UrPS vs. KylVe – derbyn muutos

Derby on erityisesti jalkapallossa käytetty termi, jolla tarkoitetaan ottelua, jossa kohtaavat perinteikkäät vastustajajoukkueet ja joka herättää suurempaa mielenkiintoa kuin tavallinen sarjaottelu. -Wikipedia

Sanotaan Kylmäkoskella mitä tahansa, niin kyllä jalkapallossa Urjalan ja Kylmäkosken välillä on jännitettä. Ihan erilaista jännitettä kuin on missään muussa pelissä. Forssa saattaa ainoana päästä edes lähelle, joskaan kauden ensimmäinen peli ei siihen suuntaan viitannut. Viialan ja Toijalan kanssa on kuitenkin huomannut, että muu Akaa ei säväytä samalla tavalla kuin naapurit Millerin nurkilta.

Otetaan KylVe-ottelut käsittelyyn sieltä asti mitä itse niitä muistan (ja mistä asti löydän UrPSin sivuilta tulokset peleihin) eli kaudesta 2008. Samalla saadaan periaatteessa se aika mikä on ollut UrPSupporters vs. K*lVe -hommissa. Jonkinlainen kaari tulee näihin peleihin, kun katsoo noiden tulosten osalta tilannetta. Toki taustalla on tapahtunut valtavaa nousua kylmäkoskelaisessa futsalissa, joka omalta osaltaan selvittää kesävoimien vähentymistä.

2008 oli muutenkin kesä jolloin KylVe palasi Nelosen vuosien jälkeen takaisin Vitoseen. Siitä kesästä lähti oikeastaan sellainen pienimuotoinen herätys näihin peleihin. 2-2 tasapeli Taipaleella jätti nälkäisen kuva, kun enemmänkin oli otettavissa. Pelistä jotenkin jäänyt vaan mieleen Aki Kanniston visiitti sen kesän osalta UrPSin paidassa, joten mitään älytöntä draamaa ei ollut mieleen jäänyt tästä reissusta.

Varmaan se suurempi rakkaus lähti sen kauden päätöskierrokselta. KylVe oli putoamistaistelussa tiukasti mukana, kun päätöskierros pelattiin syyskuisena lauantaina täysin epäinhimilliseen aikaan kello 11. KylVe marssi lopulta 0-3 vierasvoittoon ja säilytti sarjapaikkansa tulevallekin kesälle. Tuo ottelu jäi kylmäkoskelaisten mieleen Paul Välimaan viimeisenä otteluna Leijonien paidassa. Siinä on sellainen persoona, joka olisi suurella todennäköisyydellä tullut nousemaan UrPSupportersin pihteihin, joten siinä mielessä lopettaminen tuli hieman harmilliseen paikkaan. Mieleen on jäänyt Paulin taputukset meidän nurkkaan katsomoon, joten pakko uskoa hänen arvostaneen uuden futiskulttuurin syntyä Urjalassa.

Seuraavalle kesälle tarjottiin ensimmäinen voitokas kohtaaminen Urjalassa. 2-1 voitossa Jussi-Pekka Penttinen ja Jyri Kurikka vastasivat UrPSin maaleista, kun taas KylVen kavennuksen teki vähemmän yllättäen Juha Vedenpää, joka on saanut aina UrPSupportersin huomion itseensä. Vedenpää on aina ollut niin hyvä, että eihän häntä ole urjalalaisen jalkapallon ystävänä voinut muuta kuin vihata. Harva vastustajan pelaaja on historian saatossa saanut omaa lauluaan meidän porukalta, mutta Vedenpää kuuluu tähän ainutlaatuiseen joukkoon.

Kauden toisessa kohtaamisessa, jälleen päätöskierroksella, panokset olivat aivan toiset. Muistelisin tämän olleen ensimmäinen pikkubussi-vierasmatkoista fanien toimesta. Taipale on aina katsomossa ollut hallussa, mutta kentällä olimme pitkään ongelmissa. UrPS tarvitsi päätöskierroksella voiton, jotta putoamiselta vältyttäisiin. KylVe voitti lopulta tylysti 2-0 numeroin ja vain ristiin pelaaminen muualla piti UrPSin Vitosessa. Lähellä oli siis joskus Kutonenkin.

2010 kesällä kylmäkoskelainen ylivoima taisi näkyä kaikkein selvimmin. Ari ”Allu” Kurki tuli KylVen valmentajaksi ja omien muistikuvien mukaan vastassa oli yksi kovimpia KylVe-nippuja mitä noiden viiden vuoden aikana on ollut. Vedenpää paukutti 28 sarjamaalia ja KylVe voitti UrPSin kauden kummassakin kohtaamisessa lopulta 3-1 numeroilla. Taipaleella pelattu ottelu juhlisti 20-vuotista taivalta jalkapallon puolella. Silloin olisi voitto maistunut, mutta viimeistely oli juhlajoukkueella askeleen edellä.

Kauden toiseksi viimeisessä ottelussa kotifaneja koeteltiin kunnolla. 1-3 tilanteessa KylVe-penkki osasi provosoinnin villeillä tuuletuksilla meidän suuntaan ja ylilyönteinä tölkki sekä pullo lensivät kohti KylVen penkkiä. Tölkki tuli UrPSupportersilta ja jäi juoksuradoille, mutta takaa tullut pullo lensi penkille asti ja vaikka isoa vahinkoa ei sattunut, niin episodi lämmitti vierailijoita. Kaikki saatiin onneksi sovittua, mutta kyllä sitä kovasti jäi odottamaan tulevaa kesää ja revanssia. Olen muistaakseni aikaisemmin jo käsitellyt tätä episodia blogissani, joten en ota sen tuomittavuutta uudelleenkäsittelyyn.

