Kausi puolivälissä

Nyt ei tuhlata aikaa hauskan tai näppärän otsikon keksimiseen, vaan tykitetään suoraan asiaan. Miesjoukkueiden kaudet ovat puolivälissä ja on aika ottaa taukoviikonlopun kunniaksi pieni kattaus siitä mitä olemme nähneet ja mitä on vielä luvassa.

Lähdetään vaikka yhteneväisyyksistä. Kummatkin joukkueet ovat lohkoissaan kolmantena. Kärki on molemmissa tapauksissa hieman karannut, keskikasti on tasainen ja eroa pudotusviivaan on mukavasti. Kaikki on niin kuin pitää. Tai ihan hyvin kuitenkin.

Kumpikin joukkue on hävinnyt kauden aikana kolmesti. Kaksi noista tappioista on kummankin tiimin osalta kärkikaksikkoa vastaan. Hetkinen, nyt ollaan aika samoilla tilastoilla liikkeellä. UrPS/2 on kuin ärsyttävä pikkuveli, joka matkii isoveljeään. Tässä tapauksessa tuo on luettava hyväksi asiaksi.

Siihen voidaan päättää yhtäläisyydet. UrPS/2 hävisi kauden kolme ensimmäistä otteluaan pelaten hyvää jalkapalloa, mutta kun kyseessä on maalintekopeli, niin ei hyvä pelaaminen lihottanut pistepussia. Kolmea tappiota on seurannut kuusi voittoa ja verkot ovat heiluneet tuon jälkeen joka pelissä vähintään kolmesti Palloseuran osalta. Kakkosjoukkueen erinomainen liike ja taistelutahto on yllättänyt monta joukkuetta sarjassa.

Edustuksen kausi on ollut vähän vaiheikkaampi. UrPS aloitti kauden mahtavasti kolmella voitolla ja sarjan kärkipaikalla. KaVo murskasi urjalalaiset takaisin maanpinnalle ja seurasi kolmen ottelun voitoton putki. Vuoristorata kääntyi siinä vaiheessa taas alamäkeen kolmen voiton myötä ja iso ylämäki iski eteen Valkeakoskella VaKPin oltua parempi numeroin 5-1. Kausi pelattiin edustuksen osalta päätökseen tärkeän LeKi-kotivoiton myötä.

Tunteet ovat siis saaneet laukata puolelta toiselle. TP-49 vastaan kärsitty kotitappio oli ensimmäinen kotitappio sarjapeleissä pitkään aikaan. Kaksi päivää aiemmin Palloseuran cup-urakka päättyi samaisella kotinurmella, kun Tervakosken Pato voitti ottelun 1-2 jatkoajan jälkeen. Edelleen voimme vain spekuloida sillä olisiko UrPS hoitanut kotinurmella toijalalaiset, jos kaksi päivää aiemmin ei olisi pelattu 120-minuutin cup-peliä. Huhujen mukaan Reunasen Arttu olisi kertonut, että TP-49-pelissä olisi noin vartin kohdalla alkanut painaa edellinen koitos jaloissa. Siitä oli vielä aika pitkä matka pelin loppuun. UrPS taisteli hyvin loppuun asti, mutta kyllä silloin näkyi otteissa, että ei ihan täysin jaksanut. Kaikesta huolimatta matkasi Toijalaan ihan ansaitusti pisteet. Tämä vaan on ehkä parhaiten jäänyt jossittelupeliksi tältä kaudelta.

Jaetaan loppublogi erilaisiin kategorioihin, joissa otan kantaa tämän alkukauden ilmiöihin. On turha kirjoitella ottelun yksi kerrallaan auki, kun meiltä löytyy sitä varten hyvät raportit kotisivuilta. On kuitenkin kohtia, joita joutuu hieman ihmettelemään tai toteamaan, että olemme onnistuneet.

Mitä ihmettä? Nollapelit – ei ole näkynyt.

Katsottaessa kauden tuloksia ehkä kummallisin kohta löytyy edustuksen pelien tuloksista. Missään pelissä ei ole kumpikaan joukkue jäänyt nollille. Nollapelejä ei siis ole nähty. Viime kaudella tässä samaisessa vaiheessa Palloseura oli jättänyt vastustajansa nollille kolme kertaa, mutta samalla jäänyt itsekin nollille kolmesti.

Pidän tietenkin hyvänä asiana, että UrPS ei ole jäänyt kertaakaan itse nollille. Se kertoo hyvästä hyökkäyksestä ja sitähän se on ollutkin, laajalta rintamalta vieläpä. Puolustukselle sen sijaan noottia voi antaa enemmän. En kuitenkaan ole alkukaudesta huomannut mitään tiettyä tapaa jolla maalit olisivat aina tulleet. On nyt vaan ollut niin, että vastustaja on vähintään sen kerran paikoistaan iskenyt. Kyllähän se sarjatason koveneminen täytyy jossain näkyä ja ehkä sen Urjalassa näkynyt parhaiten omassa päässä, jossa ei ole varaa antaa tilaa yhtään.

Tähän tuskin loppukaudelle mitään poppakonsteja saadaan aikaan. Hyvä peruspelaaminen ja huolellisuus omassa tekemisessä pitäisi johonkin peliin riittää. Jossain pelissä on vaan hyväksyttävä se, että päästetty maali tulee joka tapauksessa. Se ei ole missään nimessä maailmanloppu, kunhan hyökkäys jatkaa toimimistaan.

Kakkosjoukkue jäi FC Pisaa vastaan ensimmäisen kerran historiansa aikana nollille, mutta vastapainoksi KaVo/2 ei onnistunut maalinteossa kakkosjoukkuetta vastaan. Varamiehinen UrPS jätti toki Ikurin Vireen nollille Regions’ Cupissa, mutta siinä ne nollapelit sitten onkin.

Joukkue. Yhtenäinen joukkue.

Tällä siis lähdetään viittaamaan siihen, että Palloseura vahvistui kesän aikana neljällä laadukkaalla pelaajalla. Jokaisen kohdalla tiedettiin etukäteen, että he vahvistavat joukkuetta ja läheisten kontaktien puolesta kaikkien sopivuus joukkueeseen ei tullut lopulta suurena yllätyksenä. Riskit joukkuehengen sotkemiseen silti tietyllä tavalla oli olemassa. Uusien pelaajien kanssa se on aina jonkinlainen riski.

Silti nämä uudet miehet ovat ihan ensimmäisistä saunailloista ja pelitapahtumista tuntuneet sellaisilta kuin he olisivat olleet mukana koko tämän kasvutarinan ajan. UrPSin valmennusjohto on saanut hykerrellä tyytyväisenä sen faktan kanssa, että joukkueen sisäistä kilpailua peliajasta tiivistettiin entisestään. Ilahduttavinta on huomata, että kenestäkään näistä uusista kavereista ei olla vielä täysin riippuvaisia, sillä kaikki aloittivat viime pelin LeKiä vastaan penkiltä. Pieniä vaivoja oli kaikilla, mutta riippuvuutta ei ilmennyt silti. Pelaajamateriaalin kohdalla tilanne on erittäin hyvä, mutta samalla tietenkin haasteellinen, kun kaikkien peliaika ei voi olla sama.

Yhtenäinen joukkue tulee kaiken toiminnan kautta. Edustusjoukkue ja kakkosjoukkue harjoittelevat samaan aikaan ja pystyn nyt puhumaan vain viime kauden kokemuksella, että tuo on hyvä asia. Tällä kaudella vaan oletan, että asia on samoin, koska en ole kuullut muuta. Oikeasti siellä treenaa kahden joukkueen sijaan yksi iso joukkue. Ihan samalla tavalla kuin saunailloissa esiintyy yksi iso joukkue. Kaksi eri sarjatasoa, mutta ei kahden eri tason väkeä. Kuten koko UrPS mielestäni alkaa hiljalleen olla – yksi iso perhe.

Häneltä odotan enemmän. Arttu Reunanen, UrPS. Riku Touru, UrPS/2.

Nyt loppui selkään taputtelu ja hyvä meininki. Vähän pitää olla kritiikkiä ja suoritustason nostoa. Otan esille kummankin joukkueen osalta yhden pelaajan, jolta on lupa odottaa enemmän.

Arttu on mielenkiintoinen tapaus. Tuntuu, että vastoinkäyminen tulee siinä vaiheessa, kun homma luistaa. Viimeisten vuosien aikana se on ollut aina loukkaantuminen. Arttu joutuu kivisen tien kautta ansaitsemaan pelipaikkansa laidalla. Siellä ei oikeasti ilmaista peliaikaa tunneta ollenkaan. Tämän kauden kokoonpanomuutokset ovat vielä entisestään tehneet laitapelaajien asemaa tiukemmaksi.

Artun pelissä olen kiinnittänyt huomioni siihen, että hän haluaa pitää palloa ja hän haluaa, että joukkue pitää palloa ja hyökkää mahdollisesti rauhallisemmin. Joskus se näyttää katsomoon (tai kentälle) siltä, että pallosta olisi pitänyt luopua jo ajat sitten, mutta taustalla on jokin ajatus paremmasta. En sano, että ratkaisu sitten jatkossa aina onnistuu, mutta tämän vuoksi saattaa joskus tuntua, että Arttu kuhnailee pallon kanssa, vaikka todellisuudessa siinä haetaan ratkaisua paljon pidemmälle. Hieman ehkä hankala selittää ilman konkreettista esimerkkiä.

Nyt en osaa sanoa täysin, että olisiko oikea ratkaisu vaan yksinkertaistaa peliä vai helpottaisiko kaikki muutamalla onnistumisella. Tämän kauden parhaat Arttu-hetket on nähty työnteossa ja syöttöpuolella. Forssassa hän loi hyvällä pelillä Ilarin Ojalan maalin ja ParVia vastaan hän toimi syöttäjä Jussi-Pekka Penttisen maaliin. Ehkä kuitenkin eniten avaisi se itse tehty maali. Sitä odotan ja toivon Artulta syyspuoliskolla.

Rikun osalta odotukset on helpompi latoa tiskiin. Yhdeksästä pelistä saldona on vain yksi maali, joka sekin tuli taukoa edeltävässä pelissä. Viime kaudella nuori mies paukutteli palloa maaliin seitsemän kertaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Riku olisi ollut huonompi kuin viime kaudella. Ei missään nimessä. Hänen pelaamisensa on monipuolistunut huikeasti. Pallovarmuus on aivan eri tasoa kuin viime kesänä.

Viime kesänä iskettiin paljon vain Veikon (Lipand) ja Rikun nopeudella. Tällä kaudella Tourun osalta ei ole ehkä ollut niin paljoa vastaavia tilanteita. Nopeus ei ole kadonnut mihinkään. Riku on kokeillut vähän muissakin rooleissa laitahyökkääjän ja -pakin tontilla. Hän on noussut edustusjoukkueen tuntumaan pelillään, joten en nyt sano, että tässä mistään täyskatastrofista on kyse. Tilanne kuitenkin on se, että yksi maali on varmasti pettymys meille kaikille. Tiedän kyllä ihan varmaksi, että tilanne tulee syyskaudella muuttumaan ja verkko heiluu useammin.

En nyt kiistä ettenkö näiden kahden lisäksi odottaisi vielä muutamalta muultakin enemmän, mutta nämä kaksi halusin nostaa esiin. Minua ei haittaisi yhtään, että Vesa Silvasti ja Otto Drude esimerkiksi heiluttelisivat verkkoa vielä useammin kuin mitä nyt on nähty.

Syyskauden odotustärpit – seuraa näitä

•  Huippukotimatsit

Luvassa on todella hyviä kotimatseja loppukauden osalta. Tampereen joukkueista PP-70 ja NePa saapuvat Urjalaan, eikä kumpikaan varmasti halua enää luovuttaa pisteitä urjalalaisille. Myös sarjan kärkiporukat esitellään urjalalaisyleisölle jatkossa, kun sekä KaVo että VaKP tekevät vielä vierailun urheilukentälle. Nämä ovat loistavia mahdollisuuksia nähdä huippujalkapalloa Urjalassa.

• Punkalaidun viikonloppu

Se on itse asiassa viikon päästä. Suosittelen matkustamaan Punkalaitumelle. Puitteet ovat kunnossa ja viimeisten vuosien aikana UrPS on esiintynyt siellä edukseen. Miksi odottaa tältäkään visiitiltä muuta? Edustus saa vastaansa nousukuntoisen SW:n ja kakkosjoukkueella luvassa on kova haaste, kun sarjakakkonen ParVi/2 matkaa Urjalaan.

• Kasperi Ojala vs. Mikko Alahäivälä

Jallupullovetoni on tällä hetkellä huonossa jamassa, kun Kasperi johtaa maalitilasto 9-5. Viimeksi juteltuani Mikon kanssa tilanne oli vielä ihan luottavainen. Avovaimo muistaa tasaisin väliajoin huomautella siitä, ettei saisi lyödä tällaisia vetoja Kasperia vastaan, kun ne häviää kuitenkin. Kohta alan uskoa siihen.

•  Pitkät rajaheitot

Kun sinne pallolle menee Mikko Alahäivälä, Markus Rautio tai Esa Nikkilä, niin silloin voi jo päätellä jotain. Samaan aikaan taustalta Jupe (Penttinen) hiipii jo maalille ja yhtäkkiä maalilla on täysi hulina päällä. Nämä ovat toimineet tällä kaudella erittäin hyvin. Kiinnitä huomiosi miten käy syyskaudella, kuin vierailijat osaavat odottaa näitä.

• Harri Heleniuksen rangaistuspotkut

Seurataan näissä sitä, että ne menevät kaikki maaliin. Uskallan väittää, ettei Harri tule mokaamaan loppukauden aikana ainuttakaan pilkkua. Luotto on kova.

Pelit Tampereen Nelosessa jatkuvat jo tulevana lauantaina Toijalassa, mutta Palloseura jatkaa niitä muiden tapaan ensi viikolla. Kohta siis tämä tuskallisen pitkältä tuntuva vapaa viikko on ohi ja pääsemme taas nauttimaan paikallisfutiksesta kunnon otteella. Luvassa on erittäin mielenkiintoinen syyskausi, kun joukkueet ovat jo kerran toisensa kohdanneet ja tuntevat hieman toistensa pelaamista. Luvassa on entistä kovempia mittelöitä pisteistä.