Taistelu peliajasta kiristyy

Viikolla päästiin vihdoinkin julkistamaan uusien UrPS-miesten esittelyhaastattelua. Vahvistusta tuli kentän jokaiselle osa-alueelle, joka tarkoittaa automaattisesti sitä, että taistelu peliajasta tiukentuu useamman kaverin kohdalla. Kilpailu ei missään nimessä ole haitallista, kunhan se osataan ottaa oikealla tavalla. Toiselle kilpailu saattaa tarkoittaa vähentyvää peliaikaa ja toiselle peliajan hakemista kakkosjoukkueen riveistä.

Juho Laineen saapuminen täydentää maalivahtiosaston. Lähtökohtaisesti näkisin Laineen nousevan ykkösmaalivahdiksi, sillä kahdella viime kaudella valtavasti kehittynyt Tomi Koivula tarvitsee ehdottomasti lisäkokemusta Mikko Niemisen opissa. Koivulan tuleva varusmiespalvelu sotkee muutenkin tulevan kesän ohjelmaa, joten maalivahtiosastolle vahvistusta oli pakko tulla. Tiedän, että Tomi pystyy ottamaan ykköstorjujan paikan tarvittaessa, mutta parempaa tekisi haastajan rooli ja taustalla kehittyminen. Tomi oli oma valintani viime vuoden miespelaajaksi kehittymisen, aktiivisuuden ja asenteen puolesta, joten mistään arvostuksen puutteesta ei ole kyse.

Kenttäpelaajien kanssa tilanne ei ole lähimainkaan niin yksinkertainen. Luulin, että saan istutella kavereita kuvitteelliseen kokoonpanoon viime kauden 4-3-3-taktiikkaan. Tai vaihtoehtoisesti 4-5-1-taktiikka, riippuu paljon katsojan silmistä. Käytännössä siis yksi keskushyökkääjä ja vastustajasta riippuen laitakaverit laskettiin sitten hyökkääjiksi tai keskikenttämiehiksi.

Tämän taktiikan päälle rakentaminen kuitenkin kaatui toisessa harjoituspelissä, kun valmennusjohto juoksutti kentälle avaukseen 3-5-2-taktiikalla varustetun kentällisen. En edes muista, koska UrPS olisi viimeksi pelannut puhtaasti kahdella kärjellä. Tuo kolme hyökkäyskolmanneksen pelaajaa on ollut tavanomaisempi viime kesinä.

Penkki ei anna mitään aihetta olettaa, että taktiikkamuutos olisi tehty pakosta. Kyseessä on aivan varmasti kokeilu, jota onnistuessaan voidaan soveltaa tulevana kesänä. Minun maailmassani Harri Helenius ei jää avauksen ulkopuolelle ilman hyvää syytä. Harri sopii tuossa taktiikassa kolmen puolustuslinjaan hyvin. Enkä näin nopeasti keksi muutenkaan edustuksen pakkia, jolle tuo kolmen linjassa pelaaminen ei sopisi.

3-5-2-taktiikassa omasta mielestäni oleellisinta on laitamiesten rooli. Kolmen puolustuslinjalla rooli korostuu sen takia, että tarvetta on koko ajan niin hyökkäyksissä kuin puolustuksessa. Vasemmalla tuossa roolissa voi pelata Henri Ojala. Silloin ei ole mitään huolta. Ojala on varma 90-minuutin suorittaja ja suoritustaso on kova. Enemmän olen huolissani tässä taktiikassa oikeasta laidasta. Käsittääkseni uusista miehistä Janne Huttunen pelasi oikealla samassa roolissa. En ole vielä nähnyt Jannea pelaamassa, joten en uskalla ottaa siihen paikkaan vielä kantaa. Jos Janne ei siinä onnistu, niin pahoin pelkään, ettei kokoonpanosta löydy sopivaa kaveria oikealle siihen rooliin. Löytyy sinne laidalle hyviä puolustajia ja hyökkääjiä, mutta ei oikein molempia.

Silloin on palattava 4-3-3, joka tosin lienee kyllä muutenkin se normaalisti käytettävä taktiikka. Keskikentälle UrPSilla on ehdottomasti paras tilanne. Lauri Helenius, Janne Ahtosaari, Henri Ojala, Juho Tolvanen, Atte Lindbäck ja tarvittaessa myös Esa Nikkilä. Jos keskikenttää miehittää kolme miestä ja vaihtoja on vain viisi, niin tuon miehistön pitäisi normaalisti riittää. Keskikentällä tullaan varmasti normaalisti näkemään vähintään kaksi kolmesta pelaamassa täydet minuutit. Voi olla jopa, että kaikki pelaavat ysikymppisen pelaajista riippuen.

Eniten pelivaraa nähdään tuolla viimeisellä kolmanneksella. Otto Drude on huippukunnossa, Mikko Alahäivälä lupailee hyvää, Arttu Reunanen tulee mukaan kuin uusi pelaaja, samoin Otso Lepomäki. Vesa Silvasti lisää syvyyttä tälle pelipaikalle. Laitamiesten rooli UrPSin taktiikassa on todella raskas, joten normaaleissa peleissä kaksi vaihtoa menee varmaan ihan poikkeuksetta tälle pelipaikalle. Viime kauteen suurin erotus tulee tällä paikalla, koska miehiä ei voi enää kierrättää hetken huilauttamisilla. Nyt on nähtävä hieman päivän kuntoa pidemmälle.

Viime kaudesta joukkue ei ole merkittävästi heikentynyt. Arttu Partasen kiireet estävät pelaamisen tulevalla kaudella. Viime kausina hieman vähemmän pelaamaan ehtineet Jori Nurmi ja Ville Pasanen jättävät joukkueen myös. Perhekiireet ja loukkaantuminen vievät mehut pelaamisesta. Ilari Ojala käy pelaamassa jälleen satunnaisesti ja Turo Rytkyn pelaamista säätelevät edellisvuosien tapaan musiikkiharrastus. Turon kohdalla on väläytelty myös pelaamista kakkosjoukkueen mukana, mutta kesä näyttää, mikä kuvio tulee toteutumaan.

Tarvittaessa apua antaa kakkosjoukkue, josta todennäköisimmin mukana ovat harjoitusotteluissakin esiintynyt Markus Suominen, Ari Helenius, Eemeli Tilli ja Eero Lepistö, jotka kaikki kävivät edustuksen mukana viime kaudella pelaten enemmän ja vähemmän. Suunta voi olla myös toinen. Edustuksen osalta kilpailu on kovaa ja tietenkin kaikkia tarvitaan. Silti ennakkoon näyttää, että toppari- ja sentteriosastolla tarjontaa voi olla liikaa. Toppareiden kanssa paljon riippuu kuinka hyvää osallistuminen on. Ville Pollari ja Jani Hakala olivat viime kaudella suhteellisen paljon pois. Sentteriosastolla Mikko Alahäivän tulo saattaa vaikuttaa ratkaisevasti esimerkiksi Juho Kraftin peliaikaan. En osaa yhtään sanoa mikä on valmennusjohdon kuvio keskushyökkääjien suhteen, mutta kovin harvoin Juho kuului Vitosessakaan ykkösvaihtoehdoksi hyökkääjän rooliin. Tässä tapauksessa on ehdottomasti mietittävä onko mukavampaa pelata jämäminuutteja Nelosessa vai suuremmalla peliajalla ja vastuulla Kutosessa?

Tässä vaiheessa kaikki arviot peliajoista perustuvat ihan vanhoihin näyttöihin ja kuulopuheisiin harjoituspeleistä. Kilpailun koventumisen voi kuitenkin hyvin esittää paperilla pelejä näkemättä. Omalta osaltani olen huomattavasti fiksumpi näiden asioiden suhteen, kun 20.4. Parolassa pelattava Wanha Apteekki -turnaus on ohi.  Sen jälkeen osaan hieman paremmin arvioida mitkä ovat lähtökohdat kauteen mentäessä. Edustuksen osalta kausi käynnistyy perjantaina 26.4. Sastamalassa toisen sarjanousijan, SW:n vieraana. Otteluohjelma on muutenkin pitkälti valmiina ja se kannattaa käydä tarkastamassa kotisivuilta.

Eniten pettymystä aiheuttaa tietenkin se, ettei kumpikaan isoista kohtaamisista (FJK tai TP-49) osunut lauantaille. TP-49 sentään on perjantaina. Peliohjelman helmiin voidaan kuitenkin palata vielä lähempänä kauden alkua. Luvassa ennen kauden alkua myös huikea superhaastattelusarja, kun käsittelyyn otetaan Esa Nikkilä, Juho Tolvanen ja Kasperi Ojala. Ei siis ihan vielä kannata lopettaa tämän blogin lukemista.