Harjoitusotteluiden oma maailma

Jalkapallon harjoitusottelut ovat yhtä varma kevään merkki kuin -23 astetta auton mittarissa maaliskuun puolivälissä aamuisella työmatkalla. Ei tämä maaliskuu nyt vielä mikään älyttömän kiireellinen aika ole pelaajille, mutta ensikosketuksia otetaan useammassakin paikassa ja eri sarjatasoilla.

UrPS ehti harjoitusotteludebyyttinsä tehdä Hämeenlinnassa, kun Pullerin hallissa pelattiin sunnuntai-iltavuorolla ParVin kanssa. Vuosi sitten päädyttiin 3-3 tasapeliin ja pari viikkoa sitten 2-2 tasapeliin. Mikään eeppinen taisto tuo Palloseuran kauden ensimmäinen peli ei tälläkään kertaa kuulopuheiden mukaan ollut, mutta kaksi maalia ja tasatulos lämmittää mieltä. Otto Drude nappasi henkisen yliotteen maalipörssin voittoon, sillä kahtena vuotena aiemmin kauden avausmaalin tehnyt urjalalainen on vienyt koko kauden sisäisen maalipörssin. Otolla on siihen ehdottomasti edellytyksiä, mutta se vaatisi ehjää kesää. Sitä hieman pelonsekaisin tuntein jännitän ja toivon.

Tästä harjoitusottelut jatkuvat 23.3. ottelulla FJK:ta vastaan, 20.4. Parolan Wanha apteekki -turnauksella ja alustavasti on suunnitelmissa 12.4. ottelu FC Raumaa vastaan. Tässä on varmasti vain osa peleistä. Aikaisempina keväinä on kohtaamisissa löytynyt myös Jags-peli, joka löytyy toivottavasti jossain vaiheessa tämänkin kevään harkkapeliohjelmasta. Mahdollisuus olisi ollut pelailla PP-70:n kanssa, mutta tuo aika päätettiin joukkueen kesken käyttää omiin harjoituksiin.

Mutta se riittää informaatio-osuudesta.  On aiheellisempaa paneutua harjoitusotteluiden omaan maailmaan. Oma maailma tulee siitä, että harjoituskaudella tarkoitus on kokeilla. On se sitten pelaajia eri paikalla tai erilaisia pelisysteemejä. Harjoituskaudella on tarkoitus sisäänajaa. On se sitten keskenkuntoisia pelaajia tai uutta pelitapaa. Pisteitä ei ole jaossa, syksyllä ei enää harjoitusotteluita muistella, mutta silti puhutaan paljon tärkeästä vaiheesta. Harjoitusotteluiden yhteydessä käytetään usein kahta kliseetä: ”Lopputuloksella ei ole merkitystä” ja ”Tarkoitus on saada oma peli valmiiksi”, jotka ymmärtää hyvin kun tietää lähtökohdat.

Voidaanko hyvä harjoitusottelu siis määrittää? Onko joku harjoituspeli tärkeämpi kuin toinen vai ovatko kaikki pelit samanarvoisia?

Hyvä harjoitusottelu on joukkuetta hyödyttävä. Siinä vastassa on omalle tasolle sopivan haastava vastustaja, jotta pelissä pysyy tarpeeksi otetta. Vastus ei ole liian vaikea, jotta voidaan todella kokeilla hieman rohkeampiakin vaihtoehtoja kokoonpanossa ja pelissä pysyy silti jonkinlainen järki. Vastus ei ole liian helppo, jotta paremmatkin pelaajat motivoituvat koko ajan tekemään parhaansa. Melkein voisi yleistää, että hyvä harjoitusottelu on tasainen ja mahdollisuus kääntyä kumpaankin suuntaan hyödyttää joukkueita eniten.

Oman lohkon joukkueet esimerkiksi ovat mielestäni hyviä vastustajia harjoituspeleihin. Näkee lohkon tasoa, näkee hieman tulevan kesän vastustajia ja pelit ovat mahdollisesti lähellä sitä mitä kesällä voi odottaa.

Aikaisemmin kirjoitin, että lopputuloksella ei ole merkitystä. Siinä käytiin hieman rajoilla, sillä vaikka joukkueelle tuloksella ei todella ole merkitystä, niin pelaajien henkisellä tasolla tulokset käsitellään täysin eri tavoilla. Joku saattaa syttyä suuresta murskavoitosta ja samaan aikaan toinen ei koe peliä mielekkääksi. Joku saattaa ottaa itseensä suurinumeroisesta tappiosta ja mahdollisesti pelätä tehtyjä virheitä, kun taas toinen saa pelistä paljon uutta motivaatiota omaan tekemiseensä ja tietoa mitä osa-alueita täytyy kohentaa tosipeleihin mennessä. Tässä mielessä harjoitusottelut ovat todellisuudessa kuin sarjapelit, sillä edellinen peli pitää pystyä käymään läpi ja siitä on jatkettava eteenpäin. Meneekö liian syvälliseksi, kun puhutaan Nelosen ja Kutosen joukkueista? Ei minunkaan mielestä.

Palloseuran viime kevään monipuolinen harjoitusottelukiertue on jäänyt mieleen hyvänä esimerkkinä. Seitsemästä harjoitusottelusta neljä pelattiin Nelosen joukkueita vastaan, yksi Vitosen joukkuetta ja kaksi Kutosen porukoita vastaan. Sarjatasoa korkeammalla olleet vastustajat eivät missään nimessä olleet ylivoimaisia ja erot olivat korkeintaan yhden maalin luokkaa. Kutosen joukkueita vastaan pelit päättyivät 3-0 ja 8-1, joten näissä hyöty oli enemmänkin maalinteon harjoittelua kuin mitään muuta. En tarkoita, että tänä keväänä pitäisi pelata Kolmosen joukkueita vastaan, mutta periaatteessa Vitosta alempaa ei peliseuraa ole tarpeellista hakea.

Harjoitusotteluiden toinen puoli on pelata sellaisia joukkueita vastaan, joita ei normaalisti kohdata. TamU-K oli käsitykseni mukaan kysellyt reenipeliä jo viime vuoden puolella, mutta UrPS vietteli silloin talvilomaa. TamU-K olisi ehdottomasti mielenkiintoinen kohdattava, sillä Tampereen piirin yksi kiinnostavimmista alasarjaporukoista on tuonut nopeasti uutta virtaa niin kentälle kuin katsomoonkin. Oikealle viikonpäivälle osuessaan kyseessä saattaisi olla hyvinkin eeppinen harjoitusmatsi.

Tämän kolikon kääntöpuoli voi olla esimerkiksi perjantai-iltainen erikoispeli FC Raumaa vastaan. Kello 19 pelattavassa pelissä on muutamia kohtia, jotka eivät täysin mahdu oman ajatusmaailmaani. Ei tietysti tarvitsekaan, kun pelaaminen tuossa ei minua koske, mutta avaudun silti. Pelissä pitää normaalisti olla tuntia aiemmin eli klo 18. Helsingistä Raumalle lähdettäessä Googlen kartta kertoo matka-ajaksi 3 h. Tampereelta suoraan 2 h ja Urjalan kautta 2 h 30 min. Pitkällä matematiikalla siis Helsingistä pitäisi lähteä n. klo 15 Raumalle tai mielellään vähän aiemminkin. Miten se sitten onnistuu työssäkäyvälle, on toinen asia. Eikä tuo tamperelaisenkaan urjalalaisen lähtöaika kovin hääppöinen ole.

Paluu pelistä Urjalaan on noin klo 23 ja todennäköisesti yhden pysähdyksen taktiikalla lähempänä puoltayötä. Pelipäivää seuraavana lauantaina on saunailta Urjalassa, mutta Helsinkiin tai Tampereelle yöksi matkustavat pelimiehet miettivät varmasti kahdesti lähtöä Urjalaan seuraavana päivänä, vaikka saunaillat (harjoitus)kauden kohokohtia ovatkin. En siis ymmärrä mikä ”win-situation” tuossa pelissä on. Etenkin kun FC Rauma, kaikella kunnioituksella, ei nyt herätä alapäässä erityisiä kovuudentunteita. Tätä vertaa helposti viime kesän Toejoen reissuun, mutta tämä kuin kävisi TOVEn pikkuserkulla kylässä – ei todellakaan sama asia.

Harjoitusottelut ovat siis joka tapauksessa täysin oma maailmansa. Ne ovat omalla tavallaan tärkeitä tapahtumia, mutta tosipelien alkaessa ne unohtuvat hiljalleen ja syksyn koittaessa tuloksia ei muista kuin hyvin harvat. Harjoituspelit eivät ole mikään pärjäämisen erityisehto sarjapelien alkaessa, mutta jo pelkästään se tunne kevään ensimmäisistä peleistä on upea tunne. Sitä tunnetta on hyvin sääli säästellä sarjakauden alkuun huhtikuun loppuun tai toukokuun alkuun.

Edustusjoukkueen alustava sarjaohjelma oli julkaistu jo ResultCodeen, mutta siihen tulee vielä ainakin kotipelien osalta muutoksia. Siihen palataan myöhemmin. Ensi viikolla uskoisin, että saadaan puskettua haastattelua ulos UrPSin uusien pelaajien osalta kotisivuille ja vähän varmaan jää puitavaa bloginkin puolelle. Yritän saada vanhempiakin karjuja haastateltavaksi blogin puolelle huhtikuun aikana, mutta kaikki aikanaan. Ensi viikolla esitellään siis uusia vahvistuksia Palloseuran puolelle, huikeaa. Kyllähän tää päivisin näyttää ihan siltä, että kesä voisi jossain vaiheessa tullakin.