaan pelkästään varsinainen peliaika. Rankkarikisat eivät kuulu tähänkään lajiin.

Viimeisin tappiollinen ottelu UrPSille on 18.6.2012. Tuolloin HST oli vahvempi 2-1 numeroin kotikentällään. Tuosta on kulunut aikaa huikeat 315 päivää. Otetaan nyt huomioon, että välissä on pitkä talvi, mutta eipä tuo kausi ollut kovin pitkällä, kun kesäkuu oli puolivälissä.

Viimeisintä kotitappiota hakiessa kalenteri liikahtaa vielä pidemmälle. Viimeksi UrPS on hävinnyt Urjalan urheilukentällä 25.9.2011. Tuosta syyskuisesta sunnuntaista on kulunut 582 päivää. UrPS on ollut voittamaton kotikentällään yhden vuoden, seitsemän kuukautta ja neljä päivää. Se on kova suoritus.

Pelit jatkuvat Vapun jälkeen perjantaina PP-70 vieraana Tampereella. Kakkonen aloittaa ensi sunnuntaina Parolassa. 11–12.5. luvassa on ensimmäiset kotiottelut, ainakin toivottavasti. Vielä ei ole käsittääkseni virallista vahvistusta, että kenttä olisi pelikunnossa tuolloin. Pitkälle venynyt kevät ei ole helpottanut näitä kenttäolosuhteita. Toivotaan kuitenkin, että parin viikon päästä vietetään kunnon superviikonloppua ja saadaan urjalalainen jalkapalloyleisö heti alusta alkaen joukkueen taakse. Itse olen jo aivan innoissani, toivottavasti muutkin.