Nyt se on ohi. Urjalan Palloseuran komea kotivoittoputki
helähti poikki viime keskiviikkona, kun Tervakosken Pato poistui Urjalan
urheilukentältä voittajana. Tappiota seurasi toinenkin tappio, kun perjantaina
väsynyt UrPS hävisi vielä TP-49:lle samaisella alustalla. Siinä ei nyt suurta
eroa saa aikaan, että kummasta tappiosta tuon kotitaian laskee murtuneeksi
(sarjapelit vai Regions’ Cup), joten otin tuon päivämäärän ennakkotietojen
vastaisesti ensimmäisestä vaihtoehdosta.
Mitään murskajaisia Urjalassa ei nähty. Kummatkin tappiot tulivat
maalin marginaalilla ja kummassakin väittäisin, että enemmän olisi ollut
otettavissa. Patoa vastaan voitto olisi ollut hieman mahdollisempi kuin Topaa,
mutta kuitenkin. Tällä kaudella tullaan aivan varmasti näkemään tasaisia pienen
marginaalin otteluita Urjalassa useampia, joten tähän on nyt hyvä tottua. Pakko
myöntää, että kotitappio maistui pitkästä aikaa hyvin karvaalle, vaikka esitys
etenkin Patoa vastaan oli todella hyvä.
Regions’ Cup on tämän kesän osalta ohi. Kolmas kierros
koitui toistamiseen kohtaloksi ja jälleen vastassa oli Kolmosen joukkue. Viime
vuoden 4-1 tappio muuttui 1-2 jatkoaikatappioksi, joten selvää eteenpäinmenoa
on havaittavissa. Voisiko ensi keväänä olla mahdollisuus jo yllättää Kolmosen jengi,
jos arpaonni menee samalla tavalla kuin tänä vuonna? Nyt ei ollut kaukana.
Patolla tulee olemaan todella kova paikka säilyttää paikkansa Kolmosessa ensi
vuodeksi. Melkein kannattaa suunnitella saunailtaa ParVin kanssa, että saadaan
sarjapaikat säilytettyä ennallaan.
Palloseura on tällä hetkellä kolmen ottelun tappioputkessa.
KaVon vieraana numerot olivat suhteellisen rumat 7-2. Paikalta kuultujen
raporttien mukaan silloin ei onnistunut mikään. Eikä oikein noilla numeroilla
voi onnistuakaan. Kaikki muu olisi ollut valetta. Kolmen hyvän pelin jälkeen
tappio oli ihan hyvä herätys taas todellisuuteen, mutta olisihan numerot voinut
olla siedettävämmät. Ja tuota tappiota
olisi voinut seurata uusi nousu tappion jälkeen. Nythän sitä seurasi kaksi tappiota
lisää ja vielä kotikentällä.
Onko aihetta painaa paniikkinappulaa? Joko saa viedä
nousukuplivat takaisin kauppaan? Voidaanko viiden pelin jälkeen vieläkään tehdä
mitään johtopäätöksiä? Viidestä pelistä saadaan kyllä jo jotain irti.
Sarjataulukkoa katsoessa viisi ensimmäistä sijoitusta on suunnilleen niillä
joukkueilla, joille niitä olisin kauden alkaessa ennakkoon tyrkyttänytkin.
Sinällään tässä ei ole yllätyksiä. Marssijärjestys on viiden kierroksen jälkeen
suhteellisen oikea. UrPS ja LeKi nyt ovat vielä sen verran hyvillä
iskuasemilla, ettei tässä nyt mitään aleta jakamaan etukäteen, mutta olemme
kuitenkin saaneet hieman alkumaustelua tulevasta.
Jos taas lähdetäänkin tutkimaan tuloksien takaa tarinoita,
niin korjattavaa löytyy myös. Alakerta ei ole vielä päässyt vakuuttamaan. Viime
kaudella, kun nousua ratkottiin, niin kuudessa viimeisessä ottelussa Palloseura
päästi ainoastaan yhden maalin ja senkin Kasperi Ojala teki omiin Lempäälässä.
Tiukka puolustus on tällä kaudella ollut enemmän ja vähemmän hukassa, kun
omissa on soinut keskimäärin 2,1 maalia / virallinen ottelu. Tähän en edes
laskenut sitä 2-2 tasatulokseen päättynyttä cup-farssia. Alkukaudesta toki
yksittäiset pelit nostavat tätä huimasti, mutta tarkoitus on sanoa, että nollat
Palloseura on pitänyt vain kerran.