Tulihan se revanssi sieltä kesällä 2011 ja makeasti tulikin. KylVellä taisi olla yksi sarjan kovimpia nippuja sen kesän osalta ja lopulta Leijonat olivat aivan kärkitaisteluissa mukana, mutta derbyissä homma kääntyi. Urjalassa paluumuuttaja Henri Ojala johdatti kapteenin ominaisuudessa UrPSin komeaan 5-1 voittoon neljällä maalilla. Kahden tappion kauden jälkeen se maistui. Maistui todella hyvälle.

Taipaleella homma ei mennyt niin hienosti. Neljäs matkustusreissu fanien toimesta sai vihdoinkin arvoisensa palkinnon. 0-2 johto muuttui pelin myötä 3-2 tappioasemaan ja pakko myöntää, että silloin Taipaleen kirous alkoi herätä mieleen. UrPS oli kuitenkin kasvanut edellisistä kesistä ja hankala tappioasema käännettiin vielä 3-5 voitoksi ja ensimmäisen kerran UrPSupporters sai poistua paikalta voitto mukanaan. Sekin maistui todella hyvällä. Etenkin kun tiesi KylVen olevan sillä kaudella valtavan kova nippu. Pelistä varmaan parhaiten on jäänyt mieleen Arttu Partasen debyytti UrPS-paidassa ja se upea maali KylVen verkkoon.

Siitä homma kääntyikin täysin.

Futsal-menestys vei voimia kesäpallolta ja 2012 kesällä tämä konkretisoitui rajusti. KylVellä ei onnistunut mikään ja UrPS eli vahvassa myötätuulessa. Kauden päätteeksi sarjatasot vaihtuivat kummankin joukkueen osalta, kun Palloseura nousi lohkovoittajana Neloseen ja KylVe tippui ansaitusti Kutoseen. Tilanne oli samaan aikaan erittäin onnellinen ja hieman haikea. Silloin tiesi, että tovi tulee kulumaan ennen kuin joukkueet kohtaavat jälleen.

Kaksi UrPSin murskavoittoa, molemmat 7-3 numeroin. Otso Lepomäki viimeisteli derbydebyytissään kotikentällä hattutempun, Kasperi Ojala Taipaleella kolmesti. Kasperi onnistui yhteensä viidesti näiden kahden pelin aikana. Suhteellisen selviä pelejä ja mitä olen myöhemmin jutellut pelaajien kanssa, niin ei niistä enää kukaan suunnattomasti nauttinut. Kyllä nuo tasaiset pelit muutaman vuoden takaa ovat varmasti olleet enemmän jokaisen tahon mieleen.

Fanien toimesta päästiin kuitenkin lanseeraamaan näiden selkäsaunojen nojalla 13-kirjaminen sana, joka alkaa p:llä ja loppuu s:ään. Tuo sana on kuitenkin tätä nykyä kiellettyjen termien listalla, joten siitä on turha jatkaa sen enempää. Olen kuitenkin hyvin pitkälti tuon termin nojalla, koska kyllähän se kuvasi sitä tilannetta, joka kentällä tavallaan noiden pelien osalta käynnissä oli. On siellä katsomossa laulettu huomattavasti kyseenalaisempia lauluja Juha Vedenpäälle, Maru Grönroosille ja Allu Kurjelle. Näissä tekstit ovat käyneet erittäin lähellä hyvänmaun rajoja.

Täksi kesäksi oli pitkään epäselvää tuleeko Kylmäkoskelle joukkuetta ollenkaan. Joukkueen rinki on käsittääkseni suhteellisen pieni ja otteet Kutosessa ovat jättäneet toiveen paremmasta. Futsal-joukkueen tähtiä ei taida alkukaudesta ollut ketään mukana, vaan rinki on koostunut pitkälti viime vuodelta jatkaneista karpaaseista.

Ottelu Urjalassa oli kuitenkin kuin jatkoa viime kauden peleistä edustuksen kanssa. Lopputulos 9-3 ei jättänyt epäselvyyttä voittajasta, mutta rehellisyyden nimissä olen suhteellisen varma, että syksyllä nähdään aivan toisenlainen KylVe Taipaleella. Silloin toivon, että KylVe saa kilpailukykyisen joukkueen liikkeelle ja omalta kohdaltani kohtaisin erittäin mielelläni Juha Vedenpään kentällä.

Kuten tarinasta näkyy, niin tilanne on viiden vuoden aikana muuttunut aivan täysin. Silloin kun UrPSupporters-toiminta alkoi, oli KylVe edellä näiden pelien osalta. Nyt tilanne on kääntynyt niin hurjasti, että Veikot eivät alkukauden kohtaamisessa pärjänneet edes UrPSin kakkosjoukkueelle. Siitä ajasta, kun UrPSupporters oli KylVen keskuudessa vain mopopoikien porukka, niin on kasvettu eri suuntaan. Viha-rakkaussuhde muuttui pienen porukan Anty-K*lveksi ja joku soitti 2011 ensimmäinen paikallisvoiton jälkeen Allu Kurjelle keskellä yötä. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole saanut selville, että kuka se oli. Tunteita on siis herätetty.

 Jalkapalloon kuuluu tietenkin nousu- ja laskusuhdanteet. Joka tapauksessa sydän toivoo KylVen nousua jaloille ja että nämä hienot pelit vuosien takaa palautettaisiin tulevaisuudessa ennalleen. Niissä peleissä tunnelataus on aina ollut hieman normaalia korkeammalla.