UrPS/2 2013 – Eteenpäin on menty

Palloseuran kakkosjoukkueen kausi päättyi muutama viikko takaperin. Tuloksia on analysoitu pitkään ja hartaasti ja kaudesta saatu positiivisella merkillä varustettu tulos. Joukkueenjohtaja Lauri Vuori laski tilastojen valossa kesän menneen edeltävää paremmin pistekeskiarvolla (1,88 vs. 1,71) ja voittoprosentilla 64,7 % vs. 57,1 %) mitattuna.  Myös tehtyjen maalien keskiarvo (3,44 vs. 3,35) ja päästettyjen maalien vastaava lukema (2,11 vs. 3,00) paranivat, joten otsikko on täysin perusteltu. Miten tähän kaikkeen lopulta päädyttiin?

Kauteen lähdettäessä kokoonpano oli säilynyt suhteellisen hyvin ennallaan. Muutamia poisjääntejä oli tullut ja samaan aikaan sopivia lisäyksiä kokoonpanoon, joten kakkosjoukkueen pystyi jo pre-seasonilla tietämään hieman vahvemmaksi kilpailijaksi kuin viime kesänä, jolloin monessa kohdassa kokematon joukkue makseli oppirahoja miesten peleissä. Lohko oli jonkin verran muuttunut, joten oli paha arvioida millaisista sijoituksista kakkosjoukkue kauden mittaan taistelisi.

Kauden alku oli kuitenkin hankala. Kolmesta ensimmäisestä ottelusta pistetili ei karttunut ollenkaan. ParVi 2 (v), TNS TFT (k) ja FC Pisa (k) olivat hyvin pelannutta kakkosjoukkuetta parempia. Tai parempia maalinteossa, sillä missään noista peleistä UrPS/2 ei ollut pelillisesti yhtään perässä. Usko ei kadonnut missään vaiheessa, vaikka kolmen pelatun ottelun jälkeen maalisaldo näytti kahta tehtyä maalia.

Kauden suunta kääntyi toukokuun lopulla Lopella. 2-4 vierasvoitosta lähti käyntiin kauden pisin voittoputki, joka yltyi lopulta kuuden ottelun mittaiseksi. Maalinteko-ongelmat jäivät alkukauteen, sillä UrPS/2 tykitti noissa kuudessa pelissä peräti 33 maalia. Muistettavimpana hetkenä itselleni jäi mieleen 9-3 kotivoitto KylVestä. Parin viime kauden ajan UrPSin ylivoimaa katsomosta seuranneena oli mukavaa olla kentällä hoitamassa sama duuni.

Kauden kääntyessä toiselle puoliskolle edessä oli kaksi ennakkoon hankalaa ottelua. ParVi 2 jyräsi lopulta Palloseuran yli Punkalaitumella 3-1 taukojohdosta huolimatta. 3-5 tappiosta ei suoranaisesti viisastuttu, vaan nousijajoukkue FC Pisan luona kyyti oli kylmää. 7-1 selkäsaunan jälkeen tiesi, että suunta on vain ylös. Pääsin ensimmäisen ja ainoan pelini kipparoimaan UrPS/2:n paidassa. Voin sanoa, ettei jäänyt kovin hyvä fiilis tuosta.

Loppukausi oli enemmän ja vähemmän vuoristorataa. Markus Suominen ja Tomi Koivula aloittivat armeijansa ja eivät olleet joka pelissä käytössä ja suoritustaso heittelehti muutenkin kovasti loppukauden aikana. Kylmäkoskella tapahtui kauden toinen sulaminen, kun 0-3 johtoasema hukattiin jo 4-3 tappioasemaan ennen kuin Pekka Porttikivi pelasti tasapelipisteen kakkosjoukkueelle. Harmillisesti en päässyt kumpaankaan noista peleistä, joissa johtoasema suli käsittämättömällä tavalla, joten en osaa sanoa niistä sen tarkemmin. Mielessä kuitenkin monesti kävi olisiko oma panokseni riittänyt sen estämiseen. Lähtökohtaisesti sanotaan, ettei olisi kuitenkaan riittänyt, niin pysyy realismi tallessa.

Syyskauden pelit Urjalassa olivat suhteellisen tylsiä tapahtumia. FC Loppi ja KaVo/2 pelasivat vajaalla ja hävisivät pelinsä 5-0 numeroin. Jags 2 ei saanut edes miehistöä paikalle, joten pisteistä ei suoranaisesti taisteltu Urjalassa sitten kesäkuun puolivälin jälkeen. En voi sanoa, että noiden pelien osalta tuli äärettömän hyvä voittofiilis, mutta kolme pistettä kelpasi jokaisella kerralla. Etenkin, kun tilanne sarjataulukossa oli tiukka taistelussa kolmannesta sijasta KaVo/2:n kanssa.

Aika alusta asti oli selvää, että FC Pisa matkaa Vitoseen. ParVi 2 tuli sitten perässä ja siitä eteenpäin paikat olivat jaossa. Viime kaudella JanPa meni vakuuttavasti Vitoseen ja ParVi 2 perässä. TNS TFT oli viime kesänä kolmonen, mutta täksi kaudeksi sijoitus muuttui viidenneksi.

Lopulta tilanne kääntyi kakkosjoukkueen osalta niin, että voitto KaVo/2:sta ei riittänyt, kun kangasalalaiset voittivat muut pelinsä ja sijoittuivat lopulta kolmanneksi. En henkilökohtaisesti ymmärrä KaVon virettä, sillä meitä vastaan hävisivät kahdesti maalisuhteella 11-0. Olivat yksi huonoimpia joukkueita meidän lohkossa, ainakin meidän keskinäisten pelien perusteella. Näin ei kuitenkaan tainnut olla.

Pelaajamateriaalista helpointa on nostaa esille 17 maalia iskenyt Eero Lepistö. 18 sarjaottelusta Lepistö pelasi 16, joten yli maali/peli -tahdissa mentiin. Yksittäisistä pelaajista Lepistö nousi edukseen tehokkuudellaan. Kun niitä maaleja kaivattiin, niin kyllä ainakin oma katseeni kääntyi usein Lepistön suuntaan. Monesti se ratkaisu sieltä löytyikin. Loppukaudesta hieman oli kysymyksiä sen suhteen, että pelaako Lepistö loppukauden edustuksen vai kakkosjoukkueen mukana, mutta oli kakkosjoukkueen onni, että tie ei vienyt edustuksen mukaan, vielä. Ensi kaudella Lepistö pelaa varmasti edustuksen mukana, näytöt on kahden kauden aikana annettu.

Kahden joukkueen mukana kauden aikana olleet Markus Suominen ja Tomi Koivula lienevät myös ensi kaudella edustuksen miehiä. He eivät enää ikänsä puolesta taida kyetä kaksoisedustukseen, joten kummankin osalta selvä ratkaisu on edustusjoukkue, johon molempien taso riittää. Edustuksessa loistavasti esiintynyt Eemeli Tilli on muuten samassa asemassa, mutta hän kykenee vielä ensi kesänä käsittääkseni kaksoisedustukseen. Tilli on kakkosjoukkueen ehdottomasti luotettavin pelimies. Heikolla pelilläkin usein joukkueen aivan parhaimmistoa.

Pekka Porttikivi teki loppukaudeksi siirron edustusjoukkueeseen. Ensi kesää ajattelen tuo siirto joka tapauksessa tehtiin. Porttikivi ei alkukaudesta ehtinyt kakkosjoukkueen mukaan, mutta päästyään kokoonpanoon hän teki vakuuttavaa jälkeä muun muassa 5+6 tehojen myötä.

Noin muuten katsoessa kokoonpanoa, niin omasta mielestäni Veiko Lipand, Riku Touru ja Ari Helenius ovat lähellä edustusjoukkuetta. Kaikki pystyisivät varmasti jo tässä vaiheessa pelaamaan hajaminuutteja edustuksen riveissä, mutta jokaisella kakkosjoukkueesta saatu pelikokemus on elintärkeää. Taneli Pirhonen olisi jo vuosia ollut edustuksen mies, jos olisi ehtinyt antaa jalkapalloharrastukselle enemmän. Voidaan sanoa, että kakkosjoukkue on erittäin etuoikeutettu, että Pirhonen on seuran riveissä käynyt pelaamassa.

Hyvistä yksittäisistä pelaajista huolimatta kakkosjoukkue oli menneellä kaudella ennen kaikkea hyvä joukkue. Parhaimmillaan joukkueen peli oli hyvää pallonhallintaa koko kentällä. Tietenkään tämä ei koko kauden läpi kestänyt, vaan huonompia jaksoja tuli, jolloin sitten palloa lähinnä taottiin ylös, jossa nopeat ja taitavat kaverit hoitivat homman parhaansa mukaan. Pääosin kuitenkin valmennusjohdon haluamaa pelaavaa pelitapaa päästiin toteuttamaan huomattavasti paremmin kuin ensimmäisenä kesänä.

Tulevaisuus on kakkosjoukkueen osalta varmasti hieman hämäränpeitossa. Edustus tulee ottamaan osansa joukkueen parhaimmistosta, eikä taustalta ole tulossa vielä valmiita pelaajia. Punkalaitumen yhteistyö FC Vartiolan kanssa on tuonut Urjalaan erittäin lupaavia nuoria pelaajia, mutta vaikutukset ensi kaudelle ovat vielä epäselvät. Tässä vaiheessa tietää jo, että maalivahtikaupoilla pitää käydä, sillä Jussi Rantasen ura päättyi tähän kauteen ja Tomi Koivulan osoite Urjalassa on edustus.

Monta kysymysmerkkiä on ilmassa, mutta aivan varmasti moni urjalalainen toivoo kakkosjoukkueen taipaleen jatkuvan. Joukkue on toiminut hyvänä pelipaikkana ja ponnahduslautana edustusjoukkueeseen. Joukkuehenki on ollut erittäin hyvä ja ainakin omasta mielestäni peleissä käyminen on ollut mukavaa. Oltiin sitten kotona tai vieraissa, niin koskaan ei ole ollut huono fiilis peliin lähtiessä. Hyviä jätkiä kaikki. Palataan kakkosjoukkueen asioihin syksyn ja kevään mittaan, kun asioihin saadaan varmuutta.