Palloseura kaipaa kovasti Esa Nikkilää Jussi-Pekka Penttisen
rinnalle. Jani Hakala epäonnistui Kangasalalla toisen topparin roolissa ja
Kasperi Ojalan pudottaminen toppariksi syö hyökkäyspäästä hieman liikaa tehoa.
Lauri Helenius on näkemissäni peleissä ollut siinä kunnossa, mitä odottaa
sopii, mutta kaipaako Palloseura Nikkilän lisäksi Tolvasta kokoonpanoon?
Tolvanen olisi tuonut ainakin Toijalaa vastaan lisää pallovarmuutta
keskikentälle, jossa tuo peli varmaan suurimmin hävittiin perjantaina. Lindbäck
on kuitenkin hieman erityylinen pelaaja tuohon keskikentälle. Kysymys
kuuluukin, että nostaisiko Tolvanen Henri Ojalan pelitasoa keskikentällä, sillä
nykyisellä Henri on jäänyt hieman liian näkymättömäksi. Jokainen kuitenkin
tietää, että Henrin rooli keskikentällä on erittäin tärkeä Palloseuran
menestymisen kannalta.
Joukkue ja roolit hakevat vielä hienosäätöä kauden edetessä.
Sen verran kokoonpanot vielä Nelosessakin elävät, ettei ihan absoluuttista linjaa
kokoonpanoon saada. Janne Huttunen ja Mikko Alahäivälä ovat roolinsa jo
löytäneet, mutta kummankin kohdalla on vielä hieman epäselvää miten noita
rooleja pystyisi vielä hienosäätämään, jotta täysi hyöty saataisiin irti. Janne
on pelannut erinomaisesti sekä laitapakin paikalla että laidalla hyökkäyksessä.
Tuloksena on hienosti kaksi maalia, vaikka itse en esimerkiksi maaleja kovasti
odottanutkaan. Mikon rooli on vaihdellut hyökkäyspäässä ihan puhtaan kärjen ja
hyökkäävän keskikentän välillä. En ainakaan itse osaa vielä sanoa, että missä
paikalla hyöty maksimoitaisiin, jos otetaan huomioon, että Kasperikin on
ylhäällä.
No, pelilliset asiat selviävät varmasti tulevien kierrosten
aikana. Ei nyt keskitytä ja pelätä niitä ihan liikaa. Otetaan mieluummin kantaa
siihen, että miksi perjantainen Toijala-peli ei tuntunut yhtään derbyltä.
Kylmäkosken Veikot jätti Palloseuralle suuren tyhjiön vastustajia ajatellen ja
täksi kaudeksi ehdolla oli oikeastaan Toijala ja Forssa. Vaaka on vahvasti
kallistumassa Forssan puolelle, sillä perjantainen matsi oli kaiken kaikkiaan
aika hajuton ja mauton kohtaaminen. Toijala oli hyvin tyylikäs vastustaja.
Siellä oli penkki täynnä ukkoja, mutta silti yhtään ei lähdetty keulimaan ja
annettu mitään provoa meidän suuntaan. Yleisössä oli paljon porukkaa Toijalan
puolella, mutta hekin käyttäytyivät hyvin. Jotenkin jäi fiilis, että tappiosta
huolimatta sen isompia ei jäänyt hampaankoloon. Silti näkisin, että elokuun
lauantaipeli Toijalassa olisi erinomainen vierasreissumahdollisuus
UrPSupportersille.
Kysymyksiä on ilmassa, mutta kausi on alussa. Vielä on
paljon nautittavaa, paljon mietittävää ennen kuin ratkaisun hetket sarjassa on
luvassa. Ensi viikon perjantaina Urjalassa pelataan UrPS/2 ja KylVen välillä
hyvin mielenkiintoinen peli, mutta palataan niihin ennakkotunnelmiin omalla
tekstillä, kun muistellaan viime vuosien UrPS vs. KylVe matseja ja mikä on
johtanut tähän tilanteeseen. Jännitettä joukkueiden välillä on ollut viime
vuosina riittämiin, mutta tällä hetkellä samaa kiimaa ei missään nimessä ole.
Tässä vaiheessa on selvää, että 605 päivää kestänyt
kotitaika on murtunut. Nyt on aika katkaista kahden ottelun mittaiseksi
kertynyt tappioputki ja aloittaa uusi voittoputki, joka on vielä pidempi kuin
edellinen. Urjala on syytä pitää hankalana paikkana vierailla vastustajille. Nyt
jäädään jännityksellä odottamaan mitä tulevat pelit (NePa [v] ja FC Teivo [k])
tuovat tullessaan ja mikä on kauden suunta jatkoa ajatellen. Vielä ei ole
mitään syytä vaipua epätoivoon, sillä mitään ei ole menetetty mihinkään
suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti