Esa Nikkilän ura Palloseuran edustuksessa alkaa lähennellä
jo kymmentä vuotta. 18-vuotiaana mukaan tullut Nikkilä liittyi joukkueeseen
silloin, kun urjalalaiset viimeksi olivat Nelosessa, joten Esalla on näkökulmaa
miten toiminta on vuosien saatossa muuttunut.
”Kyllähän se koukutti.”
Esan pelaajaura alkoi muistikuvien mukaan noin viiden vuoden
ikäisenä. ”Virtasen Iiro oli käynyt jo aiemmin pelaamassa, mutta taisivat äidit
sopia, että pojat menevät harjoituksiin.”, Esa muistelee alkuaikoja. Valmennustiimissä
oli tuolloin hyvinkin tutut Saarisen veljekset.
1987 syntyneiden ikäluokka oli Urjalassa poikkeuksellisen
menestyksekäs. Edustuksen nykyinen valmentaja Esko Ojala valmensi tuolloin Esan
ikäluokkaa, jonka suurimmaksi saavutukseksi nousi piirinmestaruuspronssi.
Vastustajien joukossa oli tuolloin kovia seuroja, mm. Ilves, TPV ja Haka.
”Kyllähän Esko sillä kaudella kun tulosta tuli, niin kielsi Ottoa (Drude) potkaisemasta sitä palloa. Juoksi maaliin asti.”
Esan ikäluokka koostui lahjakkaista pojista, joista edelleen
edustuksen mukana ovat Otto Drude, Henri Ojala, Mikko Alahäivälä ja Juho Laine.
”Sitten 14-15-vuotiaana toiminta alkoi loppua, kun miehiä ei ollut isolle
kentälle tarpeeksi.”, Esa kertoo. Sen jälkeen osa siirtyi Valkeakoskelle
Hakaan, jossa Esakin pelasi kahden vuoden ajan.
Esa on pelannut uransa pääosin puolustavissa rooleissa.
Menestysvuosilta tärkein oppi oli opetella pitkä läpisyöttö, jolla pystyi
vapauttamaan Oton (Drude) maalintekoon. Isolla kentällä Esa kävi myös
keskikentän keskellä ja viime vuosilta hänet voi muistaa useammastakin roolista
edustusjoukkueessa. Pääpaino Esalla kuitenkin on puolustavissa rooleissa.
Valkeakosken vuosien jälkeen oli aika palata Urjalaan ja
Nelosta pelaavan edustuksen riveihin. ”Se oli mielenkiintoinen porukka silloin.
Oli todella kovia pelaajia, mutta sitten oli heikompiakin. Vähän kuin
puulaakiporukka. Kanniston Aki toimi pelaajavalmentajana.”, kertoo Esa
edustuksen alkuajastaan.
18-vuotiaan Esan esikuvaksi tuli nopeasti Jussi Kitinoja,
joka opetti tulokkaalle Nelosessa tarvittavaa kovuutta. ”Noin minun ikäisenä
nyt Kiti päätti, että haluaa korjata juoksuaan ja meni talveksi harjoittelemaan
yleisurheilijoiden mukana lähtönopeutta ja juoksutyyliään.”, Esa tietää kertoa.
Vastaava toiminta ei nykyään ole kovinkaan yleistä alasarjafutiksessa.
Kitin lisäksi Esa mainitsee esikuvikseen Jari Litmasen ja
Emmanuel Petitin. Litti oli ilmiö, vaikka Ajax itsessään ei niin
kiinnostanutkaan. Petit sen sijaan pysyi seurattavien pelaajien listalla aina
Chelseaan asti.
”Sitä oli ennen kauden alkua, että nyt se on pakko tehdä.”
Esa muistaa ottaa esiin viime kauden nousun Neloseen, joka
jäi harmittavan lähelle jo edelliskaudella. Ikimuistoisia hetkiä olivat
tietenkin myös Ålandia Cup sekä Hesa Cup, mutta edustusuralta nousee myös
toinen suuri hetki Esan mieleen.
FJK oli nousutaistelussa vahvasti mukana, kun UrPS taisteli
sarjataulukon toisessa päässä. Uskomattoman taistelun jälkeen Palloseura voitto
ottelun 3-2 ja FJK:n nousuhaaveet kariutuivat viimeisillä kierroksilla. Päätöskierroksella
Kylmäkoskella pelannut Lammin Veto oli luvannut UrPSille saunakaljat FJK-voitosta.
”Oltiin pukuhuoneessa ja yhtäkkiä parkkipaikalta kuuluu huutoa ja laulua.
’Kiitos UrPSi!’. LaVe oli tullut lunastamaan lupauksensa saunakaljoista ja laulu
jatkui vielä pitkään.”, Esa kertoo noista tapahtumista.
Esan tehtävä tuossa ottelussa oli vahtia Forssan
tähtihyökkäjä Ivo Dankovia, mutta Dankov iski ottelussa maalin kahdeksan
minuutin kohdalla. ”Jostain syystä siinä pelissä pääsin myös läpi. Tilanteesta
olleesta videosta onkin Krannin Samin kanssa monta kertaa väitelty oliko se
paitsio.”, Esa sanoo.
Ikimuistoisimmat vastustajat tulevat läheltä. FJK ja KylVe
tulevat Esalla ensimmäisenä mieleen kysyttäessä mieluisimpia vastustajia.
Viha-rakkaussuhteen lisäksi hän on nauttinut pelaamisesta hämeenlinnalaisen
Jagsin kanssa. ”Jags on kova, mutta rehti joukkue. Siellä ei soiteta suuta
turhaa.”, perustelee Esa valintaansa.
”Malli siihen, miten hommat pitää tehdä.”
Käännekohdaksi edustuksen toiminnassa Esa nimittää Esko
Ojalan ja Petteri Soinisen mukaantulon. ”Ensinnäkin saatiin Aki (Kannisto)
pelkästään pelaamaan.”, kertoo Esa syitä. Esko ja Petteri toivat mukanaan
uskottavuutta ja ryhtiä toimintaan. Miehet täydentävät hyvin toisiaan, kun Esko
kantaa päävastuun peluutuksesta ja Petteri kaikesta muusta. ”Petterin omasta
pelaajaurasta oli niin lyhyt aika, että siinä oli selvä näkemys, miten hommat
pitää hoitaa.”, jatkaa Esa syiden listaamista.
Esalla on kaudelle selkeä maalitavoite. ”Kolme maalia
pitäisi tehdä. Yksi tehdään taidolla ja loput kaksi tulee tuurilla.”, hän
tarkentaa. Tilastoja tutkittaessa Esa on 2008 vuodesta lähtien onnistunut
jokaisella kaudella vähintään kerran maalinteossa. Parhaalla kaudella maaleja
on tullut kolme, mutta eri asia on, tuliko noista yksi taidolla ja kaksi
tuurilla.
Lukijakysymys: Kenen haluaisit nähdä pukevan Palloseuran
pelipaidan ylleen?
”Kitinojan Jussi. Olen kuullut Kitin suusta, että lopettaa
uransa UrPSissa. Nyt täytyy vaan kysyä enemmänkin niin päin, että koska meinaa lopettaa.”,
Esa vastaa muista hieman poiketen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti