Pakko myöntää, ettei ollut kovat odotukset sunnuntain suhteen. Yhdet puolivillaiset reenit alla ja vastassa koko talven reenannut ja pelannut ParVi. Kauden ensimmäinen peli ja suoraan tosipeli kyseessä. Tulos tai ulos, kunnon cup-henkeä.
Regions´ Cup on tarjonnut viime vuosina ihan hienoja kokemuksia, mutta parin viime kauden osalta avauskierroksen vastus on osoittautunut vähän turhan kovaksi. Sunnuntaina ei ollut liian kova, mutta oli riittävän kova.
Palloseurasta näki, etä pelituntuma puuttui. Etenkin avausjaksolla kosketukset olivat huolimattomia, syötöt huonoja ja pelinrakentelussa ei uskallettu pelata keskelle taitaville kavereille palloa, jotka olisivat siitä voineet jotain tehdä. Ihan selviä kevään merkkejä. Jännitys näkyi ehkä pahiten Otto Nissin otteista, sillä pallo poltteli muutaman kerran pahasti jaloissa ja mieheen ei uskallettu mennä kunnolla kiinni. Ei missään nimessä se Nissi, jonka minä tunnen. Se, jonka toppariparina pelasin suurimman osan viime kaudesta ja joka pelasteli minua pulasta. Sitä miestä vähän jännitti, mutta ymmärtäähän sen.
Ensimmäisellä puoliajalla peli kuitenkin ehdittiin häviämään. Kaksi maalia omiin, joista kumpikin olisi ollut estettävissä paremmalla pelillä. Ei ehkä tässä pelissä estettävissä, mutta myöhemmin kaudella ParVi tuskin tekee vastaavia.
Toisella jaksolla peli lähti rullaamaan paremmin. ParVi joko vetäytyi fiksusti tai väsyi, meidän asiantuntijaraati ei oikein saanut tätä selville. Kuitenkin, peli parani Palloseuralla huomattavasti. Pelattiin rohkeammin, pelattiin fiksummin ja pelattiin melkein sitä peliä mitä tullaan myöhemminkin näkemään. Laitajuoksut olivat paremmin ajoitettuja ja niihin saatiin syöttöjäkin osumaan. Ei se lopulta kovin kaukana ollut, että jostain olisi se maali tullut aiemmin, mutta Santarannan Samppa siihen vaadittiin. Aivan mahtava maali ja loistava onnistuminen Sampalle heti kauden alkuun. Toivottavasti motivaatiota riittää ja pääsee kokeilemaan jatkossakin.
Tourun Riku oli kärjessä hyvä, ehdottomasti puhtaat paperit. Jäi avausjaksolla liian monesti yksin, mutta teki hyvää duunia ja oli valppaana hyökkäyksissä. Tekee tällä kaudella todennäköisesti kunnon läpimurron, niin ainakin uskon.
Toinen onnistuja oli ehdottomasti Tillin Eemeli. Teki hyviä nousuja vasemmalta. Paremmalla onnella niistä jostain nousuista olisi tullut maali. Eilen ei ollut vielä se päivä. Rooli alkaa vakiintua edustuksessa laitalinkin paikalle ja se alkaa tuntua luontevalta. Eemeli tekee edelleen ratkaisuja liikaa sen mukaan, että miten joku muu haluaa tai voisi oletettavasti haluta. Sen sijaan, että tekisi edes sen väärän ratkaisun itse. Toinen läpimurto, saa ottaa talteen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun intti on ohi.
Muuten taso oli odotettua. No ehkä Koivulan Tomi oli taas parempi mitä muistinkaan. Jannet (Ahtosaari & Huttunen), Otto (Drude), Hepe (Ojala), Ilpo (Ojala), Eero (Lepistö) suorittivat sillö hyvällä tasolla mikä jo tiedettiinkin. Mielenkiinto kohdistui tietenkin keskikentän espanjalaiseen taituriin, Xaviin, kuten valmentaja Ojala oli kaverin nimennyt. Pelin jälkeen juttelin Eskon kanssa ja sanoi, että Antonio oli ollut yllättynyt pelin kovuudesta ja suoraviivaisuudesta. Ei tuo pakkaskeli ja tekonurmikaan ihan luonnollista ympäristöä olleet, joten vielä ei nähty parasta Valenzuelaa mitä tullaan näkemään.
Arvokas pelikokemus, positiviinen peliesitys ja hyvä taistelu. Ei niillä jatkoon menty, mutta niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin ei oikein kuulunutkaan mennä. Tämä kävi kuitenkin kovasta harjoituspelistä ja antoi sen mittarin missä tässä vaiheessa mennään. Nyt ei ole mitään hätää, mutta kyllähän tästä on vain parannettava, jotta Urjalassa pelataan Nelosta vielä kesällä 2016. Kaikki on kuitenkin ihan omissa käsissä.
On kuitenkin otettava huomioon, että nopealla mietinnällä tuosta puuttui vielä Penttisen Jupe, Porttikiven Pekka, Ojalan Kasperi, Heleniuksen veljekset kaikki, Suomisen Markus, Reunasen Arttu, joten siellä on vielä ihan kovaa massaa sivussakin. Osa loukkaantumisten takia, osa vielä muuten. Kyllä tässä vielä hyvällä preaseasonilla voidaan saada kovakin kilpailu pelipaikoista.
ParVista sanottakoon sen verran, että ensimmäisen puoliajan pelillä joukkueella ei ole hätää tulevana kesänä. Taistelee todennäköisesti kärkipaikoista kyllä. Jussi Länsimaa ei jää miksikään Vitosen tähdeksi. Tulee tekemään maaleja myös Nelosessa. Ei varmaan 33 kaappia, mutta parikymmentä voisi olla mahdollinen, jos pysyy ehjänä. Sitä en vielä tiedä onko ParVista haastamaan TamU-K:n nousujunaa, mutta kyllä siihen mahdollisuudet voisi olla. Parolassa on tehty monta juttua talven aikana oikein. Enää ei tarvita kabinettinousuja.
Eiköhän se sunnuntain paras opetus kuitenkin ollut, että oli keli mikä tahansa, niin jalkapallo on aina parasta paikanpäällä. 250 kilometriä oli silkkaa nautintoa, kun sai olla taas rakkaan Palloseuran rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